varahajoilu

Viimeisestä kirjoituksesta alkaa olla jo aikaa, kun tukari on jumissa. Oli "pakko" liittyä että pääsee avautumaa kun tänään rupes masentamaan huomattavasti normaalia enemmän.

En oikein osaa yksilöidä mikä masentaa, mutta kai kaikki vähän, työ, elämä, ihmissuhteet jne.
Töissä palaa hermot yhteen työntekijään. En tiedä eikö se tykkää musta vai mikä on vikana, mutten saa vastauksia maileihin eikä se juuri mulle ilmottele asioistaan vaikka samoissa projekteissa ollaan mukana. Taino kun tarkemmin ajattelee, niin aika pienellä prosentilla saan vastauksia maileihini. Lähinnä pomo ja joku projektipäällikkö vastaa maileihin
Alkaa olla ikävä vanhaa firmaa jossa kaikki kollegat oli saman ikäsiä kun minä ja työilmapiiri sillä tasolla että pysty kuittailemaan suht. huoletta jopa pomoille. Nyt pitää vaan yrittää pärjätä muiden kanssa, joiden kanssa ei kehtaa väitellä edes.

Toivottavasti asia paranee tästä huomattavasti, kun tein vuoden sopparin ko. firman kanssa.


En omista vaakaa, joten en juuri seuraa painoani. Nyt kun viimein pääsin vaa'alle, niin se oli pieni ylläri. Viime punnituksesta on kuukausia ja nyt olen näköjään urheilun seurauksena laihtunut 2kg
Liityin tuollaseen kuntosalisysteemiin joku aika sitten ja se on ollut ihan kiva, joskin kallis, kokemus ja lisää rahaa pitäis käyttää hierojaan kun selkä ja niskat on niin jumissa kun olla ja voi
Urheilua on tiedossa 6 päivälle viikossa, tosin kahtena niistä on vaan jotain lepposta venyttelyä. Muina päivinä sekasin spinningiä, keskivartalojumppaa, salia ja pilatesta. Personal trainerin kanssa katottiin mulle sopiva saliohjelmakin, tosin jo tuosta läpikäynnistä tuli lihakset kipeiks vaikka vaan katottiin liikkeet läpi.
Joogaakin kokeilin mutta se ei ollu mun juttu, tosin en vaan osannu

Sain töistä viikon loman ja kattelin josko lähtis ulkomaille viikos. Muutama kiva vaihtoehto löytyi, mutta tulin onneks ruokatauon aikana toisiin ajatuksiin. Ei viiti valita ja varata reilua viikkoa ennen lomaa matkaa, haluan perehtyä kunnolla mihin oon menossa.

Kun totesin etten lähekkään, katselin huvikseni kohteita johon haluaisin joskus lähteä. Harmi että kyseisiä kohteita pitää säästellä sopiviin tilaisuuksiin

Ehdoton unelma rantaloma olisi Mauritiuksella. Hinnat ei ehkä _IHAN_ sovi omaan budjettiin, kun 6000e olis kahden viikon loma jota kattelin. Yksin jos lähtis niin pitäis 2000e maksaa ylimäärästä vielä
http://www.finnmatkat.fi/lomakohde/mauritius/trou-deau-douce/hotelli-le-touessrok/?season=talvi-09-10

En sitten tiedä kauan noita erikoiskohteita pitäis säästellä, ennen kun toteaa ettei vaatimuset täyty ja lähtee yksin. Fakta on se, että tuonnekkin on päästävä ennen kuolemaa..
Mauritiusta säästelen häämatkalle, mutta sen kanssa en pidätä hengitystä

Täytyy alkaa pikkuhiljaa varmaan katselemaan lomaa ensivuoden alkupuolelle niin saa varattua sellasen mihin oikeasti haluaa.


Kun liityin tohon kuntosaliin niin sain siinä pari kertaa personal traineriakin mukana. Tein tiistaina ekaa kertaa sen tekemän ohjelman ja nyt on vieläkin koko yläkroppa kipeä Huomenna pitäis tehdä se uusiks

Lueskelin. Sä oot kyllä ihailtavan ahkera ton treenaamisen kanssa! Varmaan antaa paljon hyvää oloa myös. Itse en meinaa palautua liikunnasta kovin hyvin, joten nytkin lepuuttelen perjantaisen ja lauantaisen tanssitunnin jäljiltä. Tiistaina seuraavan kerran, kahdelle tunnille silloin.

Mauritiuksen säästäminen häämatkalle kuulostaa myös hyvältä

Tuo ahkeruus ei onneksi ole kovin vaikeaa, kun salille meno käy jo rutiinista. Olen kyllä vähentänyt tunnin kolmena päivänä viikossa tuota treenausta, että palautuu vähän paremmin.
Lähden samaan aikaan töistä kun ennenkin, nousen bussiin vaan toiselta puolelta katua, treenit on samaan aikaan aina.

Ahkeruus on kaukana lauantaina, kun pitäis salille lähteä kotoota käsin. Viime lauantaina lähtö veny 7 tuntia


Sain tänään verottajalta kirjeen, jossa viimen tuli korjaukset viime vuoden veroihin. Alunperin piti maksaa joku 800e, mutta korjausten jälkeen saan vähän takasin sieltä. Eli ihan kiva ylläri, vaikka odottelinkin ehkä vähän enemmän takasin.

Mitähän sitä keksis, että pääsis eroon karkin syönnistä ? Jatkuvasti melkein pakottava tarve napostella jotain hyvää. Aikasemmin söin viinirypäleitä, mutta kerran rasiallisen niitä syötyäni olin kaks päivää kipeä. Todennäkösemmin se oli vaan yhteensattuma, mutta jostain syystä en halua syödä enää viinirypäleitä Tuntuu että kaikessa on liikaa vaivaa, omenia ei jaksa kuoria eikä mitään salaatteja tms osaa valmistaa

Pahinta tässä on varmaan se, että nyt kun liikkuu säännöllisesti niin voi itselleen perustella karkin yms. syöntiä, sillä että urheilee.
Olin joskus vuosi-kaks sitten montakin kuukautta lakossa kaikesta makeasta, mutta enää ei vaan kykene, kun lähimpään kauppaan on huimat 50 metriä.


Harmittaa suunnattomasti kun satutin kätein pari kuukautta sitten. Siihen sattuu edeleen aina välillä, tosin ei se estä mitään tekemästä. Muistuu vaan mieleen aina kun siihen sattuu, että pitääkö tästä kärsiä lopunelämää En tiedä onko tälle mitään tehtävissä, kun röntgeneissä ei mitään näy. Mieleen tulee joku leikkaus, mutta siitä on varmaan enemmän haittaa kun hyötyä, olettaen että se vika on edes korjattavissa/löydettävissä.


Eikai tässä muuta voi kun lähteä kauppaan