Psykiatrian potilas voi 'kadota'

Noin tietää kertoa Medi-Uutiset.

"Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut potilas on ollut pitkään avohoidossa. Hän suhtautuu hoitoon myönteisesti, muttei ole itse lainkaan aktiivinen. 
Potilas on käynyt psykiatrilla kerran vuodessa ja saanut lääkereseptit vuodeksi kerrallaan. Hänen pitkäaikainen psykiatrinsa vaihtoi työpaikkaa pari vuotta sitten. Sen jälkeen potilas on saanut valmiiksi kirjoitetut reseptit kaupungin mielenterveysyksikön toimistosta kerran vuodessa. Reseptit kirjoittanutta lääkäriä hän ei ole tavannut. 
Alkukesästä potilas sai tällä tavoin reseptit kolmanneksi vuodeksi peräkkäin."

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article319844.ece

Tuo osaltaan selittää sitä, että lääkäri tai hoitaja voi ilmestyä katsomaan potilasta, jos tätä ei näy sovituilla tapaamisilla. Halutaan estää hoitoa tarvitsevien potilaiden kadottaminen hoitojärjestelmästä. Jutusta selviää sekin, ettei psykiatrian ammattilaisilla ole aikaa kiusan ja häiriköinnin vuoksi yrittää tavoitella potilaita.Mutta pitäisikö vain jättää rauhaan hoitokielteiset potilaat olivat miten vakavasti sairaita hyvänsä, ja keskittyä hoitomyönteisiin potilaisiin, jotka ovat vaarassa kadota, kun eivät ole aktiivisia eivätkä vaativia?

Tuo on ihan tavallista "hoitoa" psyk polilla. Itse näin kolmen vuoden aikana kolmasti lääkärin ja se oli aina eri lääkäri. Muuten sai käydä ehkä kerran kuussa häiriintyneellä sosiaalityöntekijällä, joka ei hoitanut lainkaan sosiaalityöntekijän hommiaan, vaan halusi että kehun hänen sisustustaulujaan ja kertoili minulle, miten hän on oman elämänsä järjestellyt kivasti, noin malliksi.

Perusvaivaani eli adhd:n ei kirjoiteta lääkkeitä lainkaan, vaikka se kuuluu hoidettavaksi psyk polille. Samaa sanovat kaikki muut tuntemani adhd-diagnoosin saaneet. Sen sijaan kirjoitetaan mielialalääkkeitä, jotka ainakin minulta kielsi neuropsykiatri kokonaan, koska ne eivät adhd-potilalle sovi, vaan aiheuttavat pelkkiä vakavia sivuoireita, joita sitten psyk poleilla hoidetaan "sairauden oireina" yleensä.

Sama kokemus on kaikilla muilla tutuillani, jotka ovat "hoidossa" käyneet kuka mistäkin syystä. Lääkärin tapaa kerran vuodessa, jos hyvin käy ja tuntematta sinua ollenkaan lääkäri määrää muiden "hoitajien" kertomusten perusteella rutiininomaisesti aina samat lääkkeet. Kykenevät vaihtavat kyllä pian yksityiselle puolelle, jos voivat.

Eipä tuota voi hoidoksi kutsua minusta, että aivan sama, onko hoito "aktiivista" vai eikö, kun ei sitä ole. Olen käsittänyt, että nuoremmilla potilailla on parempaa hoitoa ja jopa mahdollisuus päästä kriisissä sairaalaan, mutta kun ikää tulee, se loppuu.

Varmaan paikkakuntakohtaista.

PS. Siis lääkäreillä on puhelinaika kerran viikossa tunti, mutta usein he joko eivät ole silloin paikalla tai puhelin on varattuna sen koko tunnin. Että mitään oikeaa tapaa saada lääkäriä koskaan kiinni, ei ole. Poliklinikalle ei myöskään saa mennä, ilman varattua aikaa, eikä aikaa saa esim. sillä perusteella, että on kauhea kriisi. Ovet ovat lukossa ja henkilökunnalla hälytysnappeja vaatteet täynnänsä ja niitä myös käytetään, jos yli-innokkaat potilaat tulevat hoitoa vaatimaan.

No jso totta puhutaan, niin en yhtään ihmettele edes tuon kaltaista tilannetta. Mun sormi ei osoita edes tuon potilaan psykiatriin, vaan sen ohi, päättäjiin. Avohoidon ressurssit yleisellä puolella on katastrofaaliset, ei siitä pääse mihkään. Hoitohenkilökunnassa ei ole minkäänlaista jatkuvuutta, jo ihan palkkausperiaatteiden takia. Mä ymmärrän täysin et psykiatrillakin on oma lompakko lähimpänä. Jos toinen vaihtoehto on pysyvä työsuhde paremmalla palkalla, niin moni jää pätkätöihin?

Malmin avo-osastohan (p1) suljettiin, kun sinne ei löytynyt johtavaa psykiatria. Tuossa vaan tuli se pointti et stadi tarjosi aina ½-vuoden pestiä kerrallaan. Toihan mun käsittääkseni polttaa lomatkin ja entäs se stressi et joutuu "omaa" työpaikkaa hakemaan ½-vuoden välein. Kuka lähtee tuollaisin ehdoin työhön, kun tarjolla on vakituisiakin työpaikkoja? Voi olla et mun kuulema on aidosti pelkkä huhu, mut jos tossa on totuutta edes siteeksi, niin kuka tulee yleisen puolen psykiatriksi, jos muuta on tarjolla?

Mirri kirjoitti:... http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article319844.ece

Tuo osaltaan selittää sitä, että lääkäri tai hoitaja voi ilmestyä katsomaan potilasta, jos tätä ei näy sovituilla tapaamisilla. Halutaan estää hoitoa tarvitsevien potilaiden kadottaminen hoitojärjestelmästä. Jutusta selviää sekin, ettei psykiatrian ammattilaisilla ole aikaa kiusan ja häiriköinnin vuoksi yrittää tavoitella potilaita.Mutta pitäisikö vain jättää rauhaan hoitokielteiset potilaat olivat miten vakavasti sairaita hyvänsä, ja keskittyä hoitomyönteisiin potilaisiin, jotka ovat vaarassa kadota, kun eivät ole aktiivisia eivätkä vaativia?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että herra Häivä puhuu vastauksessaan läpiä päähänsä.

Helu, kyllä minäkin syyttäisin päättäjiä, en työntekijöitä. Sama ilmiö varmaan alkaa olla jo pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin: psykiatrit livistävät tiehensä sairaanhoitopiireistä, koska siellä työolot on tehty toinen toistaan kurjemmiksi. Ne harvat, jotka jäävät jäljelle, nääntyvät alta aikayksikön...


Täällä käsittääkseni 'parhaimmillaan' on ollut niin, että ensin on odotettu poliklinikalle uutta psykiatria kuukausikaupalla, sairaanhoitopiiri sitten vihdoin on palkannut uuden, mutta vain pätkäsuhteeseen esim. syyskuun alusta vuoden loppuun. Olisi suoranainen ihme, jos työntekijä ei jo siihen pätkäsuhteeseen tullessaan samalla tähyilisi itselleen vakivirkaa jostakin muualta...
Potilaiden ja heidän läheistensä kannalta tuollainen on mahdollisimman kurjaa ja turhauttavaa, mutta luulen psykiatrien tuntevan ihan samoin. Kun ei enää voida puhua mistään hyvistä hoitosuhteista, tai toimivista potilas-lääkäri-suhteista - psykiatrien työnantajat eivät arvosta sellaisia. Olen itse ollut jo monta vuotta psyk.polin potilaana depressioni kanssa, mutta varsinaisesti mitään kunnollista lääkärisuhdetta siellä ei ole ollut. Ei vaikka poliklinikka 'kunnianhimoisesti' teki selväksi, että kun saan sieltä psykoterapian, myös psykiatrin hoito keskitetään sinne. Kuulostaa muuten hienolta, psykiatrit vain ovat puuttuneet. Vasta nyt näyttää siltä, että hoitoon on tullut psykiatri, joka ei (toistaiseksi) ole ollut jalka oven raossa livistämään tiehensä.


Tällä paikkakunnalla uutena ilmentymänä on ollut jopa se, etteivät yksityislääkäritkään ota uusia potilaita, koska ovat niin ylityöllistettyjä. Noin tuskin olisi, jos julkisella puolella olisi tarjota riittävästi erikoissairaanhoitoa.

kerran vuodessa reseptien uusituttaminen on? Hyvähän Mirrin on kirjoittaa, kun saa oikeaa psykoterapeutin antamaa psykoterapiaa julkiselta puolelta.

Ihan yhtä tyhjän kanssa, tai oikeastaan potilaalle vahingollista, on käydä kertomassa asioistaan yhtään mitään hoitajalle, jolla ei psykoterapeutin koulutusta ole. Käyntien tarkoituksena on tosiaankin toimia Kyllästyneen sanoja lainatakseni hoidon kulissina, silmänlumeena, samalla kun vahditaan sitä, että potilas syö kiltisti lääkkeensä.

Itselläni on karvaita kokemuksia sukulaisten mieliksi psykiatrian polille menemisestä, vaikka hoitoni oli pätevällä psykiatrilla ja psykoterapeutilla yksityisellä puolella. Seurauksena oli monta sivua täynnä väärinkäsityksiä, kuulopuheisiin perustuvia valheita potilaspapereihini, ehdotuksia kotikäynneistä, poliklinikkakäynti psyykkisen tilan arviointiin ambulanssilla, poliisien avustuksella ja tarkkailujakso osastolla.

Kaiken päätteeksi diagnoosikseni tuli masennus ja hoidon todettiin jatkuvan yksityispuolella entiseen tapaan. Se vain, että papereissani on nyt mustaa valkoisella epäily paljon vakavammasta diagnoosista ja paljon entisen puolison ja seitsenkymppisen äitini kertoilemia paikkaansapitämättömiä asioita. Siellä ne pysyvät, niitä ei kaikkia kukaan jaksa ryhtyä korjaus- ja muutospyynnoillä kirjallisesti oikomaan, niinkuin sisätautupuolen epikriiseille tein.

Julkisen puolen hoitajilla ei ole tietämystä, asiantuntemusta ja rohkeutta kyseenalaistaa oman tilanteeni kaltaisessa tilanteessa
"huolestuneen" expuolison ja kouluja käymättömän seitsenkymppisen mummon tämän painostamana kertoilemaa.

Itse mietin kyllä tosissani keinoa kadota julkisen puolen kirjoista ja kansista. Hoitosuhdetta en sinne enää koskaan, missään tilanteessa halua. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla totaalinen itsemääräämisoikeuden menettäminen, lapsen aiheeton leimaaminen riskiperheeseen ja sukuun kuuluvaksi, ja Mirrin mielestä tarpeellinen neurologisia vaurioita aiheuttavien neuroleptien syöttäminen ennaltaehkäisevästi ei vain minulle, lopun ikääni, vaan myös täysin terveelle, älykkäälle, hyvin koulussa ja kavereiden kanssa pärjäävälle lapsellenikin. Voiko sadistisempaa ja "rasistisempaa" ihmisten leimaamissysteemiä enää kehitellä? Lapsen leimaamisesta varmasti seuraisi itsensä toteuttava ennuste. Tehdään leima antamalla terveestä lapsestakin mt-ongelmainen. Ei kiitos, jos sen suinkin onnistuu jotenkin välttämään.

Julkiselta puolelta en asianmukaista hoitoa ole mt-ongelmiini koskaan saanut, joten sen puolesta olisi sama muuttaa vaikkapa maahan, jossa koko terveydenhuoltoakaan ei ole. Kunhan saa säilyttää ihmisarvonsa ja itsemääräämisoikeutensa!

"HYKS Jorvin alueen avohoidon ylilääkäri Jukka Hälvä, mitä mieltä olette tällaisesta?

– Tuollainen lääkärissäkäyntihän on on ihan mahdotonta. Jos tilanne on hyvin stabiili, minimissään potilaan pitäisi käydä lääkärissä kerran vuodessa, mielellään kaksi kolme kertaa.

Voisiko teillä sattua tuollaista?

– Ei. Meillä jokaiselle potilaalle on nimetty vastuuhenkilö, joka huolehtii asianmukaisesta hoitokontaktista."


Kyllästynyt, kertoisitko tarkemmin mikä tuossa on 'läpien päähän' puhumista?

Mirri kirjoitti:"HYKS Jorvin alueen avohoidon ylilääkäri Jukka Hälvä, mitä mieltä olette tällaisesta?

– Tuollainen lääkärissäkäyntihän on on ihan mahdotonta. Jos tilanne on hyvin stabiili, minimissään potilaan pitäisi käydä lääkärissä kerran vuodessa, mielellään kaksi kolme kertaa.

Voisiko teillä sattua tuollaista?

– Ei. Meillä jokaiselle potilaalle on nimetty vastuuhenkilö, joka huolehtii asianmukaisesta hoitokontaktista."


Kyllästynyt, kertoisitko tarkemmin mikä tuossa on 'läpien päähän' puhumista?

Mirri,

Yksinkertaisesti se, ettei tuo nimetty "vastuuhenkilö" ei välttämättä tee asian eteen yhtään mitään tai hän ei pysty potilasta minnekään lähettämään koska lääkäriä ei ole käytettävissä.

Nimetty "vastuuhenkilö" voi myös olla sairauslomalla vaikkapa vuoden, eikä potilasta siirretä kenenkään muun potilaaksi koska "kyllä me sitten ilmoitamme kun hän palaaa".

Ja jos "vastuuhenkilö" ei tee asian eteen mitään, ei siitä koira perään hauku koska ylilääkärin sanojen mukaan mitään virheitä ei ole tehty vaan kyse on (ylilääkäri Häivän omien sanojen mukaan) "teknisistä kömmähdyksistä" tai "hoidon epätarkkuuksista".

Koettu on.

Kyllästynyt, ok. Mutta onko sen lääkärin nimi Häivä vai Hälvä? Sinä puhut Häivästä, lehtijuttu taas Hälvästä.

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, ok. Mutta onko sen lääkärin nimi Häivä vai Hälvä? Sinä puhut Häivästä, lehtijuttu taas Hälvästä.

Lehdessä on väärin; nimi on Häivä.

Ok. 
Kuinkahan paljon se, että johtaja 'puhuu läpiä päähänsä', on sitä että hän puhuu teoriasta ja lisäksi unelmistaan - siitä miten asioiden hänen toiveidensa mukaan pitäisi olla - mutta on suorastaan onnellisen tietämätön, ettei systeemi siellä kaukana alapuolella toimi kuten hän on ajatellut/kuvitellut/toivonut sen toimivan.
Sitä voi johtavan ylilääkärin olla hyvin vaikea myöntää todeksi, eikä ainakaan julkisesti sellaista voi 'tunnustaa'. Etenkään kun ei edes itse tiedä/usko todellisuuden olevan kaukana unelmista...

Mirri kirjoitti:Ok. 
Kuinkahan paljon se, että johtaja 'puhuu läpiä päähänsä', on sitä että hän puhuu teoriasta ja lisäksi unelmistaan - siitä miten asioiden hänen toiveidensa mukaan pitäisi olla - mutta on suorastaan onnellisen tietämätön, ettei systeemi siellä kaukana alapuolella toimi kuten hän on ajatellut/kuvitellut/toivonut sen toimivan.
Sitä voi johtavan ylilääkärin olla hyvin vaikea myöntää todeksi, eikä ainakaan julkisesti sellaista voi 'tunnustaa'. Etenkään kun ei edes itse tiedä/usko todellisuuden olevan kaukana unelmista...

Ylilääkäri Häivä uskoakseni on, tai ainakin hänen pitäisi olla, täysin tietoinen niistä epäkohdista ja puutteista joita hänen hallinnoimissaan yksiköissä on ja mitä siellä todellisuudessa tapahtuu.

Kokonaan toinen juttu on se, ettei selkeitäkään virheitä suostuta Jorvissa myöntämään tapahtuneeksi vaan ne (sekä tietenkin potilas samalla) vaikenemaan kuoliaaksi.

En väitä ylilääkäri Häivän tehtävän olevan helppo, kaukana siitä, mutta selvää on sekin, ettei tuohon virkaan osuta vahingossa vaan että siihen täytyy aktiivisesti hakeutua ja pyrkiä.

"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen" sanoi muistaakseni J.K. Paasikivi, ja sama pätee tässäkin asiassa; ei voi odottaa parannuksia jos ongelmista ei puhuta vaan ne vain lakaistaan maton alle ja ollaan kuin niitä ei olisikaan.

Ei ainoastaan Jorvi voi ottaa kunniaa samantapaisesta hoidon toimimattomuudesta. Mä tiedän helsingissäkin samanlaisia tarinoita.

Yleensä kun toi vastuuhenkilö on vaihtunut hoitoon on ainakin vähäksi aikaa tullut jotain uutta. Toi vaatii omaisilta tosi paljon aktiivisuutta, varsinkin jos sairastunut itse on siinä kunnossa ettei kykene Täällä mä olen oppinut senkin ettei hoitvaihtoehdoista kerrota, niistä pitää itse ottaa selvää ja vaatia kokieluun, josko sopis

minätäällä kirjoitti:
Julkisen puolen hoitajilla ei ole tietämystä, asiantuntemusta ja rohkeutta kyseenalaistaa oman tilanteeni kaltaisessa tilanteessa
"huolestuneen" expuolison ja kouluja käymättömän seitsenkymppisen mummon tämän painostamana kertoilemaa.

Yksi syy miksi mä haluan tietyt omaiset pitää kaukana omasta hoidostani Mä saan aina niiltä vastaukseksi "ei sun masennus oo alkanut silloin ja silloin, eikä masennus selitä sun kaikkia oireita". No tossa nyt muuta vikaa ole kuin ettei mun diagnoosi ensinnäkään ole masennus, niin miten masennus-diagnoosi voisi selittää mun oireet?

Mä en omasta hoidostani voi valittaa, mihkään suuntaan. Mut mä olen nuori ja mun diagnoosilla on mun tietääksnei nopea ja hyvä hoitovaste. Eli sellanen potilas jonka psykin poli haluaa

olivat itse diagnosoineet minulle kaksisuuntaisen! Olin tosi hämmästynyt, kun 75-vuotias isäni äskettäin sen minulle ilmoitti.
Mitenkähän kauan lienevät sen mukaan toimineet ja eläneet, ja mitähän sen innoittamana psykiatrian polillekin kertoilleet?

Pitää rajoittaa keskustelu kohteliaaseen minimiin eikä kertoa omista asioista mitään.

Minätäällä, miksi hyökkäät kimppuuni? Varmaan osaisit keskustella asioista nälvimättä minua siinä sivussa.

minätäällä kirjoitti:olivat itse diagnosoineet minulle kaksisuuntaisen! Olin tosi hämmästynyt, kun 75-vuotias isäni äskettäin sen minulle ilmoitti.
Mitenkähän kauan lienevät sen mukaan toimineet ja eläneet, ja mitähän sen innoittamana psykiatrian polillekin kertoilleet?

Pitää rajoittaa keskustelu kohteliaaseen minimiin eikä kertoa omista asioista mitään.

HEI! Mulle tarjotaan aivan samaa diagnoosia

Niin se nykyinen on traumaperäinen stressi reaktio (tai jotain tonnepäin... mä osaa kirjoittaa sitä )

nimim. kokenut tk-lääkäri Mediuutisissa kirjoitti:Kiitokseksi tästä olen nykyisessä työpaikassani viim. 2 vuoden aikana kertaalleen tullut pahoinpidellyksi, käynyt yhdet käräjät tappouhkauksien jakelijan kanssa ja saanut useita törkeitä nimettömiä viestejä koska olen kuulema huono lääkäri kun en vain uusi reseptejä potilaita näkemättä.

Potilailla on kovin monenlaisia mieltymyksiä. Pitääkö palvelun pelata niin, että kukin saa, mitä toivoo?

Urpo

Mirri kirjoitti:Minätäällä, miksi hyökkäät kimppuuni? Varmaan osaisit keskustella asioista nälvimättä minua siinä sivussa.

Mistä sinä Mirri tuollaista löysit?

Urpo kirjoitti:

nimim. kokenut tk-lääkäri Mediuutisissa kirjoitti:Kiitokseksi tästä olen nykyisessä työpaikassani viim. 2 vuoden aikana kertaalleen tullut pahoinpidellyksi, käynyt yhdet käräjät tappouhkauksien jakelijan kanssa ja saanut useita törkeitä nimettömiä viestejä koska olen kuulema huono lääkäri kun en vain uusi reseptejä potilaita näkemättä.

Potilailla on kovin monenlaisia mieltymyksiä. Pitääkö palvelun pelata niin, että kukin saa, mitä toivoo?

Urpo

Kovin hanakasti Urpo (tapansa mukaan) on vertaamassa asiatonta käyttäytymistä asialliseen kritiikkiin.

Mistään "monenlaisista mieltymyksistä" ei siis ole kyse vaan siitä, että homma toimii niin kuin sen pitäisi toimia.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Minätäällä, miksi hyökkäät kimppuuni? Varmaan osaisit keskustella asioista nälvimättä minua siinä sivussa.

Mistä sinä Mirri tuollaista löysit?

Viestissä #6, kahdessa eri kohdassa.

Kyllästynyt, tämäkin on kirjoittajan nälvimistä ja kimppuun käymistä:

"Kovin hanakasti Urpo (tapansa mukaan) on vertaamassa asiatonta käyttäytymistä asialliseen kritiikkiin."

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, tämäkin on kirjoittajan nälvimistä ja kimppuun käymistä:

"Kovin hanakasti Urpo (tapansa mukaan) on vertaamassa asiatonta käyttäytymistä asialliseen kritiikkiin."

Entä "Oletko oikeasti noin tyhmä vai oletko käynyt siihen jonkun kurssin?"?

Kyllästynyt, samaa tietysti sekin, nälvimistä. Keino purkaa keskustelun synnyttämää kiukkua ja turhautuneisuutta. Sitäkö sinullakin toisten kirjoittajien nälviminen on: kiukkua?

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, samaa tietysti sekin, nälvimistä. Keino purkaa keskustelun synnyttämää kiukkua ja turhautuneisuutta. Sitäkö sinullakin toisten kirjoittajien nälviminen on: kiukkua?

Tuo sinun ("Oletko oikeasti noin tyhmä....") ole mitään nälvimistä vaan silkkaa solvaamista.

Jos löydät teksteistäni nälvimistä, tarkistapa mitä ao. on minulle kirjoittanut.