Eläkeläiset ja tulevat
+3
Hermiitti
Piita
eBeta
7 posters
Sivu 1 / 1
Eläkeläiset ja tulevat
Onneksi tuo perioraalidarmatiitti on paranemassa. Mutta tetrasykliiniä pitää syödä edelleen.
eBeta- Viestien lukumäärä : 41
Join date : 11.08.2009
Paikkakunta : Etelä-Pohjanmaa
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Noh, eikö ole muita eläkeläisiä tai "wannabe"-eläkeläisiä?
Eläkkeellä olossa on erityisen hienoa se, että KUKAAN ei enää kyttää tai vaadi säännölliseen hoitokontaktiin psyk. polilla. Oman yksit. lääkärini kanssa hoidellaan nämäkin asiat. Itse asiassa eläkepäätöksen myötä minut potkaistiin ulos psyk. polilta. Ihanaa, ihan oikeasti. Koin ne käynnit erittäin ahdistaviksi.
Hienoa on myös se, että sain pysäköintiluvan ja sen myötä vapautuksen auton käyttöverosta. Minullahan on myös krooninen jalkavamma.
Eikä tarvitse pelätä kuntoutustuen jatkumista tai sitä, että joutuu johonkin "kurssille" (tekemään sanaristikoita...)
Kaiken kaikkiaan olen melko lailla onnellinen nyt. Lääkitys toimii ja on tasapainossa.
Eläkkeellä olossa on erityisen hienoa se, että KUKAAN ei enää kyttää tai vaadi säännölliseen hoitokontaktiin psyk. polilla. Oman yksit. lääkärini kanssa hoidellaan nämäkin asiat. Itse asiassa eläkepäätöksen myötä minut potkaistiin ulos psyk. polilta. Ihanaa, ihan oikeasti. Koin ne käynnit erittäin ahdistaviksi.
Hienoa on myös se, että sain pysäköintiluvan ja sen myötä vapautuksen auton käyttöverosta. Minullahan on myös krooninen jalkavamma.
Eikä tarvitse pelätä kuntoutustuen jatkumista tai sitä, että joutuu johonkin "kurssille" (tekemään sanaristikoita...)
Kaiken kaikkiaan olen melko lailla onnellinen nyt. Lääkitys toimii ja on tasapainossa.
eBeta- Viestien lukumäärä : 41
Join date : 11.08.2009
Paikkakunta : Etelä-Pohjanmaa
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Noh, minä olen wannabe-eläkeläinen ja sitä se lekuri nyt ehdottaa tuossa lasusunnossa, mutta senhän tietää, että ne inkvisiittorit haluuvat minut pyörimään oravanpyöriin vaikka väkisten. Mutta eivät tule onnistumaan. Kuolen ennen kun saavat mut alistumaan.
Se juurikin olisi suuri helpotus, jos tietäisin, että enää ei uhkailla miltään taholta. Voisin jopa kuvitella kuntoutuvani vielä joltiseenkin kuntoon, jos saan sitä itse ja omaan tahtiini tehdä ilman ulkopuolisten pakotteita.
Tämä että vähän väliä joutuu hakemaan kuntoutustuen jatkoa, vie olemattomista voimavaroista viimesetkin rippeet, että ovat voimat siis rankasti miinuksella.
Mutta nähtäväksi jää, mitä suurissa viisauksissaan päättävät. Niin, kunhan ensin saan nuo paperit lähtemään kelaan. Siihen voi mennä aikaa.
Se juurikin olisi suuri helpotus, jos tietäisin, että enää ei uhkailla miltään taholta. Voisin jopa kuvitella kuntoutuvani vielä joltiseenkin kuntoon, jos saan sitä itse ja omaan tahtiini tehdä ilman ulkopuolisten pakotteita.
Tämä että vähän väliä joutuu hakemaan kuntoutustuen jatkoa, vie olemattomista voimavaroista viimesetkin rippeet, että ovat voimat siis rankasti miinuksella.
Mutta nähtäväksi jää, mitä suurissa viisauksissaan päättävät. Niin, kunhan ensin saan nuo paperit lähtemään kelaan. Siihen voi mennä aikaa.
Piita- Viestien lukumäärä : 177
Join date : 08.08.2009
Paikkakunta : elämä
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Olen wannabe-eläkeläinen myös. Ulkoisesti wannabe: ensimmäinen pätkäeläkkeeni on katkolla vuoden vaihteessa. Jos uutta eläkettä ei myönnetä, sitten minusta tulee varmaankin wannabetyöläinen.
Sisäisesti olen pitkän prosessin tuloksena päässyt vähitellen kiinni tähän eläkeläisen leppoisan hidasrytmiseen eloon. Ei hullumpaa ollenkaan. On ollut terveellistä huomata, että näinkin voi elää ihan kohtuullista elämää. Toiset haluaa eläkkeelle,heillä tilanne on varmaan vähän erilainen. Minulle tie hyväksyä työkyvyn menetys oli pitkä ja kivinen.
En tiedä vielä mitään noista eläkeläisten eduista. Mulla ei ole mitään fyysistä. Pää lähinnä vuotaa. Otan päivän kerrallaan. Olen sisäisesti eläkeläinen, kunnes joku toisin päättää. Sitten asennoidun asioihin taas uudelleen...
Sisäisesti olen pitkän prosessin tuloksena päässyt vähitellen kiinni tähän eläkeläisen leppoisan hidasrytmiseen eloon. Ei hullumpaa ollenkaan. On ollut terveellistä huomata, että näinkin voi elää ihan kohtuullista elämää. Toiset haluaa eläkkeelle,heillä tilanne on varmaan vähän erilainen. Minulle tie hyväksyä työkyvyn menetys oli pitkä ja kivinen.
En tiedä vielä mitään noista eläkeläisten eduista. Mulla ei ole mitään fyysistä. Pää lähinnä vuotaa. Otan päivän kerrallaan. Olen sisäisesti eläkeläinen, kunnes joku toisin päättää. Sitten asennoidun asioihin taas uudelleen...
-valkosiipijoutsen-- Viestien lukumäärä : 6
Join date : 08.09.2009
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Olen wannabe-eläkeläinen.
Ei hajuakaan mitä työtä voisin tulevaisuudessa tehdä. Jos jotain jaksan, niin en koskaan 8-16. Muu taas ei rahallisesti kannata.
Mutta liian nuori olen saamaan pysyvää eläkettä. Toivoa silti aina voi!
Ei hajuakaan mitä työtä voisin tulevaisuudessa tehdä. Jos jotain jaksan, niin en koskaan 8-16. Muu taas ei rahallisesti kannata.
Mutta liian nuori olen saamaan pysyvää eläkettä. Toivoa silti aina voi!
Tummanvihree- Viestien lukumäärä : 132
Join date : 15.08.2009
Paikkakunta : Suo
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Varsinaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olen ollut vuodesta 2001,mutta sairauteni vuoksi olen ollut poissa työelämästä 1999 juhannuksesta asti. Ajatella,jo kymmenen pitkää vuotta,jotka ovat kuluneet nopeasti ja välillä sairauden pahetessa muutaman kuukauden miltei koko ajan sängyssä itsemurhaa miettien.
Eli: minulle oli ensin suunnaton vapauden tunne kun sain eläkepaperit,sillä olin ilman sairauslomia rämpinyt huonovoinitsena vuodesta 1993 töissä,sillä lama-Suomessa ei kukaan neljävitonen uskaltanut sairastaa,sillä se olisi ollut yhtä kuin irtisanominen tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia.
Niin,pysyäkseni aiheessa,mitä en yleensä tee: ensin oli vapauden tunne,sen jälkeen koitti suunnaton syyllisyyden aika. Tarkistin monta kertaa työtodistuksista työhistoriani ja totesin,että olin pakertanut yli kolmekymmentä vuotta töissä,vaikka alkuvuodet menivätkin föörbii,sillä olin liian nuori kerryttämään eläkkettäni ensimmäiset kuusi vuotta ja lasen syntymän jälkeen irtisanoin itseni ajatellen hoitaa hänet itse. Silloin ei ollut näitä nykyisiä tukia vielä edes suunnitteilla,luulen niin,sillä vuosi oli 1966.
Asiaan,vm48! Sain aktiivista työhistoriaa aikaiseksi 25 vuotta ja silloin vähän helpotti,sillä totesin itselleni että olin jotenkin pienen eläkkeeni hankkinut ja ansainnut. Ajatella,että sairaanakin pitää todistella itselleen ja muille olevana sairas,se on surkeaa,mutta mt-sairaus saa ihmisen ajattlemaan vähän omituisesti itsestään selvistä asioistakin.
Ainakin itseäni määrä tunne,ei niinkään järki,vaikka toki yritän epätoivoisesti käyttää ajatella järkevästi joskus jopa onnistuen.
Eläkkeelä olon aikana hoitoni on toiminut hyvin vaikka olen terveyskeskuksen ja mtt:n listoilla ja ollut välillä viitisen kertaa sairaalassa. Tämä alue,jossa asun,on "mustaa" aluetta sairaanhoidossa,muussakin kuin psykiatriassa ja alueeltamme lopetettiin suuri,hyvin ja kauan toiminut psykiatrinen sairaala ja annettiin pakolaisten käyttöön,kun valtio suuressa viisaudessaan päätti,että mt-potilaat tulevat hoidetuksi avohoidossa. Niin,tulevat,ketkä tulevat,osa meistä ei saa hoitoa ollenkaan. Ne saavat,ketkä pystyvät hoitoa hakemaan tai keillä on omaisia,muut kulkevat miettien miten saada itsensä pois päiviltä tai pahimmassa tapauksessa,miten saada muut pois päiviltä.
Lopputulos kai tästä tarinastani on,että eläke oli toivottu,mutta pieni ja ongelmia tuli siitä,että tunsi olevansa luuseri,joka käyttää yhteiskunnan tukea hyväkseen,mutta aikaa myöten elämä soljuu ihan mukavasti onnahdellen eteenpäin.
Eli: minulle oli ensin suunnaton vapauden tunne kun sain eläkepaperit,sillä olin ilman sairauslomia rämpinyt huonovoinitsena vuodesta 1993 töissä,sillä lama-Suomessa ei kukaan neljävitonen uskaltanut sairastaa,sillä se olisi ollut yhtä kuin irtisanominen tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia.
Niin,pysyäkseni aiheessa,mitä en yleensä tee: ensin oli vapauden tunne,sen jälkeen koitti suunnaton syyllisyyden aika. Tarkistin monta kertaa työtodistuksista työhistoriani ja totesin,että olin pakertanut yli kolmekymmentä vuotta töissä,vaikka alkuvuodet menivätkin föörbii,sillä olin liian nuori kerryttämään eläkkettäni ensimmäiset kuusi vuotta ja lasen syntymän jälkeen irtisanoin itseni ajatellen hoitaa hänet itse. Silloin ei ollut näitä nykyisiä tukia vielä edes suunnitteilla,luulen niin,sillä vuosi oli 1966.
Asiaan,vm48! Sain aktiivista työhistoriaa aikaiseksi 25 vuotta ja silloin vähän helpotti,sillä totesin itselleni että olin jotenkin pienen eläkkeeni hankkinut ja ansainnut. Ajatella,että sairaanakin pitää todistella itselleen ja muille olevana sairas,se on surkeaa,mutta mt-sairaus saa ihmisen ajattlemaan vähän omituisesti itsestään selvistä asioistakin.
Ainakin itseäni määrä tunne,ei niinkään järki,vaikka toki yritän epätoivoisesti käyttää ajatella järkevästi joskus jopa onnistuen.
Eläkkeelä olon aikana hoitoni on toiminut hyvin vaikka olen terveyskeskuksen ja mtt:n listoilla ja ollut välillä viitisen kertaa sairaalassa. Tämä alue,jossa asun,on "mustaa" aluetta sairaanhoidossa,muussakin kuin psykiatriassa ja alueeltamme lopetettiin suuri,hyvin ja kauan toiminut psykiatrinen sairaala ja annettiin pakolaisten käyttöön,kun valtio suuressa viisaudessaan päätti,että mt-potilaat tulevat hoidetuksi avohoidossa. Niin,tulevat,ketkä tulevat,osa meistä ei saa hoitoa ollenkaan. Ne saavat,ketkä pystyvät hoitoa hakemaan tai keillä on omaisia,muut kulkevat miettien miten saada itsensä pois päiviltä tai pahimmassa tapauksessa,miten saada muut pois päiviltä.
Lopputulos kai tästä tarinastani on,että eläke oli toivottu,mutta pieni ja ongelmia tuli siitä,että tunsi olevansa luuseri,joka käyttää yhteiskunnan tukea hyväkseen,mutta aikaa myöten elämä soljuu ihan mukavasti onnahdellen eteenpäin.
vm48- Viestien lukumäärä : 85
Join date : 10.08.2009
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Mulla kanssa säännöllisin välein nousee pintaan hirveä syyllisyys siitä, että elän yhteiskunnan kustannuksella. Ihan samat todistelut pitkästä työurasta olen päässäni lääkäreiden säestyksellä läpikäynyt kuin sinäkin vm48.
Toinen helpottava asia oli tajuta, että eläkkeeseen ei tarvita 100%:n työkyvyttömyyttä. 60% riittää. Oli ihana katsella ensimmäisessä kuntoutustukippäätöksessä tulorajaa, jonka halutessaan saa ansaita. Jotenkin se tuloraja oli mulle sellainen vapauttava portti. Jos joskus haluaa, voi tehdä ihan luvan kanssa jonkin verran töitä.
Toinen helpottava asia oli tajuta, että eläkkeeseen ei tarvita 100%:n työkyvyttömyyttä. 60% riittää. Oli ihana katsella ensimmäisessä kuntoutustukippäätöksessä tulorajaa, jonka halutessaan saa ansaita. Jotenkin se tuloraja oli mulle sellainen vapauttava portti. Jos joskus haluaa, voi tehdä ihan luvan kanssa jonkin verran töitä.
-valkosiipijoutsen-- Viestien lukumäärä : 6
Join date : 08.09.2009
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Valkosiipijoutsen, osaatko sanoa, miten käytännössä määritellään 60 prosentin työkyvyttömyys?
Tummanvihree- Viestien lukumäärä : 132
Join date : 15.08.2009
Paikkakunta : Suo
Vs: Eläkeläiset ja tulevat
Ei Tummanvihree harmainta hajuakaan, miten 60%:n työkyvyttömyys määritellään. Kela ja eläkelaitokset niitä prosentteja kai eläkehakemuksia ja lääkärintodistuksia lukiessaan lottoavat. Psykiatria taitaa olla enemmän tai vähemmän sellaista näppitunumatiedettä. Ja sitten on vielä osatyökyvyttömyyseläke sotkemassa kuviota. Siihen kun riittää vain 40%:n työkyvyttömyys.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että sanon lääkäreille sen, mitä milloinkin ajattelen ja sen jälkeen annan lääkäreiden ja eläkelaitoksen hoitaa loput. Aion tyytyä sitten saamaani päätökseen.
Eli olen kaikessa rauhassa eläkkeellä, kunnes joku toisin päättää.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että sanon lääkäreille sen, mitä milloinkin ajattelen ja sen jälkeen annan lääkäreiden ja eläkelaitoksen hoitaa loput. Aion tyytyä sitten saamaani päätökseen.
Eli olen kaikessa rauhassa eläkkeellä, kunnes joku toisin päättää.
-valkosiipijoutsen-- Viestien lukumäärä : 6
Join date : 08.09.2009
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|