Turvapaikka
+5
Aikuinen lapsi
toivotonko
höpsöliini
Tikru
piikkilankaa
9 posters
Sivu 2 / 4
Sivu 2 / 4 • 1, 2, 3, 4
Vs: Turvapaikka
Moiks!
Saitko vietyä näitä kirjoituksiasi?
Oma terppani alkuun vierasti sitä, että ilmaisen itseäni jotenkin helpommin kirjoittamalla, mutta nyt hän on jo sinut asian kanssa. Eli vie ihmeessä! Varsinkin jos koet, että sinun on vaikea saada kaikkea sanotuksi!
Haleja!
Saitko vietyä näitä kirjoituksiasi?
Oma terppani alkuun vierasti sitä, että ilmaisen itseäni jotenkin helpommin kirjoittamalla, mutta nyt hän on jo sinut asian kanssa. Eli vie ihmeessä! Varsinkin jos koet, että sinun on vaikea saada kaikkea sanotuksi!
Haleja!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Toivis, tuskinpa haluaisit minun uniani...en minä nimittäin näköjään edelleenkään nuku. Erittäin hyvä yö tarkoittaa kuutisen tuntia, ja se sisältää vaikka kuinka monta heräämistä. Nukahdan kyllä paremmin.
Höpsis, en ole uskaltanut, jaksanut, kehdannut, halunnut viedä kirjoituksia.
On taas niin paha olla. En jaksa olla.
Mies taas aamulla huusi ja raivosi aivan tyhjästä. Etten osaa mitään, miksen voi ikinä ajatella ja että ihan sama mitä minulle sanoo, en tajua ikinä mitään.
Niin paljon olen tuota samaa elämässäni kuullut, muiltakin. Ja siltä minusta tuntuukin. Paskakasalta.
Tämä tilanne miehen kanssakin on jo muuttunut niin normaaliksi, että sekin on ihan epänormaalia. On aivan normaalia, että minulle puhutaan noin, jos puhutaan ollenkaan.
Jaksaisinpa itkeä.
Höpsis, en ole uskaltanut, jaksanut, kehdannut, halunnut viedä kirjoituksia.
On taas niin paha olla. En jaksa olla.
Mies taas aamulla huusi ja raivosi aivan tyhjästä. Etten osaa mitään, miksen voi ikinä ajatella ja että ihan sama mitä minulle sanoo, en tajua ikinä mitään.
Niin paljon olen tuota samaa elämässäni kuullut, muiltakin. Ja siltä minusta tuntuukin. Paskakasalta.
Tämä tilanne miehen kanssakin on jo muuttunut niin normaaliksi, että sekin on ihan epänormaalia. On aivan normaalia, että minulle puhutaan noin, jos puhutaan ollenkaan.
Jaksaisinpa itkeä.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Näin viime yönä niin kuvaavaa unta!! Olin jossakin ihmellisessä rakennuksessa, jossa minun piti hakea hissillä tavaroita pohjakerroksesta, aina kun menin hissiin, minulla oli hirveä pakokauhu, ja kun se lähti alaspäin, piti siihen pohjaan tarrautua kaikilla voimilla, että pääsi mukaan, ettei tippunut kuiluun. Siellä varastossa ei saanut viipyä, kiire ja pakokauhu oli kamala, tavara piti ottaa lennossa, ja juosta takaisin hissiin. Ne tavarat oli sellaisia hyvin kiinteästi menneisyyteni kuuluvia. Todella likaisia, rähjäisiä. Ja kadoksissa. Ja se tavara oli pakko löytää, ja äkkiä, tai tapahtuisi jotain kamalaa!! paniikki oli valtava. ja tosiaan pelkäsin sitä hissillä menoa aivan hirvittävästi.
Se on kuin terapiani. pakokauhuista, vailla mitään turvaa ja tukea. En osaa selittää, mutta tiesin jo unessa katselevani terapiaani
Se on kuin terapiani. pakokauhuista, vailla mitään turvaa ja tukea. En osaa selittää, mutta tiesin jo unessa katselevani terapiaani
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
heippa!
Minäkin löysin tänne ja tulin piipahtamaan
Minäkin löysin tänne ja tulin piipahtamaan
hannele81- Viestien lukumäärä : 171
Join date : 19.08.2009
Vs: Turvapaikka
Moiks!
Terapeutti ei varmaankaan aseta sinulle mitään kiireellisiä tavoitteita terapiassa joten ne ovat varmaan sinun omia ajtuksiasi ja toiveitasi terapian suhteen. Että saisit nopeasti ja pikaisesti avun. Hätäsi on niin suurta, ettet pysty enää ottamaan "rauhallisesti". En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Se, että ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua huonosti ei tarkoita sitä, että sinä ansaitsisit sellaista. Mutta kun se on sitä arkea mitä elät, niin siitä muodostuu väkisinkin kuva, että tälläistä minä ansaitsen. Varsinkin kun se toinen osapuoli on se, jolta on aikoinaan odottanut tukea ja kannustusta.
Ja sitten rupeaa ajattelemaan, että näinhän kaikki minua kohtelisivat, jos vain tuntisivat minut yhtä hyvin kuin oma mies...
olen itse miettinyt sitä että on niin totta että kunnossa oleva sosiaalinen tukiverkko auttaa toipumaan... Sen huomaa silloin kun se verkko ei ole kunnossa...
Voimia sinulle. ei ole enää pitkää aikaa terapiaan!
Ja ota mukaasi näitä kirjoituksiasi, ettet tule pettyneenä takaisin kun et saanutkaan sanottua mitä piti!
Terapeutti ei varmaankaan aseta sinulle mitään kiireellisiä tavoitteita terapiassa joten ne ovat varmaan sinun omia ajtuksiasi ja toiveitasi terapian suhteen. Että saisit nopeasti ja pikaisesti avun. Hätäsi on niin suurta, ettet pysty enää ottamaan "rauhallisesti". En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Se, että ympärillä on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua huonosti ei tarkoita sitä, että sinä ansaitsisit sellaista. Mutta kun se on sitä arkea mitä elät, niin siitä muodostuu väkisinkin kuva, että tälläistä minä ansaitsen. Varsinkin kun se toinen osapuoli on se, jolta on aikoinaan odottanut tukea ja kannustusta.
Ja sitten rupeaa ajattelemaan, että näinhän kaikki minua kohtelisivat, jos vain tuntisivat minut yhtä hyvin kuin oma mies...
olen itse miettinyt sitä että on niin totta että kunnossa oleva sosiaalinen tukiverkko auttaa toipumaan... Sen huomaa silloin kun se verkko ei ole kunnossa...
Voimia sinulle. ei ole enää pitkää aikaa terapiaan!
Ja ota mukaasi näitä kirjoituksiasi, ettet tule pettyneenä takaisin kun et saanutkaan sanottua mitä piti!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Hanski
Olenpa tässä miettinyt tuota terapiaani... Se kun on viime syksystä asti ollut ihan mitä sattuu, jatkuvaa aikojen perumista, terapeuttivaihdosta ja taukoa toisen perään, nyt olen toukokuun lopusta, kun aloitin uuden terapeutin kanssa jälleen, tavannut hänet neljä kertaa...ja vuodenvaihteessa on sitten se vitun arviointi Ja silloin "katsotaan jatkoa jos on tarpeen" Siis mitä tässä olisi edes teoriassa tällä tahdilla voinut tapahtua????? Jotain paranemista vai ? Eli luultavastihan silloin todetaan, etten ole siitä hyötynyt, ja hei hei. Mitäs sitten? Minusta tuntuu, että tunnen tällä hetkellä terapeuttia, ja koko helvetin (anteeksi) terapiaa kohtaan ihan silkkaa vihaa. Se kaikki on niin epävarmaa, turvatonta ja...jotain...?
On taas tällainen päivä, että palelen ja joka paikkaan koskee. Itkettää ja ahdistaa. Oloni ei ikinä tule tästä paranemaan.
Ja puissa on jo keltaisia lehtiä. En selviä talvesta
Höpsöliini, olitkin näköjään kirjoittanut samaan aikaan Juuri tuolta minusta tuntuu, etten enää pysty ottamaan rauhallisesti, mutta minua vainoaa kyllä myös se arviointi...
Olenpa tässä miettinyt tuota terapiaani... Se kun on viime syksystä asti ollut ihan mitä sattuu, jatkuvaa aikojen perumista, terapeuttivaihdosta ja taukoa toisen perään, nyt olen toukokuun lopusta, kun aloitin uuden terapeutin kanssa jälleen, tavannut hänet neljä kertaa...ja vuodenvaihteessa on sitten se vitun arviointi Ja silloin "katsotaan jatkoa jos on tarpeen" Siis mitä tässä olisi edes teoriassa tällä tahdilla voinut tapahtua????? Jotain paranemista vai ? Eli luultavastihan silloin todetaan, etten ole siitä hyötynyt, ja hei hei. Mitäs sitten? Minusta tuntuu, että tunnen tällä hetkellä terapeuttia, ja koko helvetin (anteeksi) terapiaa kohtaan ihan silkkaa vihaa. Se kaikki on niin epävarmaa, turvatonta ja...jotain...?
On taas tällainen päivä, että palelen ja joka paikkaan koskee. Itkettää ja ahdistaa. Oloni ei ikinä tule tästä paranemaan.
Ja puissa on jo keltaisia lehtiä. En selviä talvesta
Höpsöliini, olitkin näköjään kirjoittanut samaan aikaan Juuri tuolta minusta tuntuu, etten enää pysty ottamaan rauhallisesti, mutta minua vainoaa kyllä myös se arviointi...
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Paska mikä päivä. Olen mennyt hirveää vauhtia ja tehnyt vaikka mitä suurimman osan aikaa. Olo on ollut hirveä. On niin paha olla, etten pysty olemaan mitenkään päin Ahdistaa kaikki mitä olisi pakko tehdä. Näen joka puolella likaa, saastaa, sotkua...ja minusta ei ole mihinkään. En jaksa mitään, en pysty mihinkään. Heti kun pysähdyn, pysähdyn sitten täydellisesti, istun vain tuijotan, enkä jaksa liikahtaakaan... On niin PAHA olla, etten kestä, jaksa enää!!
Ja minua heikottaa jatkuvasti.Pienikin ponnistus, niin vapisen vain, ei ole voimaa lihaksissa ollenkaan. Kun kyykistyn muutaman kerran, jalat on aivan hyytelöä. Kun olen tunnin pystyssä, pitäisi huilata kaksi. Tämä on ollut talvesta asti tällaista. Ja koko ajan huimaa. Ja joka paikkaan koskee. Ja väsymys on aivan hirveä. Onko kaikki tämä vain korvienväli-vikaa?
En ihan oikeasti jaksa
Ja minua heikottaa jatkuvasti.Pienikin ponnistus, niin vapisen vain, ei ole voimaa lihaksissa ollenkaan. Kun kyykistyn muutaman kerran, jalat on aivan hyytelöä. Kun olen tunnin pystyssä, pitäisi huilata kaksi. Tämä on ollut talvesta asti tällaista. Ja koko ajan huimaa. Ja joka paikkaan koskee. Ja väsymys on aivan hirveä. Onko kaikki tämä vain korvienväli-vikaa?
En ihan oikeasti jaksa
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
(((Piikkis)))
Halaan sinua virtuaalisesti ******
onko sinulla mitään tarvittaessa otettavaa lääkettä? Jos on, niin voisitko ajatella että ottaisit sellaisen ja menisit peiton alle turvaan kaikkia ahdistavia velvollisuuksia !
Tuosta huimauksesta ja heikotuksesta... voipi johtua jostain lääkkeestäkin? Tai sitten hemoglobiinisikin voi olla matala.
Voimia sinulle!!
Halaan sinua virtuaalisesti ******
onko sinulla mitään tarvittaessa otettavaa lääkettä? Jos on, niin voisitko ajatella että ottaisit sellaisen ja menisit peiton alle turvaan kaikkia ahdistavia velvollisuuksia !
Tuosta huimauksesta ja heikotuksesta... voipi johtua jostain lääkkeestäkin? Tai sitten hemoglobiinisikin voi olla matala.
Voimia sinulle!!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Höpsis, kiitos.
Itken koko ajan ihan ilman sen kummempaa syytä. On vain paha olla. Ilmeisesti surullinenkin, mutta en kyllä käsitä miksi. Aika raskasta. Kyyneleet vain valuu, halusin tai en. Eikä se lopu millään. En oikeastaan jaksaisi itkeä.
Välit äitiin on mennyt vielä kummallisemmaksi viime aikoina. Hän ei pidä mitään yhteyttä, ennen kuitenkin soitteli. Minä kun soitan, on aina niin kiireinen, ja lopettaa puhelun alkuunsa vedoten aina johonkin, mitä hänen pitää mennä heti tekemään. Nyt en kyllä edes muista, koska olisin hänen kanssaan puhunut. Mieskin ihmetteli juuri aamulla, kun he eivät käy enää ollenkaan. Olisiko ollut kevättä, kun kävivät? En tiedä yhtään mitä on meneillään. Olenko suututtanut jotenkin? Vai onko heillä keskenään taas jotain? Kun olin lapsi, he olivat jatkuvasti eroamassa, heillä on aina ollut niin paljon keskinäisiä ongelmia, ettei millekään muulle ole jäänyt tilaa, eikä kukaan ehtinyt ja jaksanut huomata minun ongelmiani silloin lapsena.
Ja minä en saa mitään tolkkua siitä, miksi minun on niin vaikea olla äidin kanssa. Minusta ei esimerkiksi olisi kysymään, että onko heillä kaikki hyvin, äiti tulisi jo siinä liian lähelle. Juontaako minun puhumisongelmani juurensa jo jostain kauempaa? Onko se osa tätä läheisyyskammoa?
Itken koko ajan ihan ilman sen kummempaa syytä. On vain paha olla. Ilmeisesti surullinenkin, mutta en kyllä käsitä miksi. Aika raskasta. Kyyneleet vain valuu, halusin tai en. Eikä se lopu millään. En oikeastaan jaksaisi itkeä.
Välit äitiin on mennyt vielä kummallisemmaksi viime aikoina. Hän ei pidä mitään yhteyttä, ennen kuitenkin soitteli. Minä kun soitan, on aina niin kiireinen, ja lopettaa puhelun alkuunsa vedoten aina johonkin, mitä hänen pitää mennä heti tekemään. Nyt en kyllä edes muista, koska olisin hänen kanssaan puhunut. Mieskin ihmetteli juuri aamulla, kun he eivät käy enää ollenkaan. Olisiko ollut kevättä, kun kävivät? En tiedä yhtään mitä on meneillään. Olenko suututtanut jotenkin? Vai onko heillä keskenään taas jotain? Kun olin lapsi, he olivat jatkuvasti eroamassa, heillä on aina ollut niin paljon keskinäisiä ongelmia, ettei millekään muulle ole jäänyt tilaa, eikä kukaan ehtinyt ja jaksanut huomata minun ongelmiani silloin lapsena.
Ja minä en saa mitään tolkkua siitä, miksi minun on niin vaikea olla äidin kanssa. Minusta ei esimerkiksi olisi kysymään, että onko heillä kaikki hyvin, äiti tulisi jo siinä liian lähelle. Juontaako minun puhumisongelmani juurensa jo jostain kauempaa? Onko se osa tätä läheisyyskammoa?
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
No voi harmi tuota äitisi tilannetta! Minä yleensä kysyn suoraan mikä on, mutta ymmärrän, että monelle se on vaikeaa.
Kovasti voimia sinne
Kovasti voimia sinne
Vs: Turvapaikka
Joo...kiitti Toivis.
Raskas ja hirveä päivä. Olen fyysisestikin ollut niin kovilla. En jaksa enkä halua tässä selittää, mutta itkenyt olen lähes taukoamatta.
Aamulla pitäisi mennä terapiaan. Oksettaa lähinnä. Ja tuntuu täysin yhdentekevältä. Ihan sama vaikka jättäisin menemättä ja menisin peiton alle parkumaan siksikin ajaksi. Yhtä paljon hyötyä. Kirjoitusta on kilometri kyllä mukaan. Ihan sama sekin
Vittu (anteeksi) tätä kaikkea.
Raskas ja hirveä päivä. Olen fyysisestikin ollut niin kovilla. En jaksa enkä halua tässä selittää, mutta itkenyt olen lähes taukoamatta.
Aamulla pitäisi mennä terapiaan. Oksettaa lähinnä. Ja tuntuu täysin yhdentekevältä. Ihan sama vaikka jättäisin menemättä ja menisin peiton alle parkumaan siksikin ajaksi. Yhtä paljon hyötyä. Kirjoitusta on kilometri kyllä mukaan. Ihan sama sekin
Vittu (anteeksi) tätä kaikkea.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
(((Piikkis)))
hurjasti voimia terapiakäyntiin!
Toivottavasti saat jätettyä painolastiasi edes hiukkasen sinne!
Mutta jos et saa, niin muista että aina tulee seuraava kerta! Itselläni nimittäin on käynyt monasti niin, että kun on ihan kauhean paha olla, niin en saakaan sanottua yhtään mitään!!
hurjasti voimia terapiakäyntiin!
Toivottavasti saat jätettyä painolastiasi edes hiukkasen sinne!
Mutta jos et saa, niin muista että aina tulee seuraava kerta! Itselläni nimittäin on käynyt monasti niin, että kun on ihan kauhean paha olla, niin en saakaan sanottua yhtään mitään!!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Höpsis kiitos.
Olen niin väsynyt, aivan loppuun uupunut. Työ on ollut kammottavan raskasta, olen fyysisesti aivan katkeamispisteessä. Ja samalla kun iso huoli on vienyt voimat psykkisestikin. Siinä asiassa kyllä näkyy nyt vähän valoa, kahden päivän itkemisen jälkeen...
Terapiakäynti oli hämmentävä. En tiedä mitä ajatella. Painolastia sinne ei jäänyt grammaakaan, mutta muuten ehkä jotain liikahti. Ja sain kyllä ilmaistua ison pelon, mikä on koko ajan haitannut terapiaa. Toivottomalta se silti tuntuu...mutta vika on pelkästään minussa, minulla on äärettömän hyvä terapeutti, ja juuri oikea. Silti... Tulisin kyllä ymmärretyksi, ja muutenkin se tuntuisi hyvälle, mutta kun en vain pysty siihen
En vain haluaisi olla tällainen... Kaikki on niin vaikeaa, joka hengenveto.
Olen niin väsynyt, aivan loppuun uupunut. Työ on ollut kammottavan raskasta, olen fyysisesti aivan katkeamispisteessä. Ja samalla kun iso huoli on vienyt voimat psykkisestikin. Siinä asiassa kyllä näkyy nyt vähän valoa, kahden päivän itkemisen jälkeen...
Terapiakäynti oli hämmentävä. En tiedä mitä ajatella. Painolastia sinne ei jäänyt grammaakaan, mutta muuten ehkä jotain liikahti. Ja sain kyllä ilmaistua ison pelon, mikä on koko ajan haitannut terapiaa. Toivottomalta se silti tuntuu...mutta vika on pelkästään minussa, minulla on äärettömän hyvä terapeutti, ja juuri oikea. Silti... Tulisin kyllä ymmärretyksi, ja muutenkin se tuntuisi hyvälle, mutta kun en vain pysty siihen
En vain haluaisi olla tällainen... Kaikki on niin vaikeaa, joka hengenveto.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Minua vain oksettaa, heikottaa ja vapisuttaa. Enkä pysty syömään oikein mitään. Kai jotain ylirasitusta...en ole nukkunutkaan kolmeen yöhön juuri ollenkaan. kaikki on ollut aivan sekaisin tuon lemmikin sairastumisen takia. Ajatus sen menettämisestä on jotain niin kauheaa, että sellainen pakokauhu pyyhkäisee yli, kun ajattelenkin. Itken koko ajan. Varmaan aika naurettavaa, mutta minusta tuntuu, etten selviä, jos menetän sen. Se on pitänyt minut elossa monta vuotta. Se on minun paras ystäväni. En tiedä yhtään miten sen käy
Mutta miksi en saanut eilen terapiassa sanottua siitä mitään? Koko päivän kestänyt itkukin loppui kuin seinään kun menin terapiaan, ja alkoi välittömästi uudestaan, kun olin hädin tuskin ulkona. En saa ikinä jaettua suruani, en kestäisi myötätuntoa. Ja toisaalta minua hävettää se, millaiset mittasuhteet tämä on saanut. Sehän on "vain eläin"
Hirveästä olosta ja jatkuvasta itkusta huolimatta on ollut vain pakko tänään koittaa tehdäkin jotain, pestä pyykkiä, tiskata ja käydä kaupassa. Ei vain oikein tule mistään mitään On muutenkin niin paha olla... ei ole voimia enää yhtään, olen niin pohjattoman uupunut.
Mutta miksi en saanut eilen terapiassa sanottua siitä mitään? Koko päivän kestänyt itkukin loppui kuin seinään kun menin terapiaan, ja alkoi välittömästi uudestaan, kun olin hädin tuskin ulkona. En saa ikinä jaettua suruani, en kestäisi myötätuntoa. Ja toisaalta minua hävettää se, millaiset mittasuhteet tämä on saanut. Sehän on "vain eläin"
Hirveästä olosta ja jatkuvasta itkusta huolimatta on ollut vain pakko tänään koittaa tehdäkin jotain, pestä pyykkiä, tiskata ja käydä kaupassa. Ei vain oikein tule mistään mitään On muutenkin niin paha olla... ei ole voimia enää yhtään, olen niin pohjattoman uupunut.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
(((piikkis)))
Onneksi terapia alkoi, niin sinulla on turvanasi ne käynnit!
Älä ole ankara itsellesi niiden käyntien suhteen! Luottamus terapeuttiin tulee vähitellen vaikka tarve sanoa kaikki tuntuisikin valtavalta.
Minä olen itse niin onneton että luottamukseni horjuu hirmuisen pienistä!
Oletko sinä seurannut Big Brotheria? Jos et ole, niin aloitapa katsomaan, se koukuttaa ja saat hetkeksi muuta ajateltavaa!
Onneksi terapia alkoi, niin sinulla on turvanasi ne käynnit!
Älä ole ankara itsellesi niiden käyntien suhteen! Luottamus terapeuttiin tulee vähitellen vaikka tarve sanoa kaikki tuntuisikin valtavalta.
Minä olen itse niin onneton että luottamukseni horjuu hirmuisen pienistä!
Oletko sinä seurannut Big Brotheria? Jos et ole, niin aloitapa katsomaan, se koukuttaa ja saat hetkeksi muuta ajateltavaa!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Höpsis, on niin kiva, kun jaksat kirjoittaa. Ja usein saankin arvokkaita ajatuksia sinulta, kiitos. BBtä en ole seurannut, ei vain jaksa kiinnostaa...en kyllä katso tv:tä muutenkaan, alkaa ahdistaa...
En uskalla olla onnellinen, enkä edes iloinen. Tänään siihen olisi ollut syytä, lemmikkini taitaa toipua, ja muutenkin on ollut ihan hyvä päivä. Mutta minä pelkään sitä, että on hyvä olla, tai että tapahtuu jotain hyvää. En saa iloita yhtään, odotan vain kauhuissani, että mitä pahaa tapahtuu, koska niin siinä väistämättä käy, jos kuvittelen olevani onnellinen. Ihan sairas ajatuskuvio!! Nytkin mietin pitkään, että uskallanko kirjoittaa lemmikkini paranemisesta, että jos se sitten kuoleekin, kun kirjoitan että se paranee. Sitten havahduin oikein, että ei hyvänen aika, mitä ajattelen!! Enhän minä uskalla edes hymyillä sen pelossa, että sitten tapahtuu jotain pahaa!! Siis tajuan erittäin selvästi tämän typeryyden, mutta...
Olen ollut koko päivän jotenkin ylivireä, kävin aivan yhtäkkisestä päähänpistosta vanhan kaverin luona, jota en ole tavannut varmaan puoleen vuoteen. Ei yhtään tapaistani. Ja puhuin ja puhuin. Sanoja vain tuli, aivan miettimättä. Ei myöskään yhtään tapaistani. Yleensä kaikki puhuminen ja oleminen on niin vaikeaa. En tajua yhtään. On sellainen olo, ettei kontrolli oikein toimi. Normaalisti se on aivan liian tiukka.
Mielen sisällä on kyllä kaaos. Ja nyt kun pysähdyin, alkaa tulla paha olo. Ja väsykin kai.
Kuka minä taas olen?
En uskalla olla onnellinen, enkä edes iloinen. Tänään siihen olisi ollut syytä, lemmikkini taitaa toipua, ja muutenkin on ollut ihan hyvä päivä. Mutta minä pelkään sitä, että on hyvä olla, tai että tapahtuu jotain hyvää. En saa iloita yhtään, odotan vain kauhuissani, että mitä pahaa tapahtuu, koska niin siinä väistämättä käy, jos kuvittelen olevani onnellinen. Ihan sairas ajatuskuvio!! Nytkin mietin pitkään, että uskallanko kirjoittaa lemmikkini paranemisesta, että jos se sitten kuoleekin, kun kirjoitan että se paranee. Sitten havahduin oikein, että ei hyvänen aika, mitä ajattelen!! Enhän minä uskalla edes hymyillä sen pelossa, että sitten tapahtuu jotain pahaa!! Siis tajuan erittäin selvästi tämän typeryyden, mutta...
Olen ollut koko päivän jotenkin ylivireä, kävin aivan yhtäkkisestä päähänpistosta vanhan kaverin luona, jota en ole tavannut varmaan puoleen vuoteen. Ei yhtään tapaistani. Ja puhuin ja puhuin. Sanoja vain tuli, aivan miettimättä. Ei myöskään yhtään tapaistani. Yleensä kaikki puhuminen ja oleminen on niin vaikeaa. En tajua yhtään. On sellainen olo, ettei kontrolli oikein toimi. Normaalisti se on aivan liian tiukka.
Mielen sisällä on kyllä kaaos. Ja nyt kun pysähdyin, alkaa tulla paha olo. Ja väsykin kai.
Kuka minä taas olen?
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Kuulin eilen, että elämääni kadehtitaan. kaverini, jonka luona eilen kävin, piti pitkän puheen, kuinka hän on kateellinen elämästäni... Oikeasti ei naurata tippaakaan. Hän ei tiedä asioistani yhtään mitään, hän näkee vain sen, mitä ulospäin näkyy. Ja kyllähän minä tajuan, miltä kaikki näyttää!
Ajattelinkin kyllä silloin, kun meillä kaveruus katkesi, että onkohan hän kateellinen...kun olimme paljon tekemisissä, mutta aivan yhtäkkiä hän lakkasi pitämästä mitään yhteyttä, minä kun soitin ja pyysin jonnekin, hän ei koskaan päässyt, mutta saatoin nähdä hänet vain hetken päästä toisen kaverinsa kanssa jossakin...ja lisäksi kuulin ympäriinsä kaikenlaisia puheita...hän oli levitellyt asioitani ja haukkunut minua ihmisille. Luottamus meni täysin. En tiedä miksi eilen menin käymään. Ei vain ole ketään muuta. Mutta vaikka hänen kanssaan olisikin kiva puhua, joudun olemaan hirvittävän varuillani, ja jotenkin piilottamaan itseni, vielä tavallistakin enemmän. Ja sitten mietin aina, että entäpä jos hän ei vain oikeasti halua olla tekemisissä kanssani, ja änkeän väkisin heille, ja hän vain ajattelee että "luoja mikä ääliö, lähtisi jo" Kun hän ei tosiaankaan ikinä ota minuun yhteyttä.
Syyllistänkin jotenkin itseäni siitä, että minun on paha olla, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin. Ja sitten kun mieskin vielä hokee sitä "mikset voi olla onnellinen" Tuntuu siltä, että olen kiittämätön. Pitäisi olla onnellinen, mutta en vain pysty.
Minun on aivan hirveän paha olla, en jaksa tätä oloa
Ajattelinkin kyllä silloin, kun meillä kaveruus katkesi, että onkohan hän kateellinen...kun olimme paljon tekemisissä, mutta aivan yhtäkkiä hän lakkasi pitämästä mitään yhteyttä, minä kun soitin ja pyysin jonnekin, hän ei koskaan päässyt, mutta saatoin nähdä hänet vain hetken päästä toisen kaverinsa kanssa jossakin...ja lisäksi kuulin ympäriinsä kaikenlaisia puheita...hän oli levitellyt asioitani ja haukkunut minua ihmisille. Luottamus meni täysin. En tiedä miksi eilen menin käymään. Ei vain ole ketään muuta. Mutta vaikka hänen kanssaan olisikin kiva puhua, joudun olemaan hirvittävän varuillani, ja jotenkin piilottamaan itseni, vielä tavallistakin enemmän. Ja sitten mietin aina, että entäpä jos hän ei vain oikeasti halua olla tekemisissä kanssani, ja änkeän väkisin heille, ja hän vain ajattelee että "luoja mikä ääliö, lähtisi jo" Kun hän ei tosiaankaan ikinä ota minuun yhteyttä.
Syyllistänkin jotenkin itseäni siitä, että minun on paha olla, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin. Ja sitten kun mieskin vielä hokee sitä "mikset voi olla onnellinen" Tuntuu siltä, että olen kiittämätön. Pitäisi olla onnellinen, mutta en vain pysty.
Minun on aivan hirveän paha olla, en jaksa tätä oloa
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Moiks!
Tiekkös, kuulostaa hirmu tutulta tuo, että yht äkkiä on kuin eri ihminen, touhukas ja "pirteä". Ja samalla on sellainen tunne, että ihan kuin katselisi jonkun muun olemista!
Kuulunee tautiin?
Mikä lemmikki sinulla on?
Nuo jutut, että ei uskalla iloita, että sillä kerjää vaikeuksia.
Minulla hoettiin pienenä, jos oli kovasti iloinen, että varo vain, itku pitkästä ilosta....
jo on muuten sanottu! Niitata toisen ilo tuolla lailla! Kait siitä on minuun jäänyt kanssa tuollainen siemen, että tästä ei hyvää seuraa...
Eikö olekkin kornia, kuinka ihmiset arvostelevat toistensa onnellisuutta sen mukaan mitä näkyy päällepäin? Mitä muuten sanoi, kun kaverisi puhui tuolla lailla?
Jaksuja sinulle!!
Tiekkös, kuulostaa hirmu tutulta tuo, että yht äkkiä on kuin eri ihminen, touhukas ja "pirteä". Ja samalla on sellainen tunne, että ihan kuin katselisi jonkun muun olemista!
Kuulunee tautiin?
Mikä lemmikki sinulla on?
Nuo jutut, että ei uskalla iloita, että sillä kerjää vaikeuksia.
Minulla hoettiin pienenä, jos oli kovasti iloinen, että varo vain, itku pitkästä ilosta....
jo on muuten sanottu! Niitata toisen ilo tuolla lailla! Kait siitä on minuun jäänyt kanssa tuollainen siemen, että tästä ei hyvää seuraa...
Eikö olekkin kornia, kuinka ihmiset arvostelevat toistensa onnellisuutta sen mukaan mitä näkyy päällepäin? Mitä muuten sanoi, kun kaverisi puhui tuolla lailla?
Jaksuja sinulle!!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
Höpsis, kaveri kun sanoi kadehtivansa, vastasin vain, että kyllähän minä saan paljosta olla kiitollinen. (niinkuin kyllä saankin)
Mutta en voinut olla ajattelematta, että niinkuin tästä jatkuvasta pahasta olosta, uupumuksesta, yksinäisyydestä, kotitilanteesta ja itsemurha-ajatuksistako? Hän näkee vain, että minulla on unelmakoti, "hyvä mies", unelmatyö ja rajattomasti vapautta, olen nuorempi kuin hän, eikä ole lapsia... Joo. Tietäisipä vain.
En ymmärrä, miten nyt voi olla jo perjantai, mihin tämä viikko meni??
Minuun alkaa hiipiä sellainen syksyn surumielisyys. Joka vuosi sama juttu. Ja se on jotakin erilaista, kuin masennus, eikä se johdu pimeästä, tai mistään sellaisesta. Ja minähän pidän syksystä vuodenaikana. Juuri tästä ajasta oikeastaan eniten, kun öisin on jo pimeää, mutta päivisin riittää vielä valoa, ja on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta ei enää helteitä. Puissa alkaa olla keltaisia lehtiä, ja ilmassa tuoksuu selvästi jo syksy. Mutta se surumielisyys. Onko se jotakin jäännettä siitä ajasta, kun "kaikilla muilla" alkoi aina opiskelu, ja minulla ei. Muut elivät ja aloittivat aina syksyisin jotakin uutta, ja minä olin ulkopuolinen...minulla oli vain se paha olo. Olin ulkopuolella elämästä. Surua kaikesta siitä, mihin en pystynyt. Ja mihin ei ikinä ole mahdollisuutta.
Vanha turha ajatus jälleen, mutta missä olisin, jos olisin riittävän nuorena saanut apua? Millainen elämästäni olisi tullut? Kuinka paljon pahaa olisikaan jäänyt tapahtumatta?
ja voiko joskus vielä tulla aika, että minäkin Eläisin? Enkä vain katselisi ulkopuolelta kaikkea.
Mutta en voinut olla ajattelematta, että niinkuin tästä jatkuvasta pahasta olosta, uupumuksesta, yksinäisyydestä, kotitilanteesta ja itsemurha-ajatuksistako? Hän näkee vain, että minulla on unelmakoti, "hyvä mies", unelmatyö ja rajattomasti vapautta, olen nuorempi kuin hän, eikä ole lapsia... Joo. Tietäisipä vain.
En ymmärrä, miten nyt voi olla jo perjantai, mihin tämä viikko meni??
Minuun alkaa hiipiä sellainen syksyn surumielisyys. Joka vuosi sama juttu. Ja se on jotakin erilaista, kuin masennus, eikä se johdu pimeästä, tai mistään sellaisesta. Ja minähän pidän syksystä vuodenaikana. Juuri tästä ajasta oikeastaan eniten, kun öisin on jo pimeää, mutta päivisin riittää vielä valoa, ja on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta ei enää helteitä. Puissa alkaa olla keltaisia lehtiä, ja ilmassa tuoksuu selvästi jo syksy. Mutta se surumielisyys. Onko se jotakin jäännettä siitä ajasta, kun "kaikilla muilla" alkoi aina opiskelu, ja minulla ei. Muut elivät ja aloittivat aina syksyisin jotakin uutta, ja minä olin ulkopuolinen...minulla oli vain se paha olo. Olin ulkopuolella elämästä. Surua kaikesta siitä, mihin en pystynyt. Ja mihin ei ikinä ole mahdollisuutta.
Vanha turha ajatus jälleen, mutta missä olisin, jos olisin riittävän nuorena saanut apua? Millainen elämästäni olisi tullut? Kuinka paljon pahaa olisikaan jäänyt tapahtumatta?
ja voiko joskus vielä tulla aika, että minäkin Eläisin? Enkä vain katselisi ulkopuolelta kaikkea.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
Minun on aivan hirveän paha olla.
Ja se alkoi taas ihan tyhjästä Aamu oli osin jopa hyvä, minun oli sellainen "ei minkäänlainen" olo, kävin polkupyörällä asioillakin, ja sekin sujui melkeinpä normaalia paremmin, ei edes minkäänlaista paniikkia, lievää epämukavuutta vain. Ja nyt taas, on niin paha olla, etten tiedä mitä tehdä.
Haha, mutta aamulla mietin aivan tosissani, että jos minua ei oikeasti vaivaakaan mikään, jos vain kuvittelen, että minulla on jotain ongelmia. Mistä noita fiksuja ajatuksia oikein tulee?
Päivät ja viikot ja kuukaudet vain menee, minä en saa mistään kiinni, minulla ei ole yleensä hajuakaan mitä olen tehnnyt päivän aikana, saati viikon aikana. Minä vain ajelehdin. Selviydyn jotenkin.
Olen niin väsynyt tähän ahdistukseen. Se ei ikinä lopu. Ja olen niin väsynyt siihen, ettei hyvään oloon voi yhtään luottaa, se katoaa heti seuraavassa hetkessä, ja tilalle tulee hirveä tuska. Olen niin hirveän väsynyt tähän raahautumiseen!!
Vaikka kuinka koitan päättää, ettei minun ole paha olla, on silti.
Ja se alkoi taas ihan tyhjästä Aamu oli osin jopa hyvä, minun oli sellainen "ei minkäänlainen" olo, kävin polkupyörällä asioillakin, ja sekin sujui melkeinpä normaalia paremmin, ei edes minkäänlaista paniikkia, lievää epämukavuutta vain. Ja nyt taas, on niin paha olla, etten tiedä mitä tehdä.
Haha, mutta aamulla mietin aivan tosissani, että jos minua ei oikeasti vaivaakaan mikään, jos vain kuvittelen, että minulla on jotain ongelmia. Mistä noita fiksuja ajatuksia oikein tulee?
Päivät ja viikot ja kuukaudet vain menee, minä en saa mistään kiinni, minulla ei ole yleensä hajuakaan mitä olen tehnnyt päivän aikana, saati viikon aikana. Minä vain ajelehdin. Selviydyn jotenkin.
Olen niin väsynyt tähän ahdistukseen. Se ei ikinä lopu. Ja olen niin väsynyt siihen, ettei hyvään oloon voi yhtään luottaa, se katoaa heti seuraavassa hetkessä, ja tilalle tulee hirveä tuska. Olen niin hirveän väsynyt tähän raahautumiseen!!
Vaikka kuinka koitan päättää, ettei minun ole paha olla, on silti.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
(((Piikkis))
vastsit muuten hienosti kaverillesi siihen kateellisuus juttuun!
Se paha olo ei valitettavasti ole tahdon asia, eli se pirulainen tulee lupaa kysymättä!
Mutta yritetään ajatella niin, että kun nyt on ollut niitä hyvän olon häivähdyksiä, niin ehkä on mahdollista että niiden määrä kasvaa ja jossain vaiheessa niitä on enemmän kuin pahan olon häivähdyksiä!!
Jos jaksat, niin lukaise sen linkin takaa, minkä laitoi tuonne terapia-puolelle, kirjoituksia tunteista ja niiden syntymisestä ja somaattisista oireista. Siinä on niin paljon tiivistä asiaa, että itse joudui lukemaan sen useampaan kertaan, mutta pidin sitä hyvänä. Tuonne terapia puolelle laitoin siihen vain osan.
Jaksuja viikonloppuusi!
vastsit muuten hienosti kaverillesi siihen kateellisuus juttuun!
Se paha olo ei valitettavasti ole tahdon asia, eli se pirulainen tulee lupaa kysymättä!
Mutta yritetään ajatella niin, että kun nyt on ollut niitä hyvän olon häivähdyksiä, niin ehkä on mahdollista että niiden määrä kasvaa ja jossain vaiheessa niitä on enemmän kuin pahan olon häivähdyksiä!!
Jos jaksat, niin lukaise sen linkin takaa, minkä laitoi tuonne terapia-puolelle, kirjoituksia tunteista ja niiden syntymisestä ja somaattisista oireista. Siinä on niin paljon tiivistä asiaa, että itse joudui lukemaan sen useampaan kertaan, mutta pidin sitä hyvänä. Tuonne terapia puolelle laitoin siihen vain osan.
Jaksuja viikonloppuusi!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Vs: Turvapaikka
((Höpsis)) Luin tuon linkin useampaan kertaan, oli paljon ajattelemista, ja paljon meni harvasta päästäni jälkeä jättämättä läpikin...
Näen nyt jatkuvasti terapia-aiheisia unia. Älyttömän raskaita, tunnelma niissä on niin kamala. Viime yönäkin heräsin hirveään paniikkiin, kun en taas saanut henkeä. Ja ne jää vainoamaan pitkäksi aikaa vielä päivälläkin. Muutenkin nukahtamisongelmat älyttömine pelkoineen tuntuu taas nostavan päätään. Sellainen yleinen ja joka asiaan ja tilanteeseen liittyvä turvattomuudentunne. Miksi?
Viikonlopusta ei ole paljon raportoitavaa...istuin tässä ja hukkasin elämääni, sen mitä töiltä jäi ylimääräistä. Tämä pakonomainen netintuijottaminen on kai jotakin todellisuuspakoa. Tässä ei tarvitse ajatella eikä tuntea mitään. Jotenkin kaikki se Pahakin on hiljempaa, kun vain istun aivottomana tässä...Toinen keinohan pärjätä oloni kanssa minulla on aina ollut se älytön työnteko, mutta en vain tunnu pystyvän siihen enää. Olen liian uupunut. heti, kun joudun hetkeksi todellisuuteen, se paha olo vyöryy niin hirveänä, etten kestä sitä.
Minun koko elämäni menee hukkaan. Koko nuoruus meni siinä järjettömässä työnteossa, tein ilman vapaapäiviä 15 tuntisia työpäiviä, ja särjin itseni, joka tavalla. Minulla sai tehdä mitä vain. Ja nyt valuu kovaa vauhtia aikuisuuskin. Enkä voi sille mitään. En vain pysty elämään.
Näen nyt jatkuvasti terapia-aiheisia unia. Älyttömän raskaita, tunnelma niissä on niin kamala. Viime yönäkin heräsin hirveään paniikkiin, kun en taas saanut henkeä. Ja ne jää vainoamaan pitkäksi aikaa vielä päivälläkin. Muutenkin nukahtamisongelmat älyttömine pelkoineen tuntuu taas nostavan päätään. Sellainen yleinen ja joka asiaan ja tilanteeseen liittyvä turvattomuudentunne. Miksi?
Viikonlopusta ei ole paljon raportoitavaa...istuin tässä ja hukkasin elämääni, sen mitä töiltä jäi ylimääräistä. Tämä pakonomainen netintuijottaminen on kai jotakin todellisuuspakoa. Tässä ei tarvitse ajatella eikä tuntea mitään. Jotenkin kaikki se Pahakin on hiljempaa, kun vain istun aivottomana tässä...Toinen keinohan pärjätä oloni kanssa minulla on aina ollut se älytön työnteko, mutta en vain tunnu pystyvän siihen enää. Olen liian uupunut. heti, kun joudun hetkeksi todellisuuteen, se paha olo vyöryy niin hirveänä, etten kestä sitä.
Minun koko elämäni menee hukkaan. Koko nuoruus meni siinä järjettömässä työnteossa, tein ilman vapaapäiviä 15 tuntisia työpäiviä, ja särjin itseni, joka tavalla. Minulla sai tehdä mitä vain. Ja nyt valuu kovaa vauhtia aikuisuuskin. Enkä voi sille mitään. En vain pysty elämään.
piikkilankaa- Viestien lukumäärä : 91
Join date : 11.08.2009
Vs: Turvapaikka
(((Piikkis)))
niin, samaa minä olen tässä surrut, että kun tämä ei ole elämää, aika vain valuu ohitse ja sitä ei koskaan saa takaisin. Nyt se menee hukkaan.
Terapeutti yrittää sanoa, että nämä vuodet on kuitenkin vain pieni osa elämästäni. Yritän uskoa siihen, vaikka vaikeaa se on, koska lapset eivät ole uudestaan samanikäisiä kuin nyt!
Ahinkarkoitusta!!
niin, samaa minä olen tässä surrut, että kun tämä ei ole elämää, aika vain valuu ohitse ja sitä ei koskaan saa takaisin. Nyt se menee hukkaan.
Terapeutti yrittää sanoa, että nämä vuodet on kuitenkin vain pieni osa elämästäni. Yritän uskoa siihen, vaikka vaikeaa se on, koska lapset eivät ole uudestaan samanikäisiä kuin nyt!
Ahinkarkoitusta!!
höpsöliini- Viestien lukumäärä : 125
Join date : 10.08.2009
Sivu 2 / 4 • 1, 2, 3, 4
Sivu 2 / 4
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|