Uusi strategia siivousongelmaan

Olen tukarillakin puhunut siitä että kärsin tolkuttomasta siivousongelmasta. En pysty pitämään asuntoa siistinä. Oirehdin psyykkisesti aloitekyvyttömyyden ja laiskuuden suuntaan joka sitten näkyy nimenomaan järjestyksenpidossa. Ongelma on mennyt huomattavasti huonompaan suuntaan sen jälkeen kun äitini tuli auttamaan siivoamisessa n. kerran kahdessa kuukaudessa. Äiti on tulossa taas kuun lopussa ja hänen täytyykin tulla sillä hän otti mukanaan takkejani ja mattojani enkä saisi autottomana ihmisenä niitä tänne yksin kuljetettua. Aion kuitenkin sanoa että toivon ettei hän enää sen jälkeen tulisi sillä se tekee minusta entistä aloitekyvyttömämmän.

Olen ollut tosi lohduton tämän kaaoksen kanssa mutta keksin uuden strategian joka näin alussa ainakin on toiminut hedelmällisesti. Aiemmin on tuntunut että joudun tekemään samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, you know "tiskaan tiskaan tiskaantiskaan" mutta nyt olen keskittynyt enemmän siihen että pidän siivotun kohdan siistinä kuin että siivoan sen uudestaan ja uudestaan. Sain yksi päivä vessan siivottua ja olen pitänyt huolta että kerran päivässä sen silmäilen läpi ja laitan purkit paikalleen jos ne on jäänyt suihkussakäynnin jälkeen levälleen. Minulla on ollut siisti vessa nyt nelisen päivää jne. Tuo yksi siisti kohta sotkuisessa asunnossa on toiminut tosi voimaannuttavana. Ei iske sellaista lohduttomuutta. Ja huomaan ettei sitä vessaa tarvitse koko ajan siivota uudestaan.

Tänään aion ulottaa siistin vyöhykkeen eteiseen asti. Siivosin tuossa puolisen tuntia jo eteistä ja juttu eteni nopeammin kuin yleensä. Kun on selkeä missio nimenomaan siivota se eteinen. Osin siinä sitten kuljettaa ne roinat toiseen huoneeseen mutten anna sen häiritä. Nyt keskitytään vain eteiseen.

Julkaisen täällä vielä kuvia että näette minkä tason ongelmasta on kyse mutta se olisi turhan hardcorea tähän aloituspostaukseen ja voisi shokeerata liikaa Eteistä siivotessani löysin kauhukseni hämähäkin ja kaksi sokeritoukkaa. Varsinkin nuo sokeritoukat kammotti ja niitä on sitten varmaan lisää jossakin No, minkäs mahtaa, ei mikään ihme sinänsä...

Trisse, pyydä siivousavun tätejä apuun! Kai Stadissakin joku kotipalvelu on?

Mistä sinä ne tädit löysit?

Epäilen, että Trisse ei ensinnäkään mitään siivouspalvelua saa, koska ei ole esim. liikuntakyvytön vanhus, ja toisekseen, kun hän on köyhä, hänellä ei ole siihen varaa.

Niinpä epäilen minäkin. Kolmanneksi jos jossakin toimintaterapissa tai psyk. polilla tuollaisia olisikin niin en saa kun ei ole mitään skitsofreniadiagnoosia. Jonkinlaiseksi välinputoajaksi tässäkin jutussa joutuu.

Näkymä kirjoituspöydälle.



Lattiaa



Eteinen on vähän parempi

Sinut on varmaankin pienenä pakotettu sivoamaan, josta on seurannut vastenmielisyys koko hommaa kohtaan.

Ei varmaankaan auta kuin ottaa kerran viikossa siivouspäivä, jolloin ei tee mitään muuta.

Mun ja exän kämppä oli tota tasoa aikoinaan kun mun ex ei koskaan siivonnut ja levitteli käytettyjä t-paitojaan pitkin kämppää niin ajattelin et vittu olkoon, etten mäkään rupee niska limassa raatamaan kun toinen vaan sotkee.
Kannattais pitkävartisella harjalla työntää kamat kasaan ja siitä kasasta sitten pikku hiljaa käydä läpi mitä otetaan ja mitä jätetään. Pöydillä olevia kamoja voi heitellä suoraan jätesäkkiin.

HeppuHej kirjoitti:Sinut on varmaankin pienenä pakotettu sivoamaan, josta on seurannut vastenmielisyys koko hommaa kohtaan.

Ei, lapsuudenkotona mun ei tarvinnut tehdä mitään.

Se on paha etten osaa heittää mitään pois. En vaan pysty heittämään - ne on sellaisia vaativan persoonallisuuden piirteitä että täytyy kaikki säästää ja jos pakottaisi itsensä heittämään tavaraa pois niin iskisi hirvittävä turvattomuudentunne ja masennus. Äitinikin on oppinut ettei täällä käydessään heitä mitään tarpeettomanoloistakaan pois sillä jos heittää niin saa varautua kiukkuisiin puhelinsoittoihin. Kerran se heitti Lidlin sorbettipurkkien kannet pois ja huomasin ja kiukustuin siitäkin.

Sitten hamstraan tavaraa lisää enkä saa mitään pois heitettyä ja tilanne pahenee vaan

"Tyypilliset pakkotoiminnot ovat ylenmääräinen peseytyminen ja peseminen, tarkistelu, tavaroiden hamstraaminen, koskettelu, laskeminen ja järjestely sekä muut rituaalinomaiset toiminnot, joiden potilas tuntee helpottavan pakkomiellettä."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6

Onko sulla muita pakkooireita? Eiks pakkooireet lievempinä sisälly vaativaan persoonaan

Trisse: Onko sulla minimalistista kaveria/sukulasita/tuttua no ihan mitä tahansa...

Mä sain oman tavaramääräni rajoitettua yli puolella (mä olen hamstraaja, en pakkomielteinen, mut opittu ajatus "jos sitä nyt tarttee joskus..."), kun päästin minimalistisen kaverin tavaroideni kimppuun. Sovitte säännöt ja niiden mukaan

Muista nyt rokottaa minua palstallasi tästäkin, Sweet Trisse...

http://psykologia.forumandco.com/forum.htm

En voi päästää ketään tavaroitteni kimppuun. Minulle iskee masennus ja ahdistus jo siitä että joku (tarpeetonkin) tavara on tilapäisesti kateissa. Kuten tuossa laatikossa olevan varvastossun pari vaikken pysty pitämään edes tuota kenkäparia kun ne ovat huonot jalassa. On syvä ahdistus siitä kun se on kateissa sillä näen tavaroitteni katoamisen kontrollinmenetyksen merkkinä. Samoin näin köyhänä tavara on omaisuutta ja saavutettu etu. Siivottomuuskin alkaa vituttaa aina vasta silloin kun joku tavara katoaa eikä löydy kaaoksesta.

Sen sijaan olen alkanut myymään tavaraa huutonetissä. Siitä ei vaan tiedä koska se menee kaupaksi.

Tarkoitus ei varmasti ole aluksi tehdä samanlaista suursiivousta kuin täällä...

Kyse on ihan yhdestä tai kahdesta tavarasta alunalkaen. Riippuu miten tuon kestät, niin jatkaako. Aikajanakin on ihan toinen asia

Mä sanoin et säännöt selväksi, mut kaveri tuossa auttaa paljon. Se kontrollin menetys ei ole helppoa, ei missään kohdassa. Mutta se on helpompaa kun ei tee sitä yksin

hanna74 kirjoitti:"Tyypilliset pakkotoiminnot ovat ylenmääräinen peseytyminen ja peseminen, tarkistelu, tavaroiden hamstraaminen, koskettelu, laskeminen ja järjestely sekä muut rituaalinomaiset toiminnot, joiden potilas tuntee helpottavan pakkomiellettä."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6

Onko sulla muita pakkooireita? Eiks pakkooireet lievempinä sisälly vaativaan persoonaan

Joo, on mulla tavaroitten etsiminen. Esim. jos olisin vähän heikommassa hapessa niin tuon varvastossun kaverin puuttuminen olisi laukaissit hillittömän etsimiskohtauksen että pakkomielteisesti etsisin sitä älytöntä kenkää ympäri kämppää. Nytkin tunnen sen tuossa henkisenä tilana ("Missä se kenkä on? Entä jos se on kadonnut lopullisesti? Tätä vauhtia hävitän kaiken tärkeänkin vielä kuten kännykän ja lompakon"). Ilmeisesti se kuitenkin helpotti kun yksi ilta ison vaatepaketin saapumisen jälkeen telkan ja dvd-soittimen kaukosäätimet hukassa. Ajattelin että ne löytyy kun saan vaatteet kaappiin enkä saanut paniikkikohtausta asiasta ja siellä vaatevuoren alla ne oli.