vara-avautumista

Minäkin löysin viimein tieni tänne. Aika ajoin olen käynyt kurkkimassa joko Tukariin pääsisi taas, mutta aina yhtä laihoin tuloksin... Myönnän kärsineeni vieroitusoireista kun yksi niistä vakkirisivuista, joilla käyn, puuttuukin. Tarve purkaa tuntojaan jonnekin on ollut suuri. Terapeutilla olen edelleen käynyt omaan piikkiini joka toinen viikkoa, mutta sitäkin lystiä joutuu aina odottelemaan turhan kauan. Pari viikkoa sitten kävin taas polin psykiatrin juttusilla ja uusi terapiahakemus lähti Kelaan. Tiedä sitten onko täysin turhaa touhua tähän aikaan vuodesta? Ainakaan liian selväpäistä kuvaa en antanut lääkärille. Olin sopivasti nukkunut huonosti edellisen yön, minkä seurauksena ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta ei tarvinnut ainakaan näytellä.

Olen aloittanut opiskelun. Positiivista on, että ala ihan oikeasti kiinnostaa - ainakin toistaiseksi. Negatiivista taas... no jaa, samat jännitys -ja ahdistusoireet piinaavat kun aina ennenkin. Toistaiseksi paha olo ei ole jäänyt aivan täysin päälle, mistä olen tyytyväinen. Olen kuitenkin koko ajan vähän varuillani ja pelkään pahinta tapahtuvaksi. Luokkakaverit ovat ihan siedettäviä. Ehkä jonkinlaista hengenheimolaista olen jäänyt kaipaamaan ja spontaania naurua. Osittain tuo voi johtua myös omasta jännittyneisyydestäni - en ehkä ole ollut ihan oma itseni. Lisäksi minulla on hieman ennakkoluuloja osaa luokkalaisiani kohtaan heidän iästään johtuen. Mutta kaikenkaikkiaan toistaiseksi olen sinnitellyt muiden mukana, enkä ole lintsannutkaan kertaakaan!