Tukari - varalla
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Mirrin hätävara

+5
Admin
Mercy
Sien..
Chaos
Mirri
9 posters

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Chaos Su Elo 30, 2009 1:40 pm

voiko arvio toisen syystä olla jonkinlainen olla herja?
jollei nettikirjoitteluun voi pohjata niitä, niin et saa esim. minua minua vainoharhaiseksi, sillä vainoharhallakin on virallisempikin nimi.
tai jos saa sanoa, niin mä voin käyttää sanaa itsekäs narsistisanan tilalla.. se kun myös kuvaa toista samoin kuin sana vainoharhainen. Rolling Eyes
Chaos
Chaos

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 19.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Chaos Su Elo 30, 2009 1:43 pm

tai jos haukkuu toista heteroksi ja tämä homo voi loukkaantua siitä äärimmäisen paljon Sad
hermit loukkaantui kun sanoin häntä terveeksi, joten mikä vain adjektiivi voi satuttaa. Shocked
muista siis itsekin välttää KAIKKIA adjektiiveja.. sinäkin suivaannuit kun sanoin herm..iä terveeksi Shocked
Chaos
Chaos

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 19.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Chaos Su Elo 30, 2009 1:59 pm

anteeks anteeks anteeks Very Happy
Chaos
Chaos

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 19.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Su Elo 30, 2009 7:02 pm

Sattuipas töissä tänään iloinen yllätys: tuon kuvan Nasu-kissa on työkaverini kissa. Hän on se, joka on hoidellut Nasun elävien kirjoihin, ja kunnon kotikissaksi. Nyt tiedän Nasun koko elämäntarinan ja nykyiset kuulumiset. Nasu voi oikein hyvin, ja työkaveri on onnistunut kesyttämään siitä itselleen hyvän kissan. Vaikka Nasu oli alunalkaen kutakuinkin hylätty ja pahasti villiintynyt kissa, joka ei sietänyt ihmisiä lähellään.

Tällainen yhteensattuma johtuu siitä, että työkaveri on paikallisen kissalan vastuuhenkilö. En tiedä kuinka paljosta vastuussa, mutta käsittääkseni aika paljosta. Oli kiva kuulla Nasun tarina.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  ihmis Ma Elo 31, 2009 1:24 am

Voi miten hauska sattuma Smile
ihmis
ihmis

Viestien lukumäärä : 134
Join date : 22.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ma Elo 31, 2009 2:22 am

Niin oli, minua taitaa pitkään lämmittää tieto kuvan Nasun olemassaolosta ja siitä, että hän on jopa niin 'lähellä'. Varmaan pääsen katsomaankin, jos haluan. Työkaveri lupasi laittaa Nasusta uusia kuvia; kertoi hänestä kehkeytyneen oikein kauniin kissan.

Alunalkaen jokin juuri tuossa valokuvassa 'kolahti' niin, että otin sen itselleni talteen. Se oli vain yhden kissan yksi kuva löytökissatalon laajasta kodittomien kissojen kuvavalikoimasta. Mutta se 'osui ja upposi'. Toisessa näkemässäni kuvassa Nasu oli jo leikattu, ja hänellä oli sidetaitos pään päällä. Sen jälkeen en ole nähnyt hänestä mitään kuvaa, enkä myöskään kissatalon sivustolta saanut selville miten hänelle on käynyt. Ja tänään sitten tapasin sen kissaihmisen, joka kustansi Nasun leikkauksen, ja otti kissan itselleen - läheisen työkaverini.

Asia tuli puheeksi, kun minä kerroin usein vierailevani kissalan sivustolla ja sen kuvagalleriassa. Mutta sitä ennen hän kyseli minun kissojeni kuulumisia, varmaan kiinnostuksesta ja kissaihmisenä, mutta samalla myös 'viran puolesta ja valtuuttamana'. Kissatalossa kun ajatellaan niin, että siellä ollaan pysyvästi vastuussa koteihin luovutetuista löytökissoista. Silloin sitten hoksasin, että hän taitaa tietää jotakin kuvan Nasu-kissastakin...

Kissalla ei ollut aivokasvainta, kuten olen väittänyt, vaan kasvain oli jokin muu kudoskasvain, joka ei ulottunut aivoihin. Iso se oli, joten haavakin oli iso, mutta parani kuitenkin ihan hyvin. Mutta kissassa oli muutakin erikoista, joka tuossa kuvassa on selvästi näkyvissä - nyt kun tietää katsoa. Sillä oli hyvin iso ja painava takkukasa selässä - suoranainen karvakasvain, joka oli muodostunut pitkäturkkiselle kissalle vain vakavan laiminlyönnin ja hoitamattomuuden seurauksena. Omistaja kertoi, että 'kasvain' oli lähes kissan kokoinen, ja haittasi sen elämää jopa niin, ettei sitä saatu loukutetuksi, koska se ei selkänsä 'kyttyrän' vuoksi mahtunut menemään loukkuun.

Kissa oli kissataloon tullessaan kovasti huonokuntoinen ja käsittämättömän epämuodostunut. Pää oli kummallisen näköinen ja selässä oli lähes jalkapallon kokoinen 'kasvannainen'. Kissatalossa meni aikaa ennen kuin pääsivät mitenkään käsiksi villiin ja tappelevaan kissaan, joten ei heillä ollut mitään käsitykstä miksi Nasu oli niin 'epämuodostunut'. Arvelivat sitä 'kehitysvammaiseksi', etenkin kun se käyttäytyikin niin hirveän raivokkaasti ja riehui pitäen ihmiset loitolla. Rukkaset käsissä ja monen ihmisen voimin sitä alkuun lääkittiin, ja omistaja sanoi, että eräätkin ruiskut lääkkeineen lensivät pitkin seiniä Nasun taistellessa...
Selän 'kasvain' paljastui karvan muodostamaksi takkukasaksi, jonka eläinlääkäri sitten leikkasi pois. Nasusta jouduttiin muutenkin poistamaan paljon karvaa, niin huonoksi sen turkki oli mennyt. Työkaveri kertoi, että he pitivät Nasun karvapalloa pitkät ajat nähtävillä esimerkkinä siitä millaista kärsimystä pitkäkarvaiselle kissalle voidaan aiheuttaa jättämällä sen turkki kokonaan hoitamatta. Nasun karvapallolla oli painoa kilon verran, että aikamoista taakkaa kissa on kantanut selässään...

Nasulla oli kova elämä takanaan kissataloon tullessaan. Hän asui pysyvästi asuntoautossa omistajansa kanssa - kesät talvet. Omistaja sairasteli paljon ja oli sairaalahoidossa, joten Nasu oli pitkiä aikoja asuntoautossa yksin niin, että joku kävi ruokkimassa vain kerran viikossa. Vuodenajoista riippumatta hän eli suljettuna yksinään syrjäiseen paikkaan pieneen asuntoautoon. Pari vuotta, olikohan se jotenkin niin, että tuon ajan kissan elämää seurattiin kylällä... Niin tai näin, Nasu oli pahasti villiintynyt ja häiriintynyt tullessaan viimein kissatalon hoiviin.

Työkaveri kertoi, että kauneutensa vuoksi Nasu oli hyvin kysytty kissa kissatalossa. Ottajia olisi ollut, muttei häntä uskallettu antaa kenellekään, koska pelättiin hänen joutuvan uuden vakavan laiminlyömisen uhriksi. Pelättiin esim. sitä, että pään kasvain onkin ollut syöpäkasvain, ja Nasu alkaa sairastella, ja silloin taas joku hylkää... Niinpä hän päätyi työkaverini kissaksi.

Sanotaan, että eläimistä pitää kirjoitettaessa muistaa sanoa 'se', ei 'hän'. Nasu on poikkeus - kunnianosoituksena hänelle.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ma Elo 31, 2009 2:58 am

Nyt kun tarkastelen Nasua tuossa kuvassa, niin hän tosiaan on nurkassa, ja kovin synkkänä - etten sanoisi: murhanhimoisena. Tähän asti olen arvellut ilmeen synkkyyden johtuvan päässä olevasta suuresta kasvaimesta, mutta ilmeisesti ilmeeseen on ollut muitakin syitä...

Työkaveri kertoi, että Nasu lymysi nurkissa ja sieltä käsin taisteli raivokkaasti vastaan, jos joku yritti lähestyä häntä.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  ihmis Ma Elo 31, 2009 4:36 am

Voi että, olpa surullinen tarina Sad ,onneks loppu hyvin.
Nää hymiöt on kyllä aika hauskoja, kunhan ei viljele liikaa....silloin menee maku,
olen vaan kaivannu koira ja halaus-hymiöitä.
ihmis
ihmis

Viestien lukumäärä : 134
Join date : 22.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ma Elo 31, 2009 11:49 pm

Tosiaan halaushymiö olisi kyllä kiva. Minä olen aika pidättyväinen elävävässä elämässä kaiken fyysisen koskettamisen kanssa, ja halaushymiö on hyvä tunteiden tulkki.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ti Syys 01, 2009 12:03 am

Uusi terppa panee minut lujille kaivellessaan esiin avioliittoni koukeroita. Hänen toistuva kysymyksensä kuuluu: mikä esti niin pitkään lähtemästä, mikä piteli kiinni? Niihin kysymyksiin etsiskellään vastauksia mieleni syövereistä. Niin analyyttinen psykoterapeutti kuin onkin luulen hänen käyttävän nyt kognitiivisen terapeutin taitoja. Hän on selvästi aktiivisempi kuin edellinen terppani, ja kerroinkin huomanneeni asian. Hän kysyi onko siitä hyötyä vai haittaa niin, että se estäisikin minua puhumasta.

Luulen, että hänen aktiivisuudestaan ja terävistä kysymyksistään on hyötyä. Minulle on tärkeää ja helpottavaa päästä viimeinkin puimaan neljännesvuosisataista avioliittoani syineen ja seurauksineen oikein juurta jaksain.
Terapeutti on moneen kertaan ehdotellut riippuvuutta selitykseksi siihen, että avioliitto jatkui niin pitkään. Mutta ei asia niin yksinkertainen ole.

On hyvä, että terapiani jatkuu kahdella viikkokerralla, ja että terapeuttini on analyyttinen vaikka nyt näyttääkin soveltavan kognitiivisia menetelmiä. Sekin on hyvä, että hänellä on käytössään koko minun potilashistoriani. Huomaan hänen lukeneen sitä. Luulen, että hänellä syynä tähän lähestymistapaan ja siihen, että avioliittoni on 'suurennuslasin alla', on minun toistuvat uneni, joissa teen lähtöä ja suorastaan pyristelen päästäkseni lähtemään mieheni luota. Minäkin ymmärrän, että ne unet ovat oikein hyvä syy keskittyä tiettyyn asiaan, minun pitkään avioliittooni. Terapeutti on päättänyt auttaa minut irti siitä - hyvä niin.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ti Syys 01, 2009 12:50 am

Olen uuden terpan kanssa samaa mieltä siitä, että minä ja lapset tavallaan ollaan pieleen menneen hoidon (perheterapian) 'uhreja'. Terapeutti kiinnitti huomiota siihen, että minä uskoin vuosia ja taas vuosia sen mitä TT ja perheterapiasuuntaus vakuuttelivat: ei ole mitään sairautta, ei 'vikaa' miehessäni, vaan asiat muuttuvat, kunhan vain minä tuen ja käyttäydyn TT:n ohjeiden mukaan, ja kunhan mieheni mielenterveysongelmat hoidetaan kuntoon.

Mutta mikä ihmisen saa elämään parisuhteessa psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa, jos suhde ei ole millään lailla tyydyttävä? Velvollisuudentunneko pitelee kiinni, vai onko suhde sittenkin jollakin lailla tyydyttävä edes joskus? Luultavasti sekä että.

Suomi24-sivuston narsismikeskustelu on auttanut minua hyvin paljon, koska siellä on muitakin ihmisiä, jotka tietävät ja ymmärtävät mistä narsistin läheisenä elämisessä on kysymys. On helpottavaa lukea kirjoituksia, joissa kuvataan asioita, jotka voisivat olla minunkin kokemusmaailmaani. Muutkin ovat kokeneet samanlaisia asioita, joten ei tämä olekaan mitenkään ainutlaatuista, eikä ainakaan häpeällistä tai mitään sellaista, josta tarvitsisi tuntea syyllisyyttä...
Terapeutti on moneen kertaan painottanut sitä, että vaikka hän tässä nyt kaivelee syitä, jotka pitivät minut niin pitkään suhteessa vaikean ihmisen kanssa, se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi ruveta tuntemaan syyllisyyttä tapahtuneista asioista.

Tänään puhuttiin psykopatiasta. Kerroin minun jälkeeni tulleesta naisystävästä, joka exääni jättäessään 'julisti' hänen olevan sairastuttava psykopaatti. Toitotti näkemyksiään lapsilleni; Kuopukselta kuulin isän naisystävän pitävän isää psykopaattina. Silloin Kuopus oli vihainen minulle siitä, etten ole ikinä ymmärtänyt millaisen ihmisen kanssa olen naimisissa...
Terapeutti kysyi miltä minusta tuntui exäni sanominen psykopaatiksi, kun en itse ilmeisesti ikinä ole käyttänyt moista sanaa. Se tuntui aivan hirveältä. Voi luoja, miten olin vihainen sille törkeänä pitämälleni naisystävälle: millä oikeudella hän sanoo lapsilleni, että näiden isä on lapsiaan sairastuttava psykopaatti? No, ei tietysti millään oikeudella, ja tänä päivänäkin olen sitä mieltä, että kiukkuni oli vähintäänkin oikeutettua. Terapeutti oli samaa mieltä, hän totesi naisystävän käyttäytymisen olleen hyvin loukkaavaa lapsiani kohtaan. Totesi senkin, että psykopatia on nykyisin 'kielletty' sana, se on korvattu narsismilla.

Naisystävä oli kuitenkin oikeassa, niin väärin kuin toimikin miesystävänsä aikuisia lapsia kohtaan. Hänkin olisi voinut puhua narsismista, ja jättää psykopaatti-nimittelyt sikseen. Hän olisi myös voinut olla kaatamatta miesystävänsä aiheuttamia paineita tämän aikuisten lasten niskaan - purki itseään verhoten sen 'psykopaatin lapsista huolehtimiseen'... Luulen, että hän käytti psykopaatti-sanaakin siksi, että se oli tehokas sana oman turhautumisen purkamiseen. Silloin minä tietysti mietin, että millainen ihminen ilmoittaa nuorille aikuisille, että näiden isä on psykopaatti - nuorille aikuisille, joista toinen on hoidossa psykiatrisella osastolla...
Kyllä on tosi hyvä, että terapeutti on päättänyt tutkia avioliittoani kaikkinensa. Avioeroni oli minulle 'läpihuutojuttu', koska silloin olen syventynyt siihen, että selviydyn skitsofrenian kanssa - opin tuntemaan sitä. Nyt on hyvä aika penkoa sitä 'läpihuutojuttua', ja katsoa mitä kaikkea löytyy.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Pe Syys 04, 2009 3:07 am

Mirristä pitkästä aikaa... Nyt se rontti sitten temput teki! Evil or Very Mad

Parvekkeeni ovenpielestä on raadeltu pitkä pätkä tiivistekumia - ensin rei'itetty kynsillä, ja sitten revitty se poikki ja roikkumaan ainakin parinkymmenen sentin pätkältä. Avautuvalta puolelta. Moinen tihutyö on onnistunut vaivihkaa ja huomaamatta, koska olen pitänyt ovea pääsääntöisesti rakosellaan auki, ja kissat viihtyvät oven raossa oikein hyvin. Rapinoihin ja rapsutuksiinkaan en ole kiinnittänyt huomiota, koska olen kuvitellut siellä olevan milloin mitäkin jahdattavaa - kärpäsiä ja sensellaista. Eilen vasta huomasin repsottavan tiivistenauhan, jota Mirri innoissaan 'saalisti'... Oli varmaan juuri onnistunut saamaan katkaisemansa tiivisteen ovenpielestä pitkän matkaa irti niin, että se roikkui ihanasti ja houkuttelevasti. Sain sen rontin kiinni itse teossa!

Harmittaahan tämä, mutta kyllä menee nauruksikin taistellessani sinnikkään ja jukuripäisen kissan kanssa. Kekseliäskin se mokoma on. Olen nyt saanut komentamalla ja pois hätistämällä Mirrin ymmärtämään, että sen touhut ovitiivisteen kanssa ovat loppu nyt ja tässä paikassa. Laitoin parvekkeen oven kiinni, ja tungin tiivisteen takaisin paikoilleen mahdollisimman huomaamattomasti. Mutta Mirri ei saa sielun rauhaa tietäessään, että mukava puuhastelu jäi kesken, ja että se kiehtova tiiviste (saalis?) on siellä välissä vaikka ovi onkin kiinni... Mirri istuu, norkoilee, makailee, ja hiiviskelee ovenpielen tuntumassa. Ja jos vain silmäni välttää ja herpaannun, kohta alkaa kova rapsutus ja kaivelu tiivisteen saamiseksi esille.

Tuli tässä kirjoittaessani mieleeni, että Mirrin käyttäytymisessä ovitiivisteen kanssa on jotakin samaa kuin olen aiemmin nähnyt Missen käyttäytymisessä sen tullessa ulkoa sisälle niin, että ulko-oven taakse pihaan jäi saalistettu eläin. Misse oli suorastaan 'tulla hulluksi', jos se ei päässyt pian takaisin ulos saaliinsa luokse. Vähän kuin Mirrillä olisi nyt samantapainen ongelma: saalistettu otus katosi tavoittamattomiin ovitiivisteen jäätyä sulkeutuneen oven väliin.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Su Syys 06, 2009 4:42 am

Terapia tuntuu hankalalta, ja näköjään kirjoittaminen sen myötä. Esiin kaivettavat asiat ovat kovin vaikeita, enkä mitenkään haluaisi syventyä niihin. En kertakaikkiaan millään tavoin, koska ne tuntuvat hirveän ahdistavilta - suorastaan musertavilta.

Terapeutin sinnikäs kysymys kuuluu: miksi pysyttelin niin pitkään avioliitossa niin vaikeasti mt-ongelmaisen miehen kanssa sillä seurauksella, että vanhempiensa avioerolta välttyneet lapseni ovat paljon minua sairaampia, vaikka minä en aikanaan välttynyt vanhempieni avioerolta.
Minun on yhä helpompi ymmärtää mitä uusi terapeuttini tarkoitti sanoessaan, että näitä asioita pitäisi pystyä käsittelemään niin, ettei synnytetä syyllisyyden tunteita. Nyt ymmärrän hänen kertoneen, etteivät hänen satuttavat kysymyksensä ole tarkoitettu syyttämiseen eikä syyllisyyden tunteiden synnyttämiseen, vaan ihan muuhun tarkoitukseen.

Toistuvat uneni kertovat analyyttiselle terapeutille sen, että 'märkäpesäkkeitä' on, ja niitä pitäisi availla. Se tekee kipeää, ei voi mitään.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Su Syys 06, 2009 2:09 pm

Exääni ja avioliittooni liittyvät toistuvat unet näyttävät kadonneen uuden terapian myötä. Avioliittoni on nyt keskeinen tarkastelun kohde, ja se varmaan on vaikuttanut unien vähenemiseen. Asioita mietitään nyt tietoisesti - minä mietin.

On järkyttävää tajuta, että vanhempien avioero seurauksineen on minulle ollut niin rankka kokemus, että olen jo kasvuvuosinani moneen kertaan antanut itselleni lupauksen: jos minulla joskus on lapsia, he eivät ikinä tule kokemaan isättömäksi jäämistä. En kertakaikkiaan osannut ajatella lasten kannalta mitään hirveämpää kuin sen, että heistä tulisi isänsä hylkäämiä. Vanhempien avioero ja isän hylkäämäksi joutuminen olivat minun ajattelussani kutakuinkin yksi ja sama asia. Terapeutti kysyi mikä minut sai 80-luvulla jättämään avioeroprosessin kesken. Syitä ('selityksiä', kuten terapeuttini sanoi) on monenlaisia, mutta löytyi yksi ydinasia: exäni ilmoitti katoavansa lastemme elämästä ikiajoiksi, jos minä hylkään hänet; eli hän hylkää lapset siinä missä minä hänet. En voinut kuvitellakaan tekeväni omille lapsilleni jotakin niin kauheaa...

Nyt tarkastellessani asiaa näen, että exänihän siinä oli tekemässä kauheuksia, en minä. Kiristystä, kuten terapeuttini sanoi. Mutta silloin asian näyttivät (ja ennen kaikkea tuntuivat vaikken tiedostanutkaan) toisenlaisilta. Tunsin itseni suoranaiseksi rikolliseksi ollessani järjestämässä lapsiani isänsä hylkäämiksi - toistamassa heidän elämäänsä minun lapsuuteni traumoja. Niinpä en eronnut, vaan päätin suojella lapsiani isän hylkäämäksi joutumiselta.

Olen aina ajatellut asian niin, että kehitysvammaisen lapsen syntymä alunalkaen teki elämän niin vaikeaksi, etten voinut kuvitellakaan lähteväni parisuhteestani tieheni jo silloin, kun tajusin väkivallan olevan osa suhdettamme. Mutta nyt mieleeni on noussut silloin hyvin pelottavalta tuntunut kuva, jonka kohtaamisen halusin välttää: minä yksin pienen tytön kanssa - kuten äitini aikanaan. Kasvuvuosinani tekemäni päätös ja itselleni antamani lupaus on pitänyt suorastaan kiitettävästi: en eronnut, enkä tehnyt lapsistani isänsä hylkäämiä, enkä itsestäni yksinhuoltajaa. Otin kaiken vastuun ja syyllisyyden itselleni kuvitellen, että asiat ovat täysin minusta riippuvaisia: minä vastaan siitä hylkääkö lasteni isä heidät vai eikö hylkää - ja olen syyllinen, jos hylkää. Koska isän hylkäämäksi joutuminen on minulle ollut 'pieni kuolema', totta kai näin sen samanlaisena omille lapsilleni, joten taistelu sen estämiseksi oli kiihkeä. Ja seuraukset kohtalokkaat.

Terapeutti totesi, että parasta mitä minulle ja lapsilleni olisi voinut tapahtua olisi ollut lasten isän siirtyminen etäämmälle, tai vaikka häipyminen kuvioista kokonaan. Minäkin ymmärrän asian nyt, mutten silloin, kun olisin tarvinnut sellaista ymmärrystä.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ti Syys 08, 2009 2:41 am

Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Pe Syys 11, 2009 4:29 pm

Päätin ruveta kirjoittamaan muuallakin verkossa. Eri tavalla, eri näköisesti, mutta pääni tuotosta kuten tähänkin asti. Tuo päätös on minulle tosi tärkeä.

Tänään terapiassa puhuttiin asiasta. Siitä, että olen ollut ennenkin näkyvillä, esillä, minua on kuunneltu ja kertomiani ajatuksia ja asioita pidetty kiinnostavina. Näkyvillä mutta aina toisen ihmisen varjossa, ja hänen sanelemillaan ehdoilla. Nyt uutta on se, ettei ole varjoa, eikä ehtoa, jonka mukaan saan olla näkyvissä, kunhan teen sen valvojani hyväksymällä tavalla - enkä asetu hänen varjokseen.

Mielessäni pyörittelemäni lehtijuttu jää nyt sitten lopullisesti kirjoittamatta, mutta hyvä niin. Onneksi en luvannut mitään, enkä sitoutunut mihinkään. Ja ideakin oli alunalkaen minun.

Terapeutti kysyi olenko nyt vapaa elämääni kahlinneista ja varjostaneista ihmisistä. Kyllä voin sanoa olevani aika vapaa. Niin vapaa, että uskallan tulla näkyviin itsenäni miettimättä mitä exä ja äiti tästä sanovat - hyväksyvätkö, vai 'ampuvatko alas'. Tai tuntematta häpeää ja pelkoa siitä, että alankin varjostaa heitä niin, etteivät näykään tarpeeksi...

Terapeutti totesi, että rikas ja voimakas sisäinen maailmani on ilmeisesti ollut pelastukseni elämäni keskellä. Se on ollut vahvuus, jota ei ole kyetty ulkoa päin nujertamaan. Niin se on: synnyinlahja, joka on pitänyt hengissä ja täysijärkisenä. Alan olla jo niin vapaa, että huomaan pystyväni (ja haluavani) käyttää sitä muuhunkin kuin hengissä ja täysijärkisenä pysyttelemiseen...
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Hermiitti Pe Syys 11, 2009 7:10 pm

Mirri kirjoitti:Päätin ruveta kirjoittamaan muuallakin verkossa. Eri tavalla, eri näköisesti, mutta pääni tuotosta kuten tähänkin asti. Tuo päätös on minulle tosi tärkeä.

Muualle (käsittääkseni tarkoitat foorumikirjoittelua) kirjoittaminen saattaa laajentaa ajatusmaailmaa ihan jo senkin vuoksi, koska Tukarilla ovat pääsääntöisesti mielenterveysasiat topickina! Miten muuten kirjoitat muualla, pidätkö nettiprofiilistasi kiinni vai vaihdatko nikkiä? Meikä on esimerkiksi profiloitunu Hesarin foorumilla aika lailla Hermiitiksi, vaikka on mulla siellä keskustelukohtaisesti eri nikkejäkin.


Viimeinen muokkaaja, Hermiitti pvm Pe Syys 11, 2009 7:12 pm, muokattu 1 kertaa (Raportin syy : esim.)

Hermiitti

Viestien lukumäärä : 360
Join date : 06.09.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri La Syys 12, 2009 4:04 am

Ei minulla ole nettiprofiilia, josta pitää kiinni. Ellei pidetä nettiprofiilina sitä, että sinnikkäästi luulen itseäni kissaksi... Mutta monessa mielessä eri tyylillä varmasti kirjoitan.

Tänään terapiassa puhuttiin vahvuuksista. Terppa totesi näkevänsä paljon vahvaa ja hyvää, eikä ollenkaan kaikki olekaan niin surkeasti kuin hänelle syntyi alussa käsitys. Hän ihmetteli (ja on jo monta kertaa ihmetellyt) miksen tuo vahvaa puoltani esille, miksei rikas sisäinen maailmani näy ulospäin. Vastauskin jo tiedetään: se ei ole saanut näkyä, koska lähelläni olevat ihmiset ovat kokeneet sen uhkana itselleen minulle huonoin seurauksin - lapsuudestani lähtien.

Terapeutti kysyi onko mitään mistä en voisi kirjoittaa, ja minä huomasin hämmästyksekseni vastaavani, ettei ole mitään sellaista, ei sitten yhtään mitään mistä en kirjoittaisi, jos tunnen kirjoittamiseen tarvetta ja halua - jos kirjoittamiselle on motiivi. Terapeutti vielä yritti kysyä, etteikö minkäänlainen häpeän ja/tai syyllisyyden tunne kuitenkin estäisi kirjoittamasta, ja minä (itsepäisesti) väitin, ettei sellaista enää tapahdu.

Rupesin oikein miettimään tuota keskustelua. Se oli aikamoinen 'avainkeskustelu'. Minun ajattelun-, sanan-, ja kirjoittamisvapauteni julistus, joka kohdistui niin exääni kuin äitiini. Naimisissa ollessani tällainen kirjoittaminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Tuskin olisin kirjoitellut päiviksessäni näin vapaasti ja uskaliaasti kaikesta mielessäni pyörivästä 'maan ja taivaan välillä', jos olisin vielä naimisissa. Tuntisin suurta häpeää, syyllisyyttä, ja oloni olisi kuin rikollisella... Jospa mieheni tietäisi mitä kaikkea minä päiviksessäni ruodin, mitä hän mahtaisi sanoa? Siinä varmaan olisi kiperä kysymys - niin kiperä, että olisin luopunut päiviksen kirjoittamisesta ja muustakin julkisesta kirjoittamisesta jo aikapäiviä sitten. Sellainen ajattelunvapaus ei ollut minun perhe-elämässäni sallittua.

Muistan hyvin millaista oli aloittaa nettipäivistä Tukarilla. Tunsin suurta syyllisyyttä siitä, että raivasin itselleni omaa ajattelu- ja kirjoittamistilaa mieheni valvonnan ulottumattomiin. Silti vaikka siinä vaiheessa jo suunnittelin ja valmistelin lähtöä kodistamme. Ei ihme, että uusi terapeutti kyselee häpeän-, syyllisyyden-, ja vapauden tunnoistani. Uuden terapiani yksi tarkoitus lienee se, että häpeän ja syyllisyyden tunteet jäisivät taka-alalle, ja vapauden/riippumattomuuden kokemukset lisääntyisivät.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri La Syys 12, 2009 4:06 am

Näyttäähän tuo präntti paremmalta, kun vähän suurentaa... Ei ihan kissankokoiseksi, mutta vähän. Hassu juttu, että tämän kokoisen tekstin saa valitsemalla normaalin.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Chaos La Syys 12, 2009 9:57 pm

ainiinku mercy tai haphasard? tyyli on tosiaan vähän erilainen Rolling Eyes ja hmm vapaampi. mäkin JOS tekisin niin, niin riitelisin itseni kanssa jotta kukaan ei yhdistäisi niitä niccejä mun varsinaiseen. Rolling Eyes
Chaos
Chaos

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 19.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Mirri Ke Syys 16, 2009 1:58 am

Työkaveri laittoi Nasustaan uusia kuvia. Sanoi, että tuo minulla oleva kuva on ruma, Nasu kun takkumöykkyineen oli silloin vasta tullut kissataloon, ja oli miltei täysin villiintynyt.
Olisi kiva laittaa jokin kuva tännekin, mutten ole vielä keksinyt miten se tehdään.

Kuvia katsellessani oli helppo ymmärtää, että hoitamattomuuden tuloksena kissan selkään oli kasvanut sellainen karvapallo. Jalkapallon kokoinen ja kilon painoinen, kuten työkaveri muistaakseni kertoi. Karva on jotakin erikoista, taitaa olla rotukin yhtä erikoista. Uusissa kuvissa Nasu näyttää hyvinvoivalta ja elämäänsä tyytyväiseltä. Kellisteli jopa selällään - toisin kuin minun aikanaan löytämässäni kuvassa, jossa se on kaikin tavoin varuillaan, epäluuloinen ja valmiina pitämään tunkeilijat loitolla.

Niin lähtemättömän vaikutuksen tuo ventovieras Nasu on tehnyt minuun, että oli tosi ihanaa nähdä siitä uusia kuvia, joissa siitä on kehkeytynyt kunnon kotikissa. Kissaystävän hellässä hoivassa.
Mirri
Mirri

Viestien lukumäärä : 311
Join date : 10.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Mirrin hätävara - Sivu 3 Empty Vs: Mirrin hätävara

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa