Psykiatrian potilas voi 'kadota'

Kyllästynyt kirjoitti:

Pelkkä hengissä oleminen ei riitä hyvän hoidon tuntomerkiksi.

Fyysisissä sairauksissa hyvänkin hoidon tulos voi olla työkyvyttömyyseläke, mutta psyykisissä sairauksissa noin ei voi ajatella.

Mun kokemuksella riittää.

Tosin oman äitini somaattisen sairauden hoidossa se hengissä pysyminenkin oli liikaa... Mä lasken hengissä olemiselle paljon enemmän arvoa kuin työssäkäynnille. Tälleen omaisena.

helu kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Pelkkä hengissä oleminen ei riitä hyvän hoidon tuntomerkiksi.

Fyysisissä sairauksissa hyvänkin hoidon tulos voi olla työkyvyttömyyseläke, mutta psyykisissä sairauksissa noin ei voi ajatella.

Mun kokemuksella riittää.

Tosin oman äitini somaattisen sairauden hoidossa se hengissä pysyminenkin oli liikaa... Mä lasken hengissä olemiselle paljon enemmän arvoa kuin työssäkäynnille. Tälleen omaisena.

Pelkkä "sinun kokemuksesi" ei valitettavasti ole kovin arvovaltainen lausuma.
Mielenkiintoista huomata, että niin kovin moni uskoo mannaa satavan taivaasta.

Fyysisen sairauden hoidossa hengissä pysyminen voi olla hyvä tulos.

Siis joo (viestien keruuta, ku laitan omaan viestiin )

Ideaali on työkykyisyyden palauttaminen, missä tahansa hoidossa. Mut toi on juuri sitä, ideaalia, ei aina onnistu.

Tarpeeksi monta omaista menettäneenä, jokainen joka pysyy hengissä hoidon ansiosta, saa täältä katsottuna tarpeeksi hyvää hoitoa.

helu kirjoitti:Siis joo (viestien keruuta, ku laitan omaan viestiin )

Ideaali on työkykyisyyden palauttaminen, missä tahansa hoidossa. Mut toi on juuri sitä, ideaalia, ei aina onnistu.

Tarpeeksi monta omaista menettäneenä, jokainen joka pysyy hengissä hoidon ansiosta, saa täältä katsottuna tarpeeksi hyvää hoitoa.

Vaikka pelkkä hengissäpysyminen riittäisikin sinulle, se ei kuitenkaan riitä yleiseksi tavoitteeksi.

Voiko saattohoito olla hyvää? Miten mitata?

Urpo

Urpo kirjoitti:Voiko saattohoito olla hyvää? Miten mitata?

Urpo

1. Voi.

2. Ensisijaisesti saattohoidettavan oman mielipiteen perusteella.

Hoito on silloin onnistunut, kun ihminen on onnistuttu heivaamaan terveysviranomaisten kynsistä työvoimaviranomaisten huomaan.

ei meidän hullujen mielipiteet oo kenenkään niin tärkeitä wttä niitä kannattaisi jäädä oikomaan. Ei kyllästyneen erävävä mielipide mua ainakaan hetkauta. Annatte sitä mitä hän hakee. Hän mnäemmä nauttii riitaisasta juttelusta.
jos hänen asiansa skipattaisiin AINA ja jOKA KERTA kun hän ärjyy ja viilaa pikkupikkupilkkua. niin hän lopettaisi varmaankin..
joissain afriikanmaissa kyläläiset määrää rangaistukseksi näkymättömyyden. silloin kukaan ei reagoi mitenkään vaikka tämä miten anoisi.
se toimii. niin narsuihin kuin terveisiinkin.

minusta alkaa näyttää että riidat täällä on myös kyllästyneen kohteiden omaa syytä koska lappaavat vettä myllyyn. ja antaa Kyllästyneelle sitä mITÄ HÄN HALUAA!

Kyllästynyt kun menee johonkin ketjuun.. hän lukaisee vähän ja sit analysoi TAHALLEEN tarkoituksella etsityn ja seulotun virhekohdan ja pitää sitten pilkunnussuttavan esitelmän.

ei hän lue aiheesta itsesään vaan hän etsii virheitä tai on aina tahalteen erimieltä.. vaikka oikeasti vois ollakkin joku mielipide.. hän vaan on oikealta nimeltään riitamiina tai torajyvä.hernenenä tms.

__________- älkää perustako varaventtiiliä. taijoku sääntö pitäisi olola jota myös totellaan koska moisessa osiossa voi sitten joku.. no narsut ainakin osaa riidellä yksinkin. siellä voidaan herjata jotakuta joka ei oo tietoinen et herjataan. lietsoa ja panetella jotakuta joka ei halua riidellä.

asia ei oo niin naiivi että riitelijät sit siirtyy sinne. ei ne mee jollei saa myös yleisöä. he haluaa vaan saada muut lukijat puolelleen. kaksintaistelussa ei oo makua koska toista ei pidetä oikeasti niin tärkeänä että toisen mielipidettä haluis oikeasti jyrää. sen sijaan foorumin kansan saaminen puolelleen jo riittää näille.

ei he riitele asiansa eteen vaan jotta saavat nautintoa. jos on rauhallista niin nestesaippuastakin voi vääntää riidan. ehkä joku hakee adtrenaliinihumalaa tai muuten saa orkun riitelystä.

Chaos kirjoitti:... Kyllästynyt kun menee johonkin ketjuun.. hän lukaisee vähän ja sit analysoi TAHALLEEN tarkoituksella etsityn ja seulotun virhekohdan ja pitää sitten pilkunnussuttavan esitelmän....

Englannin opettaja kirjoitti taululle sanat:
"Woman without her man is nothing"
ja pyysi oppilaitaan lisäämään välimerkit.

Pojat kirjoittivat: "Woman, without her man, is nothing."

Tytöt kirjoittivat: Woman! Without her, man is nothing!"

Etteikö pilkun paikalla muka ole väliä?!


PS. En ole (vuosiin) ärjynyt kenellekään ja tuollaisen väitteen esittäminen on silkkaa valehtelua.

olen erimieltä. valehtelusyytös on väärä minun mielestä.
mun tekti ei muutu vaikka pilkut olis kohdillaan. se sisältö pysyy samana.

turhaan sinä koetat muhun sinkoilla syytöksiäsi. mua ei kiinnosta kylliksi jotta jäisin vänkäämään. sen sijaan aion ottaa päiväunet.

tulee mieleen joku robottikatse.. kun saa huomiosi niin katseesi skannaa varpaista päälakeen ja tekstin alusta lopun pisteeseen ja sitten kuuluu päässäsi "alert alert.. prrr prrr raport: virhe havaittu. korjaa se!"

Urpo kirjoitti:Voiko saattohoito olla hyvää? Miten mitata?

Tässä ihan lähiaikoina kahden lapsen saattohoitoa netistä käsin seuranneena..

Saattohoito voi olla hyvää, noista kumpikin kuoli äitinsä sylissä kivuitta. Tietysti se tuska mikä omaisille jäi on kauhea, mut kuolinhetken muisto noilla kummallakin äidillä on kaunis. Voiko enempää oikeastaan pyytää?

Chaos kirjoitti:olen erimieltä. valehtelusyytös on väärä minun mielestä.
mun tekti ei muutu vaikka pilkut olis kohdillaan. se sisältö pysyy samana.

turhaan sinä koetat muhun sinkoilla syytöksiäsi. mua ei kiinnosta kylliksi jotta jäisin vänkäämään. sen sijaan aion ottaa päiväunet.

tulee mieleen joku robottikatse.. kun saa huomiosi niin katseesi skannaa varpaista päälakeen ja tekstin alusta lopun pisteeseen ja sitten kuuluu päässäsi "alert alert.. prrr prrr raport: virhe havaittu. korjaa se!"

1. Jos sinä väität (niin kuin väitit) minun ärjyvän -> sinä valehtelet.

2. En ole "sinkoillut syytöksiäni" (mistä ihmeen syytöksistä puhut?) kenellekään.

3. Mene päiväunille - äläkä suotta pidä kiirettä takaisin.

helu kirjoitti:

Urpo kirjoitti:Voiko saattohoito olla hyvää? Miten mitata?

Tässä ihan lähiaikoina kahden lapsen saattohoitoa netistä käsin seuranneena..

Saattohoito voi olla hyvää, noista kumpikin kuoli äitinsä sylissä kivuitta. Tietysti se tuska mikä omaisille jäi on kauhea, mut kuolinhetken muisto noilla kummallakin äidillä on kaunis. Voiko enempää oikeastaan pyytää?

Saattohoito voi olla hyvää siitäkin huolimatta, että tulos on lohduton.

Psykiatrista hoitoa ei voi pitää kovin onnistuneena jos tuloksena on potilaan päätyminen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kyllästynyt kirjoitti:
Saattohoito voi olla hyvää siitäkin huolimatta, että tulos on lohduton.

Mä ottaisin tuon "-kin" kohdan pois.
Saattohoitohan itessään merkitsee jo lohdutonta tulosta. Nyt puhuttiinkin vain hyvästä saattohoidosta. Mun mielestä noi lapset sai parasta saattohoitoa mitä voi saada, mä en ainakaan keksi lapselle parempaa kuolemistapaa. Ja noissa tapauksissa vielä ne omaiset otettiin hyvin huomioon sairaalan puolelta. Eli hyvin onnistunut saattohoito on aika tappiin kuvattuna Suomeksi, me ollaan samaa mieltä... Kauheeta vai mitä?

Psykiatrista hoitoa ei voi pitää kovin onnistuneena jos tuloksena on potilaan päätyminen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tai sitten mulla on vaan pehmeemmät arvot ja laitan oikeesti elämälle isomman arvon kuin työssäkäynnille.

Ja siks toisekseen yksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ihminen on parempi kuin kymmenen omaista sairaspäivärahalla, ihan yhtieskunnankin kannalta. Mun matikkapäällä noi omaiset kuluttais enemmän yhteikunnan varoja, kuin se yksi työkyvyttömyyseläkkeellä olija

"Psykiatrista hoitoa ei voi pitää kovin onnistuneena jos tuloksena on potilaan päätyminen työkyvyttömyyseläkkeelle." (63)

Kyllästynyt, oletko sitä mieltä, että epäonnistunut hoito on aina työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajana - ei sairaus?

Hoidon kriteerejä voi, ja minusta pitää, pohtia. Toisille ne tuntuvat olevan selviä, minulle eivät. Vaihtuvatko ne potilaan tai potilaan sairauden mukaan? Mikä vaikutus on vaikka taloudellisella tuloksella, mikä potilaan kokemuksella?.

Esim. joissakin tapauksissa ihmisen oikea paikka on työkyvyttömyyseläkkeellä, ei työvoima- ja sosiaaliviranomaisten heittopussina.

Entä miten jakaa rajalliset voimavarat? Taloudellisen tehokkuuden ja yksilön kokemuksen välillä voi olla ristiriita. Esim. potilaalle ei tarjota kallista "oljenkortta", kun siitä ei todennäköisesti ole hyötyä.

Ketkä ovat päteviä arvioimaan vaikka minun hoitoani? Millä perusteella? Millä asiantuntemuksella?

Urpo

helu kirjoitti:Mä ottaisin tuon "-kin" kohdan pois...

Olet oikeassa, sen voi jättää pois.

helu kirjoitti:... tai sitten mulla on vaan pehmeemmät arvot ja laitan oikeesti elämälle isomman arvon kuin työssäkäynnille...

Ainakin epärealistisemmat arvot.

helu kirjoitti:... Ja siks toisekseen yksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ihminen on parempi kuin kymmenen omaista sairaspäivärahalla, ihan yhtieskunnankin kannalta. Mun matikkapäällä noi omaiset kuluttais enemmän yhteikunnan varoja, kuin se yksi työkyvyttömyyseläkkeellä olija

???
Ilmeisesti emme ole opiskelleet samaa matematiikkaa ja sinun laskentatapasi perustuu illuusioihin joita tavallinen arkimatematiikka ei koske.

Mirri kirjoitti:"Psykiatrista hoitoa ei voi pitää kovin onnistuneena jos tuloksena on potilaan päätyminen työkyvyttömyyseläkkeelle." (63)

Kyllästynyt, oletko sitä mieltä, että epäonnistunut hoito on aina työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttajana - ei sairaus?

En, mutta Urpon tapauksessa uskon että hyvällä hoidolla tulos olisi saattanut olla toisenlainen.

Urpo kirjoitti:Hoidon kriteerejä voi, ja minusta pitää, pohtia. Toisille ne tuntuvat olevan selviä, minulle eivät...

... Ketkä ovat päteviä arvioimaan vaikka minun hoitoani? Millä perusteella? Millä asiantuntemuksella?

Urpo

En ole arvioinut sinun hoitoasi vaan ainoastaan hoidon tulosta.

Maallikkokin käsittää, että väärin kipsattu jalka on hoidettu huonosti, etenkin jos potilas "hoidon" jälkeen jää liikuntakyvyttömäksi.

Jokaista katkennutta koipea ei tietenkään saada parhaallakaan kipsaamisella kuntoon, mutta silti.

"En, mutta Urpon tapauksessa uskon että hyvällä hoidolla tulos olisi saattanut olla toisenlainen."

Kyllästynyt, millaisella tietämyksellä ja asiantuntemuksella sinä arvioit Urpon hoidon tulosta? Sinun uskollasi ei ole näissä asioissa mitään merkitystä, mutta toisessa viestissä sanot jopa arvioivasi Urpon hoidon tulosta (ilmeisesti sen onnistuneisuutta/epäonnistuneisuutta), siksi kysyn. Siis: millaisella tietämyksellä ja asiantuntemuksella arvioit Urpon hoidon tuloksen huonoksi?

Mirri kirjoitti:"En, mutta Urpon tapauksessa uskon että hyvällä hoidolla tulos olisi saattanut olla toisenlainen."

Kyllästynyt, millaisella tietämyksellä ja asiantuntemuksella sinä arvioit Urpon hoidon tulosta? Sinun uskollasi ei ole näissä asioissa mitään merkitystä, mutta toisessa viestissä sanot jopa arvioivasi Urpon hoidon tulosta (ilmeisesti sen onnistuneisuutta/epäonnistuneisuutta), siksi kysyn. Siis: millaisella tietämyksellä ja asiantuntemuksella arvioit Urpon hoidon tuloksen huonoksi?

Mirri,

Sillä tietämyksellä ja asiantuntemuksella jota jokaisella on.
Hoitoa ei voi pitää hyvänä jos lopputulos on työeläkkeelle päätyminen. Ei ainakaan niissä tapauksissa joissa eläkkeelle siirtymisen syy on psyykkinen.

On tietenkin mahdollista, ettei Urpon työkyvyttömyyseläkkeen syy ole psyykkinen vaan fyysinen sairaus. Siinä tapauksessa perun puheeni hänen hoitonsa tuloksellisuudesta ja pahoittelen väärinymmärrystäni.

"Mirri,
Sillä tietämyksellä ja asiantuntemuksella jota jokaisella on.
Hoitoa ei voi pitää hyvänä jos lopputulos on työeläkkeelle päätyminen. Ei ainakaan niissä tapauksissa joissa eläkkeelle siirtymisen syy on psyykkinen."

Selvä.

sairauksien hoito olisi millään tavalla erilaista kuin fyysisten? Miksi kaikki mt-ongelmaiset sinun mielestäsi, Kyllästynyt, tulisi pystyä hoitamaan työkykyisiksi, kun kukaan ei kuvittelekaan, että kaikki fyysisesti sairaat kyetään parantamaan? En oikein ymmärrä. Kyllä niin fyysiset kuin psyykkisetkin sairaudet voivat jättää toimintakykyyn vajausta, jota ei vain pystytä korjaamaan enää sairautta edeltäneelle tasolle.

On olemassa psyykkisiä sairauksia, jotka vievät toimintakyvyn ja työkyvyn kerralla niin paljon alaspäin, ettei entisessä ammatissa toimiminen enää onnistu, jos missään muussakaan työssä. Jos joutuu käyttämään vahvaa lääkitystä, ei senkään takia välttämättä jaksa
kokopäiväistä työtä tai kykene toimimaan ihmisten parissa.
Kyllä stressinsietokyvyn, muistin, havaintokyvyn, aloitekyvyn, keskittymiskyvyn jne. heikentyminen joko sairauden tai sen hoidossa käytetyn lääkityksen takia ihan hyvin voi viedä työkyvyttömyyteen, vaikka kuinka olisi hoidettu ja hoidettaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti.

Kyllästynyt kirjoitti:

helu kirjoitti:... Ja siks toisekseen yksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ihminen on parempi kuin kymmenen omaista sairaspäivärahalla, ihan yhtieskunnankin kannalta. Mun matikkapäällä noi omaiset kuluttais enemmän yhteikunnan varoja, kuin se yksi työkyvyttömyyseläkkeellä olija

???
Ilmeisesti emme ole opiskelleet samaa matematiikkaa ja sinun laskentatapasi perustuu illuusioihin joita tavallinen arkimatematiikka ei koske.

Ei, vaan mun matikka perustuu ihan omille kokemuskille. Mä olen sen verran nuori et lasken myös lapsen henkisen kehityksen mukaan. Ja tiedän tasan tarkkaan miten vanhemman menettäminen lapsuudessa vaikuttaa psyykkeeseen. Varsinkin jossei lapsi saa siihen mitään ammatillista tukea (yllättävän yleistä vielä nykyäänkin).

Ja jotkut psyykkiset sairaudet on niin pahoja ettei työkykyisyyden palautuminen ole mahdollista. Sä puhut ideaalista, kun sanot et kaikki psyykkeen sairaudet on hoidolla saatavissa siihen kuntoon et potilas palaa työelämään. Ne kaikki ei yksinkertaisesti ole sellasia, aivan kuin somaattisella puolella.

Silloin hoito on ollut päin persettä, jos psyykkisen sairaus olisi paremmalla hoidolla saatu niin hallintaan et potilas ois palannutkin työelämään. Mutta kun toi ei aina ole mahdollista ja silloin mä lasken sen elämän paremmaksi mittapuuksi kuin työn. En missään nimessä jakais eläkepäätöstä vain koska jollekkin on diagnosoitu psyykkinen sairaus, aivan samalla tavalla kuin en jakais noita päätöksiä somaattisen sairauden perusteella. Mutta jos kuntoutus ei toimi tarpeeksi jonkun kohdalla, niin se ei vain toimi

Mä muistan lukeneeni tuollaisen huonon hoidon tapauksen kirjasta "mieli keinussa". Siinähän yksi potilas joutui eläkkeelle pelkästään diagnoosinsa takia. Ei, ei todellakaan noin! Pyykkeen sairaudet on siitä monimutkaisia ettei pelkkä diagnoosi vie sitä työkykyisyytta pois kokonaan loppuelämäksi tai välttämättä edes vähäksi aikaa. Mutta on tapauksia joissa psyykekkin vie työkykyisyyden pois.

minätäällä kirjoitti:sairauksien hoito olisi millään tavalla erilaista kuin fyysisten? Miksi kaikki mt-ongelmaiset sinun mielestäsi, Kyllästynyt, tulisi pystyä hoitamaan työkykyisiksi, kun kukaan ei kuvittelekaan, että kaikki fyysisesti sairaat kyetään parantamaan?...

Koska muistiin, stressinsieto-, havainto-, aloite-ja keskittymiskykyyn jne. voidaan varsin tehokkaasti vaikuttaa hyvällä hoidolla.

En väitä, että aina onnistuttaisiin niin, että ihmisen työkyky palautuu, mutta hoitotulosta jossa ihminen päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi pitää hyvänä.