Nevalainen: Yksinäisyys (kirja-arvio)

KIRJA-ARVIO

Vesa Nevalainen (2009): Yksinäisyys. Mieli-sarja (Edita). Helsinki: Edita Publishing Oy & Mielenterveyden keskusliitto. – 120 sivua.

Yksinäisyys:
http://netmarket.edita.fi/cgi-bin/netmarket/webprog/item/page.htm?itemCode1=37-5472-3

Mieli-sarja:
http://www.mtkl.fi/kasikadessa-lehdet_ja_kirjat/mieli-sarjan_kirjat/

Suomen Psykologiliiton vastaava psykologi, lisensiaatti Vesa Nevalainen kirjoittaa Yksinäisyys-teoksensa saatesanoissa: "Omistan tämän kirjan ihanille ystävilleni, myös niille, jotka olen omasta syystä tai syytä suotta elämän varrella menettänyt. He eivät taida arvatakaan, miten paljon heitä kaipaan." Ja aiemmin: "Kirja on tarkoitettu kaikille yksinäisyyden kanssa ainakin joskus tuskailleille. Olen halunnut tehdä kirjasta helposti lähestyttävän, joten olen välttänyt psykologislangin käyttöä."

Tavoitteissaan Nevalainen on todella onnistunut: kirja on erittäin helppolukuinen ja yleistajuinen, eikä ammattisanastosta ole jälkeäkään! Psykologista kirjallisuutta jonkin verran lukenut saattaisi jopa toivoa pientä ammattislangin käyttöä termien selityksineen, mikä saattaisi avata lukijalle tietä muihin vastaaviin teoksiin. Mutta ehkä parempi näin! Nevalainen elävöittää esitystään (luultavasti itse keksityin) esimerkein ja havainnollisin kaavioin sekä antaa koko ajan oivia vinkkejä ongelmien ratkaisuun.

Kirjan sisältö on varsin monipuolinen ja elämänläheinen. Nevalainen kysyy terävästi: "(– –) voidaan kysyä, miten onnellinen on sellainen ihminen, joka ei ole koskaan yksin. Tunteeko hän itseään ollenkaan?" Kirjoittaja käsittelee mm. yksinäisyyden olemusta, sen ilmenemistä eri ikävaiheissa, yksinäisyyden syitä ja yhteyttä persoonallisuuteen sekä yksinäisyyden voittamista ja psykoterapiaa ym. Kirjan ote on paljolti sosiaalipsykologinen, ja siitä kumpuaa myös yksi kirjan rajoitteista: Kun painopiste on sosiaalisessa yksinäisyydessä, jää psykologinen yksinäisyys sivuun. Toisin sanoen yksinäisyyden kaksinaisen luonteen selvempi esiin ottaminen olisi ollut paikallaan: toisaalta vastentahtoinen sosiaalinen yksin oleminen ja toisaalta yksinäisyyden tunne, psykologinen puoli, vaikka olisi satojen ympäröimä ja rakastama. Sosiaalisesti suhteellisen yksin oleva ei välttämättä koe itseään yksinäiseksi, varsinkin jos hänellä on oma rikas sisäinen elämä.

Lisensiaatti Nevalainen on kirjoittunut pikkunäppärän mutta samalla kuitenkin pätevän kirjan. Hän toivoo, että se "tuo lohtua ja helpotusta yksinäisten ihmisten elämään" ja että "se auttaisi edes joitakin ihania mutta yksinäisiä ihmisiä löytämään toisensa". Tätä tarvitaan lamankin torjunnassa!

Hki 26.8.2009

Pertti Luukkonen
fil.lis., psykologi
psykoterapeutti
Helsinki
-

Yksin voi kokea olevansa joukossa, perheen keskellä, avioliitossa, ja yhteyttä toisen kanssa ja varmuutta toisen olemassaolosta ja tuesta ja rakkaudesta, vaikka eläisi eri maanosassa tai vastaavassa vuosikausia!

Sen objektikonstanssin kanssa terapiassa kai työskentelen nyt. Terapeutti ehdotti sijaista lomatauoiksi, kun nyt on ryhtynyt vihdoin pidempiäkin lomia pitämään. Ehkä se korviketerapeutti sitten auttaa, jos siinä on edes jotain samaa kuin terapeutissakin.