Tulisilla hiilillä

Nysse se lääkäri laittoi lapun etiäpäin, että pistettääs poitsu eläkkeelle.

En ole varma kumman päätöksen saan tai haluan. Varmana kumman.


Aina olen yrittänyt olla lääkärin pakeilla siisti ja yrittänyt puhua
huolidellusti. Olen kiinnittänyt huomiotani siihen miten pidän käsiäni
ja katsonut aina silmiin lääkäriäni, minä kun en katsettani käännä pois.
Voin tuijottaa vaikka maailman tappiin asti silmiin.


Käyn puolivuosittain psykiatrin pakeilla ja kuukauden välein mielenterveyshoitajan
puheilla. Joka kerran jälkeen teen muistiinpanot, että mitä ne tädit minulle
jorinoi. Se on mielestäni normaalia, ettei ne vaan kusettais minua.

Ny sitte lausunnossa lukee, että vainoharhainen ja taipumusta psykoosiin.
Stressin sieto oleellisesti heikentynyt. Ja muuta sontaa.

Pari kertaa muistiinpanoihini vedoten olen sanonut hoitajalle, että kaksi kuukautta sitten sanoit näin ja
nyt noin. Mikä mättää olen kysynyt häneltä, Vastauksena on ollut suurinpiirtein, että tilanteet muuttuvat.

Mun mielestä ne ei muutu. Maailmani on stabiili, ajatukseni ovat stabiileja, käsitykseni oikeasta ja väärästä
ovat stabiileja. Ei ne muutu miksikään. Maailmani on stabiili ja jatkukoon sellaisena.

Kohdallani muutokset tarkoittavat aina vaikeuksia. Pitäisi sopeutua uuteen. Miksi hitossa?


Eläkepaperit olisivat kyllä yes.


Kysymys: Jos saan eläkepaperit, niin tartteeko mun enää käydä tätien tentattavana?

lääkkeitä syömään lopun ikäsi, jos vainoharhaiseksi ja psykoosiin taipuvaksi väitetään. Lääkkeiden syömisen kontrolloimiseksi taas joudut käymään tätien luona lopun ikäsi kertomassa ja näyttämässä, että syöt ne pillerit.

Kannattaisiko diagnoosista ja vainoharhaisuudesta olla eri mieltä? Jutella vielä sille lääkärille, hoitajat kun eivät ole päteviä mitään diagnoosia tekemään. Vahinko vain, jos heidän kirjoittamansa sepustukset sitten vaikuttavat lääkärin päätökseeen.

No, katso nyt mikä se päätös on, luultavasti hylky kuitenkin. Jos taas saat eläkkeen, voit sen jälkeen tehdä käsittääkseni mitä lystäät ja vaikka lopettaa hoitosi psyk polilla. Töihinkin voit kuitenkin mennä, kun ensinnäkin eläkkeellä saa tienata jonkin verran ja ylimenevät vaan joko vähentävät sitten eläkettä, tai katkaisevat sen, ja mitäpä sillä, jos töihin kykenee ja pääsee.

Että älä huoli, miksei sitä eläkettä voi hakea. Hyvähän se vaan on jos sen saa, voi saada vaikka lippualennuksiakin sitten.

diagnoosia ei kannattaisi ottaa. Hoitajat kirjoittelee vailla pätevyyttä täyttä soopaa... psykoosiin taipuvainen, mitä sekin nyt muka on? Verenpaineeseen tai diabetekseen taipuvainen? Ja tosiaan, millä lihaksilla joku täti tuommoista toisesta väittää. Piilevää psykoottisuutta varmaan, juu. Piilevää rintasyöpääkin saattaa esiintyä suvuttain, mutta sen takia ei sytostaattihoitoa vissiin fyysisellä puolella aloiteta tai keneltäkään rintaa poisteta ennakolta, ennaltaehkäisevästi, varmuuden vuoksi.

Kun on kerran psykoosidiagnoosin saanut, se tarkoittaa kaikkien ihmisoikeuksien menettämistä. Kuka vain voi milloin vain soittaa sinusta tk:hon ja väittää olevansa "huolissaan" sinusta. Sitten onkin jo poliisit ja ambulanssi ovella, ja kuskaus päivystykseen arvioitavaksi vähintään, hyvässä lykyssä osastolle tarkkailtavaksi. Sielläkin olet sitten hoitajien hyväntahtoisuuden varassa, pääsetkö pois vai jäätkö sinne ja miten pitkäksi aikaa. Ei lääkäri sinua monestikaan ehdi nähdä, vaikka diagnoosin tekeekin.

On tehty koe, jossa terveitä ihmisiä laitettiin osastoille, ja kaikkien tekemiset siellä nähtiinkin sitten siellä, yllätys yllätys, sairaana, ja jokainen sai mikä minkäkin diagnoosin. Saman yhden oireen kertomalla ja käyttäytymällä muuten ihan normaalisti. Kun jutusta sitten kerrottiin osastoilla, ja sanottiin, että koe toistetaan, osastolla "paljastettiin" 41 tervettä valepotilasta. Se vain, että toisella kertaa sinne ei oltu yhtään tervettä lähetettykään. Nuo hoitajien ja lääkärin paljastamat valepotilaat siis olivat niitä normaaleja "hulluja". Että se niistä diagnooseista ja psykoottisuudesta.

useampi psykiatri, psykiatrian tohtorikin, on ihan hiljattain todennut että minä EN ole psykoottinen. Silti, kymmenen vuotta sitten sairastetun lyhyen psykoottiseksi tulkitun episodin takia, kuka tahansa voi vielä nytkin soittaa terveysasemalle minusta puhelun, jossa väittää minun olevan "hoidon" tarpeessa. Tällöin tk-lääkärillä ei lain mukaan ole muuta mahdollisuutta kuin haetuttaa minut arvioitavaksi tai peräti tarkkailujaksolle osastolle.

Osastolla taas lääkäri ei todellakaan ehdi yksittäistä potilasta tarkkailemaan, kyllä ne ovat niitä hoitajien sepustuksia ne tarkkailuraportin jutut. Millainen asiantuntemus ja pätevyys lähihoitajakoulutukseen kuuluvalla mielenterveyshoitajalla, tai nyt kesäaikaan, hoitajien opiskelijakesäsijaisilla, on mennä arvioimaan kenenkään käyttäytymistä ja puhetta, että onko se "psykoottista" (jos semmoista nyt edes on olemassakaan, alan uskoa)?

Joka tapauksessa, minulle tämmöisellä maineen mustaamisen ja kiusanteon mahdollisuudella on ollut todella keljut seuraukset: traumatisoituminen, kun tämmöinen kiltti harmiton kunnollinen ja tunnollinen viisikymppinen äiti-ihminen voidaan tulla hakemaan kotoaan ihan milloin vain ihan poliisien kanssa. Eikös se ole vangitsemista tai vapauden riistoa ilman oikeudenkäyntiä ennalta määräämättömäksi ajaksi. Ja häirintää, toistuessaan, ja maineen mustaamista mahdollista huoltajuuskiistaa silmällä pitäen. Lisäksi, kenenkään ei enää niin halutessaan tarvitse ottaa minun todistustani ja sanaani missään asiassa todesta, aina voidaan vedota siihen, että se on psykoottista ajattelua. Kyllä minusta, DD, noista muutamat asiat ovat ihan perustavia, ihmisoikeuksiin kuuluvia asioita, joita ei pitäisi keneltäkään mielivaltaisesti pystyä noin vain riistämään.

Lisäksi, pelkään vähän sitäkin, etten kymmenen vuoden takaisen "päävaivani", siis niin vanhan diagnoosin, takia kenties saa fyysisiinkään vaivoihini asianmukaista hoitoa, jos sille päälle sattuva lääkäri ja kunnan säästötoimet sattuvat sopivasti yksiin.

Statukseni on muuttunut tänään työkyvyttömyyselkeläiseksi.

Jostain syystä se ei tunnu miltään, vaikka tätä
saatanallista kuntoutustukijaksoa kesti monta vuotta.

Nysse se on ohi se puolivuosittainen jännittäminen.

Olo on tyhjä.

Kyllä se kumminkin kuntoutustuella olon hermoilut voittaa!

Nyt vaan ajattelemaan, että tästä lähtien voit tehdä ihan mitä lystäät, kunhan et innostu niin kovasti tekemään työtä, että alkavat epäillä, ettet enää työkyvytön olekaan. En kyllä tiedä, onko tuommoista vaaraa olemassa ja onko kellekään käynyt niin. Ehkä joku on omasta halustaan palannut töihin eläkkeeltäkin?

En minäkään kyllä huomannut mitään isoa eroa kuntoutustuella- ja eläkkeelläolon välillä, paitsi tuon stressin vähenemisen.

Onneksi olkoon Hangman! Kyllä minulla ainakin psyykkinen vointi parani huomattavasti eläkepäätöksen myötä; jäi se kuntoutustukistressaaminen pois.

Kiitoksia onnitteluista.


Olen jokusen tunnin sulatellut eläkepäätöstä ja olo
alkaa pikku hiljaa helpottumaan. Helpotuksen huokaus.


Olin sellaisessa ammatissa 17 vuotta, joka perustuu korvien välin
käyttöön. Siksi eläkekkin on kohtuullinen.


No ei se eläkkeen suuruus ole minulle se tärkein asia, vaan tilanteeni stabiloituminen.
Eli kun nyt olen päässyt eroon kuntoutustukihelvetistä, niin voin oikeasti
alkaa kuntoutumaan.

Hangman, onnea eläkkeestä oikeasti! Ota nyt "vapaudestasi" kaikki irti, niin varmaan kuntoudutkin? Eläkkeeltä pääsee aina pois, jos tahtoo. Mutta se myös vapauttaa nimenomaan siitä ainaisesta huolesta ja uudestaan kaiken hakemisesta ja saa vaikka matkustella ihan rauhassa ja tehdä muutenkin mitä lystää.

Hieno homma!

paljon onnea hangman !