Silminnäkijä: Lähtölaskenta

En tiedä sattuiko kukaan katsomaan tätä koskettavaa dokumenttia, tämä oli jälkimmäinen osa.

Nuori, pienten lasten äiti menehtyi levinneeseen melanoomaan, vain kahden vuoden sairastamisen jälkeen.

Kaikkein vaikeinta on tietysti kun ei näe lastensa varttuvan...


Molemmat dokumentit löytynevät Yle Areenalta.

http://atuubi.yle.fi/node/4127


Koskettava, pysäyttävä. Kauniisti (jos sellainen tässä kohden on oik.ilmaisu) "tehty" ohjelma, ei tullut itselle ainakaan mitään tirkistelyoloa tms.

Tuli jotenkin sanaton olo.

minä katsoin sen areenassa. "kuolemaa en pelkää mutta se hyvästien jättö on vaikeaa". sen kyllä uskon, miten sen voi sanoa ystävillee, että minä kuolen. yllättvän rauhallinen nainen oli kertoessaa, olisko ammatista ollut apua.

Näin tuon osan jossa hän oli vielä elossa. Se on tullut omana dokumenttinaan vuoden sisällä ja sattumoisin näin sen täällä äitini luona ollessa jossa olen siis nytkin. Minulle järkyttävää on se että olen häntä vanhempi ja varmasti epäterveellisemmin elämäntavoin muttei tämä koko elämän modekaan juuri kunnostaudu oikeudenmukaisuudella

Onpa muuten ihmeellinen syyllisyys. Vanhentuessa tuollainen voi varmaan olla monille murskaava. Luulen että isänpuoleinen isoäitini kärsii sen syvästä muodosta. Viimeksi hänen sisarentyttärensä kuoli, sentään noin kuusikymppisenä. Hän itse valitteli todella syyllisenä kuinka joutaisi mennä kun jo täyttää pian 88. Varmaan kun itse heikkenee ja tulee tuollaisia uutisia niin elämisestä nuorempien lähdön jälkeen tulee oma syyllisyyden- ja häpeänmuotonsa.