Suru ja Onni

Tälläinen on se toinen ja jos olisi ollut enkeli hymiö olisin senkin laittanut, onhan se ääni välillä hyvä ja minua ajatteleva.
Minulle haetaan nyt eläkettä paranoidisen skitsofrenian takia... Olenhan ollut jo kolme vuotta kotona, ensin keuhkosarkoidoosin takia ja kun menin malminkartanon kuntoutuskeskukseen työkyky arviontiin minut todettiin psykoottiseksi. En uskonut että sitä olen, suutuin.

Soitin yksi yö sairaanhoitajan vastaajaan kun olin unohtanut lääkkeeni, 16 mg peratsania, psykoottinen olo iski hetkessä, itkin, pätkin lauseita ja sanoin mua pelottaa, lääkäri soitti seuraavana päivänä.

Mulla oli toissa päivänä valtava ikävä mun isää, mitähän mä olisin itkenyt, kolme, neljä tuntia putkeen... Olin silloinkin unohtanut lääkkeeni ja otin temestan josta ei ollut hyötyä.

Olen onnellinen. mut kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Hei Anrika! Kaunis kuva.

Koitahan jaksella. Kiitos kirjeestä!

Piipahdin, jaksut

Kiitos jaksuista!