Syvissä vesissä II

aattelin etten alota varapäikkyä, mut pää oikeesti hajoo, niin pakko purkaa tuntojaan jonneki... hmph, elo on ollu yhtä vuoristorataa niinku arvata saattaa. itsariakin oon vakavasti suunnitellu, kun missään ei tunnu näkyvän valonpilkahdustakaan. riitoja, mielialojen ailahteluja äärilaidasta toiseen ynnä muuta musertavaa paskaa. yhtenä päivänä hajotin suutuspäissäni yhen tärkeen laitteen jolla saa esim ovet auki napista painamalla jne. no, kunta maksaa... oon ollu tässä männäviikolla niin huonona, että osastollemeno on ollu vahvasti mielessä. se vaan, kun sinne on helkkarin vaikee edelleen päästä.

jouduin viimeyönä ottaan puoltoista zopparia, kun uni ei meinannu millään tulla.

nojoo, nyt koittamaan unta.

yosa

kävin minäkin aloitin tänne päikyn siinä toivossa, että tukarille vielä palaan.

kiitti Hannele.

mun on pitäny vaik kuin monesti kirjottaa sekavia mietteitäni tänne, mut sit se on vaa jotenki jääny, kun on ikävä sitä vanhaa tukaria. tää on must jotenki kökkö. tai no, kai tyhjää parempi sentään. nyt kun päästiin näistä typeristä alkujorinoista, ni voisin mennä vaikka asiaan...

oon ihan sekasin tunteideni kanssa taas vaihteeks. hirveetä hulabaloota.
no joo, siis kultsi pyys mua tekemään raskaustestin, kun se epäili näiden mun jatkuvien päänsärky-ja pyörtymiskohtausten johtuvan mun mahollisesta raskaudesta. no tulos oli kumminki negatiivinen, mikä toisaalta oli helpotus, toisaalta ei, nimittäin haluisin mukelon. tässä on vaan sellanen juttu, että kultsukka ei haluu lasta. näinpä jos oisin ollu tiineenä, ois abortti tullu kysymykseen, mul on vaan semmonen olo, etten ois pystyny tekemään sitä, koska lapselle pitää antaa mahollisuus elämään. joten toinen vaihtoehto ois ollu että jään vaavin kaa yksin ja meille ois tullu ero. eli vittu mua masensi oottaa sen testin tulosta, kun kaikki kauheudet kummitteli takaraivossa.

noista pääkipujutuista vielä että mulle vaihettiin lääkkeeks nyt imigran 20mg nenäsumute joka on kyllä kotosin ihan sieltä itestään. täytyy joka migreenikohtauksessa ottaa se kaks sumutetta eli 40mg ennenku mitää helpotusta tuntuu.

tänne taloon on tullu kaks uutta asukasta, kohta kolmaski, jotka sotkee tän koko avustussysteemin. kokoajan tulee uusia sääntöjä, kauhee kiire jne. koht tääl ei asu pirukaan. jouduin esim tänää olla menemättä mtt:hen, kun en kehtaa paskasella tukalla mennä, eikä noi yhet ämmät ehi laittaa suihkuun kun on niin kiire. vittu sanon mä. tästä lähtee kyl helvetin hyvää mainosta invalidiliitolle.

murrrrrrrrrr

yosa

huomenta.

nukuin sellaset 13h ihan keposesti. olipa taas yö, herranjumala sentään. uni siis. puukot ja huumeet oli pääosissa. yks mun vanha luokkalainen sekos, käytti tosiaan kamaa ja viilteli ihmisten kurkkuja auki. sit se lopulta pääty pöpilään. ehkä toi uni juons juurensa siitä kun mulla hajos pitsaa pilkkoessa yks veitsi kun se reuna oli niin kova, kun oli ollu jääkaapissa. kyl ihmisen mielikuvitus on kummallinen

yosa

Hyvää syyskuun alkua

Kurkkimassa. Onko ollut kohtauksia?
Täällä oli yksi pitkästä aikaa viime viikolla, ja pelästyin todella.
Jaksamisia

toivis kultapienoinen, kiitos kun poikkesit.

eilen, tai nyt voi jo sanoa toissapäivänä, tuli joku ihme juttu. en tiiä ihan varmasti itekään mikä se oli, mut syytä on epäillä että kohtaushan se. olin nimittäin nukkumassa. yhtäkkiä herään siihen kun oksennukset on jo tuloillaan ja pissatkin on melkeen jo housussa. olin ihan krampissa. kauhee tunne. onneks tajusin unessa nousta pystyyn etten tukehtunu siihen oksuun.

migreenilääkkeitä on menny joka päivä. hirveesti täytyy tapella että ne terkkarissa suostuu uusimaan reseptin, kun tartten niitä sumutteita niin paljo.

pitää taas vissii tilata terkkariin aika, kun mua on alkanu huolestuttaan kun en jaksa olla nykyään juuri ollenkaa valveilla ja muitaki oireita on nyt ilmaantunu, niinpä aattelin kysästä jos pääsisin siihen sokerirasituskokeeseen tai mikä lieneekään, ihan vaan siks ettei mulla sattus olemaa diabetesta... se nyt tästä vielä puuttus.

sitte hyviä uutisiaki... alotan lokakuussa opinnot ja koitan josko pää kestäis, jahka löydän semmosen aikuislukion jossa pääsee liikkumaan tuolilla. ei mul ois enää kuin n. puolet suorittamatta.

että tämmöstä tännepäin.

yosa

itkua ja alakuloa on taas riittäny tälle päivälle.
tuntuu niin pahalle. pelkässä olemisessa ja hengittämisessä on työtä ihan liiaksi. mikä sitten on tän angstailun syy? no kultsin kanssa on taas asiat vähän solmussa. en viitti tässä sen kummemmin alkaa tikuteeraamaan, mut oli aika lähellä ettei enää nähtäs. nytkin on kyllä sen suhteen edelleen vähä epävarma tilanne, mut aika sen kai näyttää... mikäli jaksan ees ylipäätään enää yhtään mitään. tuska alkaa nimittäin menemään taas sietämättömiin mittasuhteisiin. otin aiemmin pamin mut se ei tota itkusuihkua näköjään sammuta.



yosa

tänään ei sen hohdokkaampaa tänne kuulu kuin eilenkään. vois jopa sanoa että vielä huonompaa. kultaa tässä oottelen jospa suvaitsis tulla käymään. tai sit se on niin verisesti suuttunu että tää juttu on ohi. sillon oon kyl täysin osastokamaa. oisin halunnu tappaa itteni pameilla aiemmin tänään, mut huomasin ettei se tuu onnistumaan. ja toisekseen äitillä on tänään sunnuntaina synttärit, niinpä en haluu sille niin kauheeta lahjaa antaa.

alan oikeesti taas masentumaan, kun katon tota ruudun alakulmassa olevaa kelloo. se tarkottaa vaan yhtä asiaa - ei kultsi oo tulossa. joutuu taas oottaa viikon ja sillonki pelätä tuleeko sille kenties jälleen jotain tärkeempää tekemistä. eilen se tosiaan tokas puhelimessa että "oli virhe että me yleensäkään tavattiin." loukkas tosi paljon, mutten toisaalta silti voi kuvitellakaan eläväni ilman kultaa. eikä toi ees ollu eka kerta kun se ton sanoo.

mulle sanotaan, et kestän kaikkee paskaa ja loukkauksia ihan liikaa, mut oon kans ihan liian rakastunu kyetäkseni päästämään irti.

*itkee hysteerisesti*

yosa

hitto kun oon lopussa. valvoin koko yön hirveessä hedarissa. nukahin lopulta aamukasilta ja nukuin kolmeen. niinpä meni äipän synttäritkin ihan plörinäks ja sitä oonki tässä itkeny parisen tuntia. nähään onneks tiistaina mtt:n jälkeen. oon paska. en ansaitse mitään hyvää. parempi jos jäisin yksin tähän kylmään maailmaan. en jaksa. kukaan ei ymmärrä tuskaa jota elän, viiltävää kipua jota hengitän.

yosa

Miten voit nyt?