Fisherman´s friend

Juu, jonkinverran on tuskaa. Viimekerrasta on tapahtunut aika paljon minun osaltani, minulle ei ole tapahtunut kuitenkaan mitään erikoista. Kävin hoitajan vastaanotolla ja keroin koko sivupersoonajutun kokonaisuudessaan. Hän ei sanonut juuri mitään. Oli kuitenkin ihan asiallinen ja ystävällinen. Tuskaa syntyy kun nukkuu liikaa, jokin ihan ihmeellinen systeemi on kyseessä.

Nykyään minusta tuntuu siltä, että valtaosa ihmisistä teeskentelee hyvää ja toivovat todellisuudessa jotain vaikeuksia toisille tai ovat täysin välinpitämättömiä toisia kohtaan. Teeskentely lienee yleistä.

Mitähän sitä on sanottava ihmisestä, joka tajuaa maailman pahuuden vasta 51 vuotiaana. Ehkä olen jo pahuuden aiemmin tajunnut mutten ole uskonut, että se minua koskee tai, että lähipiiri olisi ollut aiemmin sellainen.

Kuuntelen tässä ohjelmaa slummien asukkaista. Hirvittävältä se tuntuu, mutta yleensä sivuutamme asian olankohautuksella.

Mulla on koko ajan mielessä: Et osaa, et kykene, olet avuton ja samalla on mielessä eräs lapsuuden "ystävistäni" , joka mielessäni nauttii kaikesta avuttomuudestani. Ja omasta mielestään kai kykenee kaiken aiheuttamaankin. Ahdinko on päällä ja tuska, mutta se menee ohi kunhan olen valvonut tarpeeksi kauan. Minunhan pitää olla "hermoheikko" ja minun pitää kokea tuskaa, ahdistusta "ystävieni" mukaan. On minulla suurin osa hyviäkin ystäviä, mutteivät he ole mielessä nyt.


F

Tulipas hyvä olo kun join espressoa kupin. Nyt tuntuu kaikki taas selvältä: Minä muutan kauas pois.

Olen iloinen makkarin uudesta mini-stereolaitteesta. Sillä pystyy kuuntelemaan mp3-soitinta ja USB-tikulta musiikkia.

Pitäisikö sittenkin aloittaa meditaatioharjoitukset, vaikka luenkin Raamattua ja etsin myös kristillitä Jumalaa. Mulla oli kauhea kiivaus Jumalaa vastaan kun tuska oli taas pitkästä aikaa aika suurta, mutta nyt olemme taas rakkaita toisillemme, vaikka olenkin varuillani sen varalta mitä taas tapahtuu. Paha olo johtuu suurelta osin liiasta nukkumisesta. Nukkuminen taas johtuu lääkkeestä. Kohta juon toisen kupin espressoa kun se on niin hyvää ja se kai piristää minua ja siitä hyvä olo.

F

Ihanaa, että sinäkin löysit tänne!! Tervetuloa. * halii* <---mainio hyviö .. ja tää on ihana->

Mulla aukes silmät maailman laajemmalle phuudelle vasta kolmekymppsenä. olkoonkin et mua psyko hakkas paljon, mutta luulin ihmisten hyvyyteen. luulin kauan psykoa vaan temperamenttiseksi kunnes opin läksyni.ettei hän tunne lämpimiä tunteita. Sittemmin äänten opastamana olen havahtunut miten pahassa maailmassa me muutenkin elämme.

Kiitos vierailusta Chaos ja halit myös sulle. Juu, kyllähän sitä maailman pahuuden huomaa ennemmin tai myöhemmin ja ennenkaikkea on olemassa uskomattomia idiootteja, jotka polttavat talosi ja toteavat tyynen rauhallisesti : " No, minä nyt vaan tein niin" ( Tuli tosta Mirristä mieleen...olen Mirrin kanssa vääntänyt jo vuosia sitten...Mirrillä ei ole narskujen tapaan omaatuntoa lainkaan ).

Nyt on sitten taas vaihteeksi ahi päällä. Nukuin 11 h ja siis aivan liikaa. Ahi ei ole kova, huomasin, että ahi aiheutuu siitä, että minulle tulee paniikki kun en usko tiettyjen asioiden toteutuvan. Ja se sama vanha juttu: Miten selviän elämästä. Vanha pelko, jo lapsuudessani syntynyt. Mutta kun valvon 6-8 h niin pelot häipyvät.

Pääsyy paniikkiin ja ahiin on kuitenkin se, että diagnoosin myötä elämäni turmeltui. Mutta kun valvon tarpeeksi alkaa realismi voittamaan ja tuska häipyy eli alan uskoa, ettei tilanteeni ole pysyvä. Kun viikko injektiosta on kulnut nukun 4-6 h yössä ja en tunne herättyäni ahia lainkaan vaikka kyllä se välillä yllättää. Uskomukseni ahin väistyessä eivät tunnu realistilta, mutta ne syntyvät toisen persoonani ilmioituksesta ja muitakin merkkejä on vaikka millä mitalla. Kyse on rakkauselämästä. Joten kai ne sitten realistisia ovat.

Idealismin mukaan on vain henkeä maailmassa. Näin ollen hyödykkeiden tuottamiseen ei tarvita teknologiaa eikä tuotantokoneistoa, koska ei ole olemassa ainetta, materiaa. Hyödykkeet yksinkertaisesti luodaan. Kutsuisin Idealismin perusväittämäksi seuraavaa: Kuvittele ympäristö ja avaa sitten silmäsi. Minkä "näet" onkin myös kuvitelma vain. Väitöstä ei voida filosofisesti osoittaa virheelliseksi. Jos kaikki on kuvitelmaa niin mistä riippuu sitten se, ettemme voi kuvitella itsellemme hyödykkeitä ? Kysykää hengeltä eli kysykää Jumalalta. Ehkä kaikki riippuu siitä, minkä olemme omaksuneet ihmisen kulttuurin valtakäsitykseksi. Jos voisimme muuttaa sen saisimme kaiketi aikaan kyvyn luoda hyödykkeitä. Ts. kollektiivisen kuvanmuodostuksen vallankäyttö muuttuisi. Tämä voi riippua ihmisen hyvyydestä eli mitä hyveellisimpiä olemme sen parempi tuotantokyky meillä on. Nythän ajatellaan väkivallan ja voimankäytön tuottavan aineellista onnea. On siis hyvin painavat syyt lisätä Idealisimin osuutta ihmistietoisuuksissa. Mutta kuka jarruttaa ? Kyllä se on länsimainen tiede mikä jarruttaa. Tiedemiehet ja taloudellisen vallankäytön henkilöt eivät halua valtaa pois itseltään. Mutta ajat muuttuvat...

Tulin vasta vierailulle, voimia sinulle.
-Anrika-

Heippa!!!!!!!!!!!!!!


Kiva juttu kun tulit.



Jaksuja

Kiitos Anrika ja Sien vierailusta. Kommentoin kummallekin päikkyyn. Anrikalle jo aiemmin Sienille tänään.

Sienin päikystä luin natsien teoista ja sanoisin, että lapsena näkemäni dokumentii keskitysleireistä on vaikuttanut minuun syvästi. Sen vuoksi olen mitä olen ja en oikein helpolla luota ihmisiin. Tavallaan olen käynyt sotaa natseja vastaan koko ikäni, etesien turvallisuudentunnetta, jota joskus on löytynytkin. Turvallisuudentunne katsoi virkamiesten väkivaltaiseen puuttumiseen elämääni. Lapsena näin elokuvan Battle of Britain ja samaistuin voimakkaasti Spitfire-lentäjiin. Taisteluni jatkuu.

Olen lukemassa psykiatri John E. Mackin kirjaa ufosieppauksista. Sieppaukset ovat alkaneet jo lapsena ja niitä muistaa vasta aikuisiällä yleensä. Hypnoosilla niitä tutkitaan. Olisinkohan minä kontaktihenkilö ? Vaikea sanoa, en ainakaan muista mitään mahdollisista sieppauksista.

Olen suuressa kyllästyneisyyden tilassa. Jännitystä on, muttei tuskaa. En ole varmaan kuin lapsena tuntenut normaalia ihmisen oloa. Olen jo paljon kirjoittanut, että epänormaaliusolo on siskoni ja muutaman muun suuri ja harras toive. Ihan kuin en tajuaisi, että on normaalia AITOA oloa tai eloa muilla ihmisillä. Olen niin kauan nähnyt ja kokenut teeskentelyä, että minun on vaikea uskoa, että ihmiset voivat olla aitoja. Yleensä onnelliset tai onnettomat ihmiset ovat aitoja elossaan. Muut ovat joko teeskentelijöitä tai ilkeitä muuten. Mutta rauhoitun kun uskon, että kotikyläni monet ihmiset olivat kusipäitä teeskentelijöitä. Totuus rauhoittaa, epäilyt tuovat levottomuutta. Mutta olen analyysini saanut valmiiksi.

Äitini siis härnäsi minua tahallaan. Omaa lastaan ja hihitteli päälle. Hänestä ei koskaan teinnyt mitä sairasta hän keksii. Koskaan en voinut tuoda tyttöystävää vierailulle kun en tiennyt mitä sairasta se keksii. Pari kertaa toin ja silloinkin hän oli tunkemassa itseään samaan huoneeseen vaikka olin nimenomaan kieltänyt kaiken sekaantumisen. Kerran hän heitteli isoja kiviä naapurin pihalle koska nämä kuulemma "kyyläsivät". Hän ilkieli minua tavoittaneelle kaverilleni puhelimessa josta sitten sain minä kuulla ja kärsiä. Riitelimme vuosikausia ja aina oli syynä sama: Hän aloitti holhoamisen ja härnäämisen. Häpesin häntä vuosikymmenet ja häpeän yhä, vaikka hän on kuollut jo 1995.

Kiva, sinäkin olet täällä

Kiitos Hannele vierailusta Poikkean päikyssäsi jahka kerkeän.

Eilen luin ULTRA-lehdestä kaverista, joka oli yrittänyt itsemurhaa 7 kertaa onnistumatta. Hän oli päätellyt lopulta, että kun kovimman kautta käy läpi elämänkokemuksia niin oppii sen, että mitään ei oikeastaan olekkaan menettänyt. Tämä tapahtuu antamalla anteeksi muille ja itselleen egon harhoja vastaan. Juuri niin on käynyt myös minulle. Ilahduin koko jutusta aikalailla ja kyseessähän on Ihmeiden Oppikurssiin ( IOK ) teoriaa. Kun ihminen luulee tai tahdollaan on erossa Jumalasta niin ego alkaa luomaan pelkojärjestelmää jonka seurauksena muuta keinoa ei ole kuin suuri törmäys tajutakseen että egon luomus on HARHAA - elämän uni. Siis se mitä pelkää kohtaa ennemmin tai myöhemmin huomatakseen, että pelko oli turhaa koska on kyse elämän unesta. Näin on juuri käynyt minulle. Minulla oli egon pelko mielisairaalaan jotumisesta ja sitten kun sinne jouduin olin katkera, mutta kyseessä on egon luomuksesta tuossa pelossa ja mitään kummallista ei oikeastaan tapahtunutkaan, koska kyse oli vain elämän unesta. Työuran ja perheen menetyksessä ei oikastaan ollut kyse mistään koska miellän kaiken vain tilapäiseksi elämän uneksi. IOK on Jeesuksen opetuksia kahden psykologin kanavoimana.

Hienoa, että olet täällä ja pääset purkamaan ajatuksiasi! Luin koko kirjoittelusi läpi ja huomasin, että en pysty vastaamaan kunnolla. Ajatuksia pirusti joka suuntaan ja hyvin kirjoituksiin kiteytettynä.. Paljon tuo edellä kertomasi kyllä herätti ajatuksia ja kysymyksiä. MUTTA. Olisiko parempi, jos keskustelisimme ensin kitaransoitsta ja blues-musiikista. Jaksatko edelleen soitella? Yhteen esittämääsi ajatukseen kyllä tässä on pakko puuttua. Minä olen kyllä tässä aidosti oma itseni ja toiseen kertaan aidosti kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu. Vastailen aika satunnaisesti, mutta jos jokin persoona on kirjoittelussaan aito tai ainakin kovasti pyrkii siihen, niin se olen minä. Toinen johon puutun on tuo nukuminen. En ole sinä, mutta ainakin minun voinnille ja ahdistukselleni valvominen on pahinta myrkkyä.

Statisti

Kävin, hyvää syyskuun alkua

minäkin poikkeilen aina välillä
mikä on vointi?

Kuis hurisee?


Minä olen syönyt monasti niitä Fishermanneja, karamelleja.


...en keksi mitään henkevää

Kiitos Hannele, Chaos ja Sien vierailuista.

Chaos. Vointi on kohtalainen. Nyt on sellainen vaihe, että yritän hahmottaa suuntaviivoja kuinka maailmankuvani asetuu lopuksi elämääni. KOvasti haluan eroon entisestä ja keskustelen Jumalan kanssa, vaikka olen kyllä todella tympääntynyt tilanteeseeni. Kohtalaista kuuluu, kiitos kysymästä.

Sien. Heheh hee En minäkään jaksa yritää olla henkevä aina ja se on viisasta. Iloista joutilasta mieltä toivotan.

Jaa niin. Jäi sanomatta kai, että tilasin kitaran Saksasta. Thomanilta. Ei se minua kylläkään oikein innosta.

Menisköhän kirjastoon. Musiikkia lainaamaan. Ei. Lainasin eilen kolem ufokirjaa ja niissä on lukemista. Luukasta. Vaikka luen ufokirjoja niin elän ihan tavallista elämää, en ole mitenkään ufoihin hurahatanut. Enkä ole hurahatanut uskoonkaan.

Tajuan aika selvästi sen, että olen kyllä ollut aika riippuvainen muiden mielipiteistä, mutta kai olen pääsemässä siitä eroon joskus. Olen minä kyllä omankin pääni pitänyt, esim. viinan käytössä. Käytän sitä tosi vähän. Täytyykin työstää tuota riippumattomuutta. Kun minun pitäisi muuttaa elämisen ja olemisen arvojani kokonaan. Olla itsekkäämpi.

Vaikka kirjoitinkin äidistäni kovaa tekstiä niin luulen kuitenkin, että hän näytteli sellaista ja asiassa olisi kyse siitä mistä olen puhunut aiemmin.

Kuuntelin 70-luvun musiikkia. Tasavallan Presidentti - yhtyettä. Kyllähän se osin aika hyvältä tuntui, paikoin jopa erinomaiselta, mutta progena on mulle hieman liian mahtipontista.

Huh, huomasin, että Statistikin on käynyt. Kiitos siitä Juu kyllä minä soittelen, mutta enemmänkin rockia, joka yleensä on blues-vaikutteista ( skaalat ). Soitan keskimäärin kerran 2:ssa päivässä noin tunnin. Jos Statisti luit edellisen kirjoitukseni niin huomaat, että tilasin sen kitaran jo nyt vaikka en ollutkaan säästänyt kaikkia rahoja vielä, mulla on vanhoja säästöjä. Olen aika kehno musikaalisesti, mutta pidän kitaroista ja kitaran soitosta. Soitan sitä mitä osaan eli yleensä rockia ja omia biisejä.

Näen Statisti, että olet aito kirjoittaja. Minusta tuntuu siltä, että sinun pitäisi astua ulos vanhoista kuvioista. Tämä alkaa sillä, että analysoi itseään suhteessa muihin ihmisiin ja elämän ilmiöihin...Niin minä ainakin tein ja olen saanut analyysini valmiiksi ja hoitona on suurempi itsekkyys ja omien oikeuksien tunnustaminen. Minusta sinä, Statisti, elät selvää välivaihetta. Kyllä ne asiat muuttuvat. Mikään ei ole ikuista. Itse innostuin eräänä päivänä huomaamaan, että elämässä monesti pahimmat pelot totetuvat, jotta huomaisi, ettei loppujen lopuksi olekkaan menettänyt mitään. Näin on minulle käynyt. En toki ole vielä tottunut yksinäisyyteen, mutta aika pitkälle ajattelen etten mitään menettänyt kun minulla ei ole perhettä, vaikka tämä saattaa kuullostaa vaikealta kohtalolta ihmiselle. Mutta ajattelen, että elämä on tilapäinen uni, ja se siitä

Tänään on niin puuduttava masis, että vastaan lyhyesti. Juu. En usko musiikilliseen lahjattomuuteen. Minä soitan nykyään melkein ainoastaan improvisoitua musiikkia. Jokainen soittimeen tarttumistilanne on aina erilainen. Joskus Peter Greenin tyylistä puhdasta bluesia, jos löytyy hyvä soundi. Välillä jotain aivan muuta minimalismista freejazziin huumoria ja synkistelyä mitenkään unohtamatta. Minä soitan -en ikinä esiinny. Se on vain ajatusten suuntamista muualle. Parasta terapiaa on raaka improvisaatio. Se häpeilemätön hetkessä eläminen. Silloin kun unohtaa kokonaan missä päin otelautaa tai sen ulkopuolella sormet seikkailevat. Kuuntelee ja reagoi ilman mitään esiintymisen tarvetta.

Juu. Tuo siirtymävaihe diagnoosi lienee oikea. Ainakin kun mietiskelee mitä len viimeaikoina kirjoitellut.

Häpeämätöntä soittamisen iloa!

Statisti

Liitteenä vielä yksi jammailu.. Malliesimerkki soundin kanssa soittamisesta ja sen hyväksi käytöstä..
https://www.youtube.com/watch?v=KJs5msPIBww

Kiitos vastauksesta Statisti. Improvisointi se on minunkin tavaramerkkini. Teen biisejä yleensä enimmäkseen. Siitä on 16 vuotta kun viimeeksi soitin bändissä, mutta ei ole sanottu ettenkö vielä soittaisi bändissä. Jos pääsis töihin niin voisi tilata Thomanilta äänistys vehkeet ja tehdä jonkun bändin kanssa cd:n. Nykyään kun voidaan polttaa cd:lle suoraan laitteilla ääänistyksiä. Keikoille en enää lähde kun en siedä kapakoita. Minua kiehtoo soitossa uuden luominen. Tuo oli hyvin sanottu tuo häpeilemätön hetkessä eläminen, sehän on zen-buddhismia...tekeminen vailla päämäärää hetkessä.

Kiitos linkistä. Kuuntelen sen myöhemmin


Fisherman

Yksi biisi joka luonnehtii minua on David Bowien the Man Who Sold the World. Taisin joskus olla minipsykoottinen kun nuorena pysähdyin ajattelemaan olenko minä maailman myyvä mies Sitten myöhemmin luonnehti minua ja meitä tuon biisin katkelma...I never lost control. Todellakin aina on homma ollut hanskassa vaikka olenkin perääntynyt jopa 45 vuotta, se on ollut suunnitelmallista ( jotenkin aavistuksina tulevasta epämääräisesti ).


Fish

Hei,

Minäkin olen löytänyt tieni tänne. Pakko kommentoida tätä musiikkikeskustelua. Mulla on viharakkaus-suhde soittamiseen (piano) koska mut on pakotettu soittamaan lapsena ja tunne joka minut usein valtaa kun istun pianón eteen on ollut pelko, epävarmuus ja häpeä. Nyt pianoni on ollut jo vuodesta 2006 evakossa ex-miehen kotona, ja huomaan, että kaipaan soittamista ihan hirveesti. Otin tavoittekseni, et jouluna piano on kodissani. Saatan viettää (saisinpa viettää) joulun yksin, ja haluan välillä soittaa pianoa netissä roikkumisen vastapainoksi.

Paljoa en ole keinoja kestää ahdistusta oppinut, mutta yksi on ääneen laulaminen. Oon yksin kotona ja laitan soimaan Chydeniuksen rakkauslauluja tai Kom-teatterin Porvari nukkuu huonosti- levyn. Myös Jonna Tervomaan biisit sopivat äänelleni. Kesällä saatoin laulaa päivittäin ja pitkään. Oli aika raskas kesä. Nyt vähän helpottaa, ainakin välillä. Tulee myös sellasia haluan jatkaa elämää tai selviydyn - olotiloja. Aika lamauttavia ja mustia aikoja oli tässä välillä, pelkkäsin että uppoan syvälle syvälle johonkin masennukseen taas. Mutta terapian jatkuminen auttoi, oon taas mukana eloonjäämis-kamppailussa enkä makaa lamaantuneena jossain nurkassa..

Voimia ja kirpeänkuulaita sekä myös kaatosateisia syyspäiviä...