Lihavuus(kin) on äidin syy?

Laitanpa tämänkin jutun tänne, kun innostuin lukemaan Verkkouutisia:

"Äidin lihavuusleikkaus saattaa ehkäistä jälkeläisten lihomista. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainto on mielenkiintoinen, sillä ylipainoisten äitien lapsista tulee usein lihavia. Tulos viittaakin siihen, että perimän ja sosiaalisten seikkojen ohella jälkeläisen lihavuusriski johtuu raskaudenaikaisista seikoista."

Jutussa kerrottiin myös, että asiantuntijat kannustavat kovasti naisia laihduttamaan, jos nämä suunnittelevat raskautta, ja estämään painonnousua raskausaikana, jotteivät ihmiset lihoisi jo ennen syntymäänsä lihavan äidin sisällä.

Ruvetaanko syyttämään äitejä ylimääräisistä kiloistakin? Olisi kyllä mukavaa ajatella, etten minä itse ole itseäni päästänyt pulskistumaan, vaan äitihän tämänkin on aiheuttanut - kaiken muun elämäni kurjuuden lisäksi...

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=10817:lihavuusleikkaus-voi-rikkoa-perheen-lihavuuskierteen&catid=5:tiede&Itemid=7

en usko että vauvana ja kohdussa mitään tekijää on mikä lasta saa lihomaan, mutta kotiruoka.. rasvaisuus.. karkki ym.ruoka sisältö opettaa millaista sit syödään.
ruoka-ajat ja määrä mitä äiti lappaa lautaselle ohjaa väärään.
myös sääntö että lautanen pitää syödä tyhjäksi koska jossain on nälänhätää on typerää ja lihottaa lasta.

isot edelä ja pienet perässä eli roolimallin osa on vastuullinen. minä vein meitä mäkkiin tai heseen usein ja murrosiässä tyttäreni pelästyi vaakalukuaan ja alkoi roskaruokalakkoon ja sitten alkoi karkkilakko ja ei aikaakaan kun alkoi urheilla ja karsia muitakin syömisiään ja vuosi sit kesällä ilmeni anorexia nervosa.

koen olevani syyllinen alussa lihomiseen huonojen ruokasisältöjen kautta ja syyllinen myös anoreksiaan.

ei silti mitään geneettistä. siihen en usko.

Kyllä se on ihan tunnettu tosiasia, että lihavat äidit synnyttävät lihavia vauvoja, joiden rasvasolumäärä on jo 'synnyinlahjana' suurempi verrattuna hoikkien äitien vauvoihin. Ei asialle mitään mahdeta - muuta kuin, että naisten pitäisi olla hoikkia lisääntyessään...

Mutta onneksi pulskan vauvan ei tarvitsisi jäädä pulskaksi. Käytännössä kai usein kuitenkin käy niin, että ne synnyinlahjana saadut runsaat rasvasolut pidetään hyvässä ruuassa jatkossakin, jotteivät vain pääsisi kutistumaan ja kuolemaan pois - siitä ruokaa ja lastaan suuresti rakastava äiti pitää huolen.

Chaos, anoreksia kai on niin monimutkainen juttu, ettei siihen voida sanoa äitiä syylliseksi. Äidin syyttäminen/syyllistäminen anoreksiasta on minusta yhtä typerää kuin syyttäminen skitsofreniasta. Nykyisin tiedetään synnyn olevan niin monimutkainen, ettei anoreksiaa voida selittää esim. perheen ruokatottumuksilla ja niiden virheillä.

No juu ei ole geneettistä pelkästään lihoaminen (niin ohann niitä geneettisiä sirauksia joihin kuuluu lihoaminen, joten ollaan kirjaimellisia).

Sikiötä ei voi syödä lihavaksi normaalissa raskaudessa, ei se ihan niin toimi. Vasta mahan ulkopuolella äidin omat ruokailutottumukset voi lihottaa vauvaa. Tosin täysimetyksellä olevaa vauvaa ei voi ruokkia liikaa, joten nykyisten suositusten mukaan pitäs alkaa katsoa ½-vuoden tietämillä miten ruokkii lastansa. Toki tiedän ettei toi ½-vuoden täysimetys toimi aina, eikä siitäkään pidä syyllisyyttä tuntea..

Lihavat äidit ei synnytä sen lihavempia vauvoja kuin hoikatkaan normaalissa raskaudessa (raskausdiabetes pois laskuista, sillä pystyy sikiön lihottamaan. Mut diabetesraskaus ei ole normaalli raskaus). Vasta kun lapsi alkaa syömään samaa ruokaa kuin muu perhe alkaa lihavuuskin tulemaan esiin. Siinä voi vaikuttaa.

Ruokailutottumukset voi istuttaa lapsiin jo hyvinkin nuoresta. Mä olen lihava (nyt ja toivottavasti tulevaisuudessa ), mut mun lapsia on aina sanottu liian laihoiksi. Nälästä ei ole kyse, ne saa syödä miten paljon haluaa. Toisinkinpäin, jossei oo nälkä, niin ei ole pakko tyjentää lautasta. Teidän niiden ruokavalio on hirmu hyvä, itse laihduin sen avulla 20 kiloa. Ja varmasit laihtuisin vieläkin, jos pysyisin samassa

Mirri kirjoitti:
Mutta onneksi pulskan vauvan ei tarvitsisi jäädä pulskaksi. Käytännössä kai usein kuitenkin käy niin, että ne synnyinlahjana saadut runsaat rasvasolut pidetään hyvässä ruuassa jatkossakin, jotteivät vain pääsisi kutistumaan ja kuolemaan pois - siitä ruokaa ja lastaan suuresti rakastava äiti pitää huolen.

Tää luo liikaa paineita siihen imetykseen, kun aletaan sanomaan vauvoja pulskaksi. Imetetty vauva syö juuri niin paljon kuin tarvitsee! Toki imetetty vauva voi olla pulska, mut niinhän pitääkin olla. Imetetyn vauvan syömisestä ei pidä eikä saa ottaa mitään paineita, imettämällä kun et voi liika lihottaa vauvaa, et nyt etkä koskaan. Et voi ruokkia silloin vauvaa liikaa. Ja tuolla ei ole mitään tekemistä äidin painon kanssa, niin lihavat kuin hoikatkin äidit kykenee imettämään ja maidon ravintoarvoilla ei ole mitään eroa (sori en jaksa etsiä tutkimusta, jossa verrattiin nälänhätäalueen äitien maitoa, länsimaisten äitien maitoon. Mitään konkreettista eroa ei kuitenkaan löydetty maidon ravintoarvoista)

Ja kyllä jos multa kysytään, niin menee aivan yli jos sylilapsen painosta aletaan huomauttelemaan! Kun se lihavuus-kohta tulee vasta myöhemmin. Vauva-ajan lihavuudella on merkityksesnä ja soon melkein sääntö eikä poikkeus et lapsi hoikistuu kun alkaa liikkumaan

Helu, en puhunut imetyksestä enkä rintamaidosta, vaan ruuasta.
Taisin ilmaista ajatuksen epäselvästi sanoessani, ettei pulskan vauvan tarvitse jäädä pulskaksi. En toki tarkoittanut, että rintamaidolla elävä pieni ihminen pannaan dieetille. Tai että kukaan muukaan imeväisikäinen pannaan dieetille, oli hänen ravintonaan rintamaito tai ei.

Mutta kyllä asia on kuin sanoin: pulskan vauvan ei tarvitse jäädä pulskaksi. Niinkin on, että pulskia vauvoja syntyy, ja lihavien lasten määrä lisääntyy ihan pikkulapsesta alkaen, sai asiasta sinun mielestäsi puhua tai ei. Imetyksestä ei ilmeisesti ole tarpeeksi asiatietoa, jos pulskista vauvoista ja pikkulapsista puhuminen on uhkana imetykselle.

Tänne laittamani uutisen mukaan raskaana olevan äidin lihavuus altistaa vauvan syntymään lihavana. Tuskin sen asian tuominen esille aiheuttaa paineita imetykselle.

Juu, mutta kyllä on taas ihme tutkimus, itse olen "lihonut" kummassakin raskaudessa 30 kiloa, mitkä lähtevät sitten vauvaa hoitaessa pois ja ylikin. Vauvat ovat olleet kummatkin hoikkia pitkiä poikia ja ovat edelleenkin.

Olen nähnyt näitä raskausaikana laihduttavia ja kyllä minusta se on älyttömintä mitä olen nähnyt. Neuvolassa kuulemma jankutetaan, ettei niitä raskaudenaikaisia "ylimääräisiä" kiloja saa ikinä pois. Itse ihmettelen, mistä ihmeestä sitä maitoa olisi lapsille riittänyt ilman niitä varastoja, kun ei sen pikkuvauvan kanssa ole aikaa syödä normaalisti.

Kyse on elämäntapojen periytyvyydessä. Siinä voi äiti tehdäkkin paljon, tiedän, itse tehnyt kauhean työn. No toki mulla on ollut kannusitmena se et jossei tyttäreni saa tapreeksi kuitua, niin on ummessa. Tiedän mitkä ruoka-aineet tytöllä aiheuttaa ummetusta ja mitkä lievittää. Mut perusruoka meillä on sellasta et se suoli toimii, koska en tykkää turhaan tunkea lapseen mitään lääkkeitä. Ja turhaahan laksatiivit on, jos ruokavaliolla pysyy kunnossa

Mä en usko et mun lapsista tulee koskaan lihavia, koska ne saa kotoa aivan toisenlaiset eväät ruokailuun mitä itse sain lapsena. Ja se vaikuttaa... Emmä syytä omasta lihavuudestani geenejä (täysin turha edes yrittää, kun se elossa oleva vanhempi on tikkulaiha) vain ruokailutottumuksia. Ja noi on ne johon jokainen vanhempi voi vaikkuttaa lastensa kohdalla. Mä kyllä rakastan lapsiani ruualla, mut teen sen toisella tapaa kuin syöttämällä vääriä ruokia (Taas tullut todistettua... pöydällä sipsikulho ja poika juoksi marjapuskiin syömään ) vaan haluan antaa niille hyvät ruokailutottumukset ja teen noista herkullista ruokaa. Ei meillä namit ja tollaset ole kiellettyjä, lapset ei vaan tykkää niistä. Enkä mä lähde tuputtamaan

Mirri kirjoitti:
Tänne laittamani uutisen mukaan raskaana olevan äidin lihavuus altistaa vauvan syntymään lihavana. Tuskin sen asian tuominen esille aiheuttaa paineita imetykselle.

Empiirisen tutkimuksne mukaan ei altista. (empiirinen tarkoittaa mun tiedoissa olevia syntyneitä), vaan ne elämäntapatottumukset. Vauvojen syntymäpainolla ei mitään kauhean isoa eroa ole ollut verrattuna vanhempien syntymä kokoihin.

Pulska vauva on juuri sitä pulska vauva. Mut kyllä tässä lähipiirissä imetettyt vauvat on hyvin pitkälti samoissa suhteellisen pituuden ja painon käyrissä kulkenut sen imetyksen ajan. Toiset on saanut painostusta liian lihavasta vauvasta neuvolassa ja toiset samoilla luvuilla liian laihasta vauvasta. Kaikki noi on ollut kuitenkin nomraalipainoisia leikki-ikäsiä (no okei parista en nyt voi mennä vannomaan, kun toinen noista on 2 kuukautinen ja toinen alta 3 vee. Mut huvittavaa on et tuon 2 kuisen äiti painii kyllä painonsa kanssa, soon aivan liian alhainen)

tämä mittaaminen ja punnitseminen ja kaikkien käyristä ja keskiarvoista vähänkin poikkeavien syyllistäminen ja silmätikuksi ottaminen!

Työkaveri kertoi, millaista henkien taistelua oli käydä neuvolassa, kun siellä tädit aina kauhistelivat, että vauvalla /lapsella on mittausten mukaan liian pieni pää!
Normaali, matemaattisesti lahjakas nuori siitäkin tytöstä tuli, niinkuin äitinsäkin oli. Onneksi oli äidillä sen verran itsetuntoa, että osasi olla välittämättä tätien ahdistuneesta mittailusta, kun kerran lapsi kehittyi ihan normaalisti.

Ylipaino on nykyään tullut ihmiskunnan suurimmaksi synniksi ja häpeän ja ahdistuksen aiheuttajaksi. Ei ahneus, itsekkyys, väkivaltaisuus, tunnekylmyys, empatian puute, keskittymiskyvyttömyys, huumeiden käyttö jne. ole ongelmia eikä mitään, kunhan vaan vaaka ja mittanauha ja oma peilikuva NÄYTTÄÄ oikealta ja oikeita lukuja. Aika pinnallinen käsitys ihmisyydestä, sanoisin.Mutta lääketeollisuuden ja kauneuskirurgian intressejähän noilla tutkimustuloksilla edistetään: ei muuta kuin laihdutuslääkitys tai mahalaukunpienennysleikkaus kaikille
nuorille naisillekin, ENNALTAEHKÄISEVÄSTI, ettei vahingoiteta sitten raskaaksi tultua vauvaa. Joopa joo.

Anoreksian terveyshaitat ovat yksilölle huomattavasti isommat kuin lievän ylipainon. Sietäisi olla rummuttamatta liikaa tätä ahdistunutta läskiasiaa, etteivät nuoret ihmiset sen takia ainakaan sairastuisi niin vakavaan sairauteen kuin anoreksia! (Siinä nuoren aikuisen psykodynaaminen psykoterapia -kirjassa oli nuoren anoreksiaa sairastavan tytön psykoterapiasta ja anoreksian syistäkin hieno kuvaus muuten. Ja syyt olivat psyykkisiä ja lapsuudessa, ihan muuta kuin perheen ruokailutottumuksissa.)