Kokemuksia työhaastatteluista

Eläkkeeltä töihin -ketjua lukiessani ja potentiaalisten työnantajien asenteita pohtiessani heräsi halu kysyä, millaisia ihan konkreettisia kokemuksia teillä on työnhausta vajaatyökykyisinä tai pitkiä työelämäpausseja pitäneinä. Etenkin niiden kokemukset kiinnostavat, joita ei ole töihin huolittu. Onko paikka vain kaikessa hiljaisuudessa jäänyt saamatta, oletteko saaneet pahoittelevan ilmoituksen sähköpostiinne vai onko jo haastattelussa asia laukaistu päin naamaa? Ovatko haastattelijat käyttäytyneet asiallisesti?

Minulle sanottiin jo työssäoppimispaikkaa hakiessani haastattelutilanteessa, ettei kaltaiseni ihmisen kannata edes yrittää hakea töitä liikealalta eikä minua koskaan tule kukaan palkkaamaan. Haastattelija vielä ihmetteli: "Sano minulle yksikin hyvä syy, miksi kukaan haluaisi tuollaisen ihmisen töihin". Haastattelun jälkeen itkin ääneen keskellä kaupunkia.

Seuraavana kesänä kesätyöhaastattelussa (jonka piti olla työhönottohaastattelu) sain kuulla, etteivät olleet usein nähneet niin tyhjää CV:tä ja hakisivat sittenkin "nuorempaa ja pirteämpää" työntekijää. Olin silloin 25-vuotias ja haastattelussa mielestäni ihan iloinen ja ulospäinsuuntautunut.

Kieltämättä pelottaa, miten psyykeni kestää muutaman viikon kuluttua alkavan työnhaun, kun nämä aiemmat harjoittelupaikanhakukokemukseni ovat romahduttaneet jo yksittäistapauksina sen kuukausiksi. Pelkään nykyisin työhaastatteluja suorastaan hysteerisesti; noiden kahden aiemman aikaan jaksoin vielä suhtautua toiveikkaasti.

Mistä se tiesi että olet vajaakuntoinen? Oliko CV:ssä jotain siitä? Jos CV tuntuu tyhjältä niin sinnehän kannattaa säveltää jotain työelämän ulkopuolelta. Luottamustoimia, harrastuksia, epäolennaisempiakin opiskeluja ja suosittelijoiksihan voi oikeastikin pyytää sinut muutoin kuin työelämässä tuntevia ihmisiä (esim ystäviä).

Jotenkin tuli kuva että et ole osannut panostaa CV:n tarpeeksi.

Minulla ei ole paljoa sanottavaa työhönottohaastatteluista, mutta muita ajatuksia kyllä heräsi aloitusviestiin liittyen. Todella töykeitä kommentteja olet saanut haastattelijoilta. Tuntui pahalta lukea niistä.

Eräs keino työllistymisen ja haastatteluiden helpottamiseksi olisi ottaa yhteyttä Työvoiman palvelukeskukseen. Se auttaa käsittääkseni pitkään työttöminä olleita tai vajaakuntoisia paremmin kuin ns. tavallinen työkkäri. Jos kyseeseen tulee työllistäminen ja jos on ollut kovin vähän työelämässä ja kärsii joistakin rajoitteista, virkailija voisi kysyä sinua johonkin paikkaan puolestasi. Näin jäisi yksi kynnys pois, eikä tarvitsisi markkinoida itseään sellaisin valheellisin iskulausein kuin työhaastattelussa saattaisi joutua tekemään. Ehkä sieltä saa apua myös sopivan paikan etsintään, jos tuntuu, että on mielenterveysongelmien takia romuna, eikä oma habitus oikein sovellu esimerkiksi kovaan ja nopeatempoiseen liikemaailmaan. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Jos pääsisit edes kokeilemaan jonnekin, se varmaan auttaisi asiaa ja näin olisi ainakin yksi kynnys ylitetty.

Hyvä kun kerroit. Minäkin otan sinne yhteyttä. Tosin en usko että ne voi mitään tehdä jos työharjoittelurahatkin on tältä vuodelta käytetty.

Minä en ole saanut huonoa kohtelua missään jos ei lasketa sitä etten ole saanut töitä. En ole sellainen ihminen jota haluttaisiin kohdella huonosti vaan minulle ollaan useimmiten ihan kivoja. Jokin hämärä karmajuttu.