Kokemuksia

Kertokaa kokemuksianne....

Tänään kauppajonossa kassahenkilö sanoi kaikille edellä kulkijoilleni asiallisesti "hei" mutta juuri minun kohdallani ei.

Herättääkö tällaiset asiat teissä omituisia tuntemuksia? Palaa kotiin miettien että mikä MINUSSA oli vikana?

Samanlaiset kokemukset päivittäin, yksittäiset naurunpurskahdukset jossakin, pelko. Eivätkö nämä olekin arkipäivää.

Onko tämä vain "huonoa itsetuntoa" vai psykoosia?

kahel kirjoitti:Kertokaa kokemuksianne....

Tänään kauppajonossa kassahenkilö sanoi kaikille edellä kulkijoilleni asiallisesti "hei" mutta juuri minun kohdallani ei.

Herättääkö tällaiset asiat teissä omituisia tuntemuksia? Palaa kotiin miettien että mikä MINUSSA oli vikana?

Samanlaiset kokemukset päivittäin, yksittäiset naurunpurskahdukset jossakin, pelko. Eivätkö nämä olekin arkipäivää.

Onko tämä vain "huonoa itsetuntoa" vai psykoosia?

Juu pistää vituttaa minuakin, jos kaupan kassaneiti ei ole huomaavinaankaan MINUA!

Ai olisiko kysymys narsismista? En usko. Sinun kohdallasi ehkä vittuilismista.

Olenko paranoidi... voi ...

Jotkut pienet asiat, juuri ne kassaneidin eleet voivat ajaa herkän mielen pimeyteen.

kahel kirjoitti:Olenko paranoidi... voi ...

Tuskinpa olet diagnostisesti, mutta pientä ajatusharhailua sulla lienee kyllä. Yksi vaihtoehto olisi sanoa itse reippaasti kassaneidille MOI ja sitten vasta vetää johtopäätökset...

mitä se kassaneiti sitten teki sinun kohdallasi? sanoiko moi vai ei mitään vai eritavalla hei? ja oliko sinua edeltänyt asiakas vaikea tai valitti jostain? se voisi olla syynä jos kassaneitiä sitten ketutti se asiakas ja ei sen takia sitten seuraavaa tervehtinyt, huonoa asiakaspalvelua se onkin, mutta tuskin mitään henkilökohtaista. tai sitten kassaneiti oli ajatuksissaan ja huomioi kunnolla vain osan asiakkaista yleensäkin, ei siinäkään mitään henkilökohtaista. mut ei mun mielestä mitään paranaoidistakaan että siitä tulee paha mieli ja rupeaa miettimään vikaa itsessään, huonoa itsetuntoa ehkä.

Mutta se kokemus että kaikille muille kassajonossa hän sanoi "hei", mutta minun kohdallani ei. Se on juuri se huonommuuden kokemus.

Aina se kirottu alemmuuden tunne.

Nämä kokemukset että ohikulkeva ihminen tuhahtaa agressiivisesti ikäänkuin halveksuen. Kamalaa elää tämän kanssa...

Voisiko joku kertoa minulle ovatko ne harhoja vai oikeutettua vihaa?????

Eihän sitä voi varmaksi sanoa, mutta onhan se ehkä aika oireellista, jos jäät miettimään kassahenkilön toimintaa kaupassa vielä illallakin? Hän tuskin mietti, että juuri tuota en tervehdi, vaan varmaan unohti jostain muusta syystä.

Mutta hyvät jatkot. Jos olet jossain hoidossa, voithan ottaa tuon puheeksi siellä, jos käyt juttelemassa?

Tosi söpö tuo kuvasi, onko se Sesame streetistä vai Muppeteista?

Joo, se on Muppettien Kyveetti.

Musta aina tuntuu et mä oon se joka piipittää ja on ihan pihalla.

:-D

Kahel, ainakin olet musikaalinen
https://www.youtube.com/watch?v=xpcUxwpOQ_A

Minua ei ainakaan ihmetytä, jos joku pahoittaa mielensä kassahenkilön käytöksestä. Olen itsekin kamalan herkkä ja jään helposti pohtimaan ihmisten motiiveja ja sitä, mitä he minusta ajattelevat.

Olen kyllä juuri noissa kassatilanteissa pannut merkille, että helposti myyjä unohtaa tervehtiä silloin, jos alkaneeseen palvelutilanteeseen tulee jokin pieni häiriö, esim. edellinen asiakas kysyy vielä jotakin myyjältä tai toisella myyjällä on jotakin asiaa.

Pohdiskelen kyllä itsekin, mahtaako yksi lähikaupan tosi mukavalta vaikuttava myyjä inhota minua. Hän on tosi puhelias ja juttelee asiakkaittensa kanssa mielellään jopa kadulla, mutta minulle ei oikein irtoa hymyä edes kassalla. Jotenkin riivaa hirveästi, kun itse tykkään hänestä sen kuvan perusteella, jonka olen saanut. Uskon hänen pitävän minua oksettavana hulluna.

Niin no ystäväpiiriini kuuluu pariskunta, jonka skitsofreeninen jatkuvapsykoosinen mies höpöttää kaupassa kaikenmaailman asioita kassoilla henkilökunnalle, niin se nainen joutuu siitä kärsimään, kun hänen ostoksiaan sitten kommentoidaan tietävästi epäystävällisesti kassahenkilökunnan taholta, myös milloin mies ei ole mukana.

Itse vaihtaisin kauppaa tuossa tilanteessa ja ensin valittaisin näsäviisastelevista kassoista jollekin pomolleen.

Grrr.

Mutta tuo on kai erikoistilanne? Toivottavasti.

Ylipäätänsä se dissaaminen, ja se tietynlainen hiljaisuus joka laskeutuu aina tilaan johon saapuu. Ja ohi mennessä taustalta kuuluvat naurunpyrskähdykset.

Nämä ovat muistijälkiä vuosia kestäneestä päivittäisestä koulukiusaamisesta juuri siinä iässä jossa piti rakentaa identiteettiä, seksuaalisuutta ja omaa minuutta.

Se on kaikki tuhottu jo silloin. Toiset sanovat että mene eteenpäin ja elä tätä päivää, mutta se on mahdotonta.

Kiitos teille taas kiusaajat.

Tarkoitan siis että tämä kaikki tapahtuu oman pääni sisällä. Ohikulkiessani ne joiden luulen nauravan minulle eivät tosiasiassa edes huomaa minua, naurunpyrähdykset jotakin aivan muuta, kassaneidin käytös on silkkaa huomaamattomuutta.

Omassa päässäni kaikki, eräänlaista paranoiaa, sensitiivistä suhteuttamis/kohdistamis harhaluuloa jonka kanssa elän päivittäin.

Ihmisten ilmeet, niiden tulkinta ja toivo siitä etteivät ne ole itseeni kohdistuvia hyökkäyksiä, se on työlästä ja pelkään että saan pian syövän tai sydämeni pettää tämän jatkuvan stressin alla.

Saatko sinä tuohon jotain terapiaa?

Miespuolinen ystäväni, joka ennen joi paljon, sai sellaisia ajoittaisi kohtauksia, varsinkin kännissä, että luuli, että muut ihmiset ympärillä naureskelivat ja pilkkasivat häntä.

Luulen, että hänellä ne kohtaukset vähenivät, kun hän huomattavasti rajoitti alkoholinkäyttöä, mutta en ole kehdannut kysyä, onko näin, vai osaako hän vaan peittää ne taitavammin selvinpäin.

Mutta varmaan tosi raskasta. Yritä kestää. Itsekin olin koulukiusattu ja se kyllä muokkaa ihmistä kasvuiässä, mutta niin kauan kun on elämää, on toivoakin ja olo voisi kyllä helpottaakin?