itsari ajatukset vaikkei halua kuolla??????

Mua on muutaman päivän vaivannu halu ottaa yliannostus, oon jo suunnitellu että sitten kun ooon yliannostuksen ottanu soitan ambulanssin.
Hölmöö, suunnittelen siis itsarin yrittämistä mutta en kuolemaa.

Oon epävakaa persoona ja bipo, mitään kummallista ei oo lähipäivinä sattunu, eli syytä itsariin ei oo,

Mistä oikeen on kyse,
huomion hausta?
Sisäinen hätähuuto?
Hulluudesta?
itsensä vahigoittamisesta?
?
?

Sisäinen hätähuuto minulla tulee ensimmäiseksi mieleen.
Mutta älä ota yliannostusta...

kukapa haluis elää?? hanna, mä ymmärrän sua täysin, se on täysin normaalia, että sä itekki huomaat, et ei tänne pidä kenekään jäädä, ei se oo sen arvosta.

En mää halua kuolla (ainakaan tietoisesti) mut haluan vetää ööverit

Mun mielestä jos sulla on överinvetämisajatuksia, sun kannattaisi mennä päivystykseen puhumaan noista ajatuksista.

hanna, ymmärrän sua kaikkein parhasiten.. en tajuu, et miks se näetään pahana asiana tai hälyyttävänä, sillonha sitä ollaan paremmassa paikassa.

Jos multa kysytään haluanko kuolla, niin vastaus on ei. Mut jos kysytään haluanko elää, niin vastaus on en tiedä.

Mulla on elämässä hyviäkin asioita, mut silti yliannoksen ottaminen kiehtoo mua???

hanna, mäki haluun kuolla.. mieti, ku ihminen kuolee, niin kaikki on sillon hyvin ihmisellä, ei kipuja, tuskaa, pahaaoloa, mieltä..ei mitään tunteita, ei ajatuksia.. ei kertakaikkiaan mitään enää, ei olla missään, eikä eletä..

Onko muilla itsari ajatuksia vaikka ei halua kuolla?

on vain hirvittävä autius, tyhjyys, kylmyys, yksinäisyys, leijuminen yksin avaruudessa ilman mitään tai ketään....

Kuka sitä tosiaan haluaa, itsemurhakandidaatit tai lievemmät överin ottajat? Älkää viitsikö turhaan puhua ....

"Älkää viitsikö turhaan puhua ...."

Luulekko sää että mää huvin vuoksi tälläisiä kirjoittelen.
Vertaistukea please, ei syyllistämistä.

"on vain hirvittävä autius, tyhjyys, kylmyys, yksinäisyys, leijuminen yksin avaruudessa ilman mitään tai ketään...."

Musta tuntuu tolta nyt jo välillä, eli ei mitään uutta.
Mistä sää luulet tietäväs mitä kuoleman jälkeen on??

Hanna, onko sinulla halu päästä pois?
Sillä en tarkoita halua kuolla.

Osallahan itsemurhaa ajattelevista on halu kuolla, osalla taas halu päästä pois.
Joskus olo voi olla niin paha, ahdistunut ja masentunut, ettei enää kestä sitä. Voi kokea että itsemurha on ainut keino päästä tilanteesta pois, poistaa tuska ja kipu.

Itse en kauheasti tuosta huomioasiasta tiedä, että haluaako joku yrittää itsemurhaa pelkästään huomion vuoksi jne.
Kyllähän jossain mm. epävakaista todetaan, että oireistoon voi kuulua "lavastettuja itsemurhayrityksiä"... Itse en kyllä tiedä noista mitään, joten hankala kommentoida sen enempää.


Itselläni on ollut useinkin itsemurha-ajatuksia, vaikken halua kuolla. On ollut niin toivoton ja paha olo, etten ole keksinyt muuta ratkaisua ongelmiini kuin itsemurhan. Tiedän kuitenkin, ettei minusta ole sitä tekemään, ehkä juuri siksi etten halua kuolla. Mutta niin, kyllä niitä ajatuksia vaan mieleen tulee jos oikein huono olo iskee.

Biancaliina,
toi tais osua asian ytimeen, mulla on halu päästä pois tän hetkisestä elämäntilanteesta. Masennus ja ahdistus on vallitsevia, ja tuntuu että mun elämä on merkityksetöntä, tunnen itseni yksinäiseksi, mua suoraan sanoen pelottaa elämä jne.

hanna siinä ei oo mitään pahaa, älä ajattele ainakaan niin.. ei se oo masennusta johtuvaa, kyl mäki haluun, enkä oo masis, ehkä vähän vaan väsynyt.

Pirunpaha, miks sää haluat kuolla?

no eikö se oo hyvä asia.. kaikki paha loppuu, mut mä oon paha, niin mä joudun helvettiin.. sit ei oo elämää enää, eikä mitään muutakaan, ei mitään lankeumuksia, ei mitään, sillon kaikki on hyvin..

huh, et alkaa itkettää, en itke..

Pirunpaha,
Minkä takia pidät itseäsi pahana? Minkä takia luulet joutuvasi helvettiin??

mä oon tosi pahaihminen

Ehkä ajatus hakeutua päivystykseen heti yliannostuksen jälkeen on avunpyyntö: katsokaa, näin paha olo minulla on, että teen jotain näin vaarallista? Siis kyse olisi hätähuudosta, halusta saada apua vaikeaan tilanteeseen. Ei halusta kuolla, vaan epätoivosta nykyisen tilanteen kanssa.

Onneks itsariyritys ajatukset on laantunu, varmaan autto ku menkat alko.
Outoo noissa ajatuksissa oli se että mulla ei oo mitään erikoista tapahtunu, että mistä ne tuli, miks mulla oli niin apua tarvitseva olo

Onhan noita vaikka ovat kesästä helpottaneet jo paljonkin.

Mulla se tulee aina semmoisesta epätoivosta kun tajuan, ei musta koskaan mitään normaalia tule. Mä oon aina tämmönen outo ja siksi niin yksin, ja yksinäinen. Ihan arvoton tällaisessa yhteiskunnassa. Ei tällasia ihmisiä tänne tarvita.

No siitä se jatkuu aika luonnollisesti niin, että mitä mä täällä yhteiskunnassa teen...en voi tehdä itsemurhaa koska en voi jättää lapsiani yksin. Seuraava ajatus mulla on itseni satuttaminen ja sen kanssa sit tappelen, sen halun.

Miten musta on tullu itseni vihollinen?