Jätän tämän vitun foorumin teidän armoillenne!

Gyver kirjoitti:

helu kirjoitti:No kärsikää, kontu jätti tän paikan mun armoille aika pitkälti

Minkäslaiset säännöt tällä kertaa on voimassa?

Tuollahan ne lukee.. Emmä ihan niin kiinnostunut ole et alkaisin omia sääntöjä väsäämään. Noi k-libin kelpaa vallan mainiosti. Ei k-libin ajatus mitä haluaa tältä palstalta huono ole. Sen oma olo vain ei just nyt kestä

Helu, kiva kuulla, että joku sentään on ruorissa. Alkoi jo hirvittää, että vallanko tässä ajelehditaan.

Mutta joo, se teidän yksityispuoli ei mitenkään kuulu tälle palstalle. Ikävää silti, että yksityispuolella on päässyt syntymään väärinkäsityksiä. Elämä on sellaista, väärinkäsityksiä täynnä, minkäs sille mahtaa...

Että ketkä nimimerkit (edes) on niitä? Ihmisiä niiden takana en tunne.

No, toisaalta sama, jos ei ole tähänkään asti selvittänyt, edes tukarilta.

Mä en tiedä haluaako noi muut julkisiksi... Ja k-lib ei koskaan niin laittanut

Jos ne ei halua, eikä halua niin osallistua moderointiin, se on niiden päätös. Tai jos ne haluaa tehdä työtä "kulissien takaa" et mä saan syyt kaikesta, niin toikin sopii mulle. Kyse on kuitenkin mun käsittääkseni ihan joistain muista kuin niistä jotka osallistuu tappelu-ketjuihin

Eivätkös ne tappelut laantuneet jo? Vai onko ne vaan sitten aina poistettu enkä minä näe niitä?

Toivotaan, että Kontulibin mieli paranee ja muuttuu. Ellei, kiitos kuitenkin, Helulle kanssa!

K-libille voimia ja tervetuloa takaisin, jos kunto jossain vaiheessa sallii.

Helulle tervetuloa ja kiitokset jo etukäteen.

Palsta on hyvä.

Admin kirjoitti:Nyt on yksityiselämä sen verran sekaisin, suruttaa ja vituttaa, että jätän tämän foorumin täysin teidän armoillenne.
Mä en enää täällä käy, joten saatte täysin vapaat kädet tapella keskenänne ja vaikka tappaa toisenne.
Mua ei enää kiinnosta.
Hasta la vista sekopäät!

Kuule, jokaisella meillä välillä menee päin persettä koko elämä. Älä silti anna periksi ! Olet hienon teon tehnyt, kun laitoit tämän vara tukarin pystyyn <3
Älä vielä luovuta, olet vasta aloittamassa askeleitasi tällä saralla.

Tätä palstaa tarvitsee, _tarvitsee_, moni henkireiäkseen ja monelle tämä on tukiaseman suljettuna ollessa se ainoa, johon purkaa tunteitaan, olojaan ja ajatuksiaan.

Pidä sinä huoli näistä ihmisistä niin kauan, kunnes pääsevät palaamaan omaansa, jos haluavat enää palata.
Älä ota stressiä liikaa !!! Aikuisia ihmisiä kaikki ovat, mitä noita liikaa paimentamaan

Näyttäkää nyt hyvät ihmiset, kuinka käyttäydytte ilman hiekkalaatikko valvojaa.
Kuinka kauan pystytte olemaan ilman tuomaria.
Olen itse ollut paska ihminen joitakin kohtaan, mutta anteeksi pyydän vasta, kun siihen koen aihetta.

olen sanaton, ehkä tämä laulu auttaa...

Finlanders: Toivotaan, toivotaan
https://www.youtube.com/watch?v=RqDnapw1byM

Oma lajinsa ovat nämä uskovaiset, jotka ____jos uskovaisia olisivat eivät lausuisi päivästä toiseen väärää todistusta lähimmäisistään______, vaan rakastaisivat nälvimisen, halveksumisen ja alistamisen sijaan nimenomaan lähimmäisiään.
Panettelevat ja ivaavat uskonnon takaa ihmisiä !! Hyi hitto kaikille sellaisille uskovaisille !!

Te ette vain_____ " tukiaseman valiojoukko " _ HAH,HAH, HAH osaa keskustella asiasta, aina pitää nokkia toista. Olette tehneet jo taidetta siitä, kuinka luulette tunnistavanne nimimerkin takaa ihmisen ja juuri HÄNET. Minutkin tämän jälkeen tunnistaa ainakin sata ihmistä, jotka todennäköisesti ovat väärässä.
Paskat ! Teistä todellakin harva tuntee henkilökohtaisesti toisensa ja se onkin mielenkiintoinen seikka, kuinka tuntemattomat ihmiset tekevät toisistaan havaintoja. Toisaalta on piiri pieni pyörii, " tyttösten ja poikain " kerho. Viestejä toisilleen, loput puhelimessa.
Siinä koko valiojoukko !

Joku ihmetteli sitä, miksi toiset päiväkirjoihinsa kirjoittavat vain niitä positiivisia asioita eivätkä kaada sinne koko elämänsä paskaa.
Olisikohan yksi syy siinä ettei kaikkien elämä ole sitä samaa paskaa kuin ihmettelijällä itsellään. Siinä on ihmetteilijälle ihmeteltävää !

Uskovaisilla en tarkoittanut sinua k-lib. Et ole uskoasi tuonut _itse_ esille millään tavoin. Olen pahoillani, jos sinut niputin kaikkiin uskovaisiin tai jos niin ajattelit.

Edelleenkin toivon ihan vilpittömästi jatkavasi tämän palstan kanssa. Alun alkaenkin oli selvää ettei tällainen " tukarin " vara ole helppo nakki, mutta olet selviytynyt siitä enemmän kuin hyvin.
Muista, kaikkia ei voi miellyttää eikä ole tarviskaan. Aikuisia nämä ihmiset (melkein kaikki) ovat, jotka tänne kirjoittavat eivätkä he aina sen diagnoosinkaan taakse voi piiloutua, joskin moni sitä yrittääkin ja haluaisikin tarpeen tullen niin tehdä.

Koeta K-lib pärjätä ja muista, et kuitenkaan ole yksin. Sinulla on monta ihmistä täällä.
Älä kuitenkaan pistä näitä muita ihmisiä edelle omaa elämääsi. Muista itsesi !!
Siltikään en omasta puolestani lupaa heittäytyä liian kiltiksi

Minulla on ongelma, joihin haluaisin kenties mielipiteitä.

Exäni tykkää siitä kun olen hänen luonaan. Muuta syytä siihen en nyt kerro kuin sen että se liittyy mielenterveyteen. Exäni saa itse kertoa tarkemmin jos haluaa. Hän esimerkiksi olisi käsittääkseni hyvin mielissään jos olisin hänen luonaan vaikka nyt.
Ongelma on siinä että tunnen oloni pahaksi, surulliseksi ja ahdistuneeksi hänen seurassaan, koska en ole vieläkään kunnolla hyväksynyt sitä tosiasiaa ettei meidän kahden välillä tule enää olemaan muuta kuin ystävyyttä...ja tietynlaista molemminpuolista välittämistä.
Ristiriita on se, että minäkin hirveän mielelläni olisin hänen luonaan, tunnen huonoa omatuntoa siitä etten ole hänen luonaan, vaikka hän siitä pitäisi. Mutta toisaalta taas en tietyssä mielessä voi olla hänen luonaan koska tunnen oloni pahaksi, surulliseksi, ahdistuneeksi yms.


Monimutkainen juttu. En tiedä itse että mikä olisi parasta. Mitä teen? Miten saan hyväksyttyä tosiasiat? Miten pystyn olemaan exäni luona ilman että tunnen surua ja ahdistuneisuutta?

Ja sitten niinkuin eilen.
En pystynyt käsittelemään sitä asiaa aivoissani, joka johti siihen että lietsoin itseäni pahempaan ja pahempaan vihaan.
Sen seurauksena potkin roskiksia kaduilla, näytin keskisormea rekkakuskille, huusin kovaan ääneen ihmisten pihoilla että miten paljon vihaan kaikkia ja kaikkea. Lisäksi rikoin exän rapunoven lasin potkaisemalla siihen.
Onneksi tuollaisia raivareita en yleensä saa (eilisen lisäksi viimeisin oli elokuussa 2007), eikä lapseni olleet paikalla todistamassa tätä raivariani.
Enkä onneksi ole pahoinpidellyt ketään.

joko otat etäisyyttä jäsentääksesi päätäsi tai luovut osasta omia tarpeitasi ja tyydyt ystävyyteen.
Ilman luopumista toiveistasi suhteen suhteen et saa rauhaa.

Ehkä kuitenkin olisi paras seurata omaa unelmaasi.. ottaa etäisyyttä kipeään asiaan ja kun itse tiedät sydämessäsi mitä tahdot, niin alat etsiä keinoja toteuttaa tahtoasi ilman etteä sun tarvii uhrata omia unelmiasi..

onni voi lymytä muuallakin.ehkä