R a j a t i l a t

-
Persoonallisuushäiriöt nykyisissä tautiluokituksissa

DSM-IV-TR:ssä (2000) jaotellaan ”viralliset” kymmenen spesifiä persoonallisuushäiriötä (personality disorder, PD) deskriptiivisen samankaltaisuuden pohjalta kolmeen klusteriin (vrt. ICD-10, 1992):

KLUSTERI A (oudot tai eksentriset):
301.0 Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus (paranoid PD, PPD).
301.20 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus (schizoid PD, SZPD).
301.22 Psykoosipiirteinen (skitsotyyppinen) persoonallisuus (schizotypal PD, STPD).
- ICD-10:ssä F21 Skitsotyyppinen häiriö on skitsofrenioiden yhteydessä.

KLUSTERI B (dramaattiset, emotionaaliset tai epävakaat):
301.7 Epäsosiaalinen (dissosiaalinen) persoonallisuus (antisocial PD, ASPD).
301.83 Epävakaa persoonallisuus (borderline PD, BPD).
- ICD-10:ssä F60.2 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus jakaantuu kahtia:
F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi ("pikkurajatila") ja F60.31 Rajatilatyyppi.
301.50 Huomionhakuinen (”teatraalinen”) persoonallisuus (histrionic PD, HPD).
301.81 Narsistinen persoonallisuus (narcissistic PD, NPD).
- ICD-10:ssä narsistinen menee luokkaan F60.8 (alla).

KLUSTERI C (ahdistuneet tai pelokkaat):
301.82 Estynyt (foobinen) persoonallisuus (avoidant PD, AVPD).
301.6 Riippuvainen persoonallisuus (dependent PD, DPD).
301.4 Vaativa (pakko-oireinen, anankastinen) persoonallisuus
(obsessive-compulsive PD, OCPD).

M U U T
301.9 Personality disorder not otherwise specified (PDNOS). Tähän laitetaan seka muotoiset (mixed) ja edellisiin luokkiin kuulumattomat spesifit persoonallisuusiriöt. - ICD-10: ssä vastaavat luokat ovat F60.8 Muu määritetty persoonallisuushäiriö ja F61.0 Sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt.
___________________________

DSM-IV-TR:n 301.83 borderline personality disorderin (BPD) diagnostiset symptomaattiset kriteerit (2000: 710 ym.)

Ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja affekteihin liittyvä läpitunkeva epävakauden malli (pattern) ja tuntuvaa impulsiivisuutta. Alkaa varhaiseen aikuisuuteen mennessä ja esiintyy monissa yhteyksissä ainakin viidellä) seuraavanlaisista tavoista (5+ /9):

(1) Kiihkeitä yrityksiä välttää todellinen tai kuviteltu hylkääminen. Huom. Älä sisällytä tähän suisidaalista käyttäytymistä tai itsen silpomista, joka on kriteerissä 5.

(2) Epävakaiden ja intensiivisten ihmissuhteiden malli (pattern), jolle on tyypillistä vaihtelut ihannoinnin ja vähättelyn ääripäiden välillä.

(3) Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä.

(4) Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, päihteiden käyttö, holtiton ajaminen, ahmiminen). Huom. Älä sisällytä tähän tähän suisidaalista käyttäytymistä tai itsen silpomista, joka on kriteerissä 5.

(5) Toistuva suisidaalinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkat tai itsen silpominen.

(6) Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esim. intensiivinen jaksoittainen epämieluisuuden tunne, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin).

(7) Krooniset tyhjyyden tunnot.

(8) Asiaankuulumatonta voimakasta suuttumusta tai vaikeutta kontrolloida suuttumista (esimerkiksi toistuvaa äkkipikaisuutta, jatkuvaa vihaisuutta, toistuvia tappeluita).

(9) Ohimenevää stressiin liittyvää paranoidista ajattelua tai vakavaa dissosiatiivista oireilua.
-

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus


"Psyykkisten hallintakeinojen häiriön ilmeneminen

* Ulospäin suuntautuneesti: henkilö hermostuu helposti; tiuskii tai alkaa itkeä; hänen kanssaan on vaikea keskustella tai hän saattaa huomautella pitkään vanhoista, muiden jo unohtamista ikävistä tilanteista. Hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen.
* Sisäänpäin kääntyneesti: kaikki vähäisimmätkin asiat jäävät vaivaamaan ja pelottamaan niin paljon, että se hallitsee jokapäiväistä elämää. Esim. lievät pettymykset tai jokin hieman epämiellyttävä kokemus, jollaisista muut pääsevät melko äkkiä yli, jäävätkin mieleen kuukausitolkulla ja tuntuvat ylivoimaisilta. Muiden voi olla vaikea huomata sisäänpäin kääntyneitä oireita, henkilö voi salata ne ja keskustella ihmisten kanssa normaalisti. Hänessä ei välttämättä ole näkyvää sekavuutta tai masennusta."

En tunnista itseeni epävakaaks persoonaks tosta Luukkosen oirelistasta.
Mut Wikipediassa olevat sisäänpäin kääntyneet oireet sopii muhun täydellisesti, ja muutenkin teksti on muhun sopivaa.

Onko wikipedian teksti tavallaan maallikon kielellä käännettyä tekstiä?

Minkähänlaista tuo kohdan 7 Krooniset tyhjyyden tunnot oikein on? Voisiko se olla seurausta siitä, että ihminen ei tiedä, mitä haluaa?
Esiintyykö tyhjyyttä kohdassa 4 mainittujen "aktiviteettien" aikana?

Impulsiivisuudella kaiketi tarkoitetaan jonkinlaista harkitsemattomuutta, harkitsematonta käyttäytymistä. Onko oikein ajatella, että esimerkiksi riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on impulsiivinen myöntyjä? Tämänkaltainen harkitsemattomuus olisi varsin vaikeasti havaittavissa.

on juuri tuo epävakaus, tunteiden, minäkuvan tai identiteetin, käytöksen, ihmissuhteiden... ja impulsiivisuus eli itsehillinnän puute.

Itse omasta mielestäni täyttäisin riippuvaisen kriteerit, eikä siihen mitenkään minusta impulsiivisuus liity, päin vastoin: voi olla hyvinkin hallittu ja hillitty ja elää toisen mielen mukaan, ettei menettäisi toista. Ei siinä temppuilla ja osoiteta myrskyisästi mieltä, minusta.

Nuo Hannan wikipediasta poimimat sisäänpäin suuntautuneet keinot kanssa tuntuvat jotenkin sopimattomilta juuri rajatilan yhteyteen, kun siinä minusta nimenomaan ulospäin, dramaattisena ja epävakaana ja impulsiivisena käytöksenä hallintakeinojen heikkous näkyy, kriteerienkin mukaan.
Kyllä varmaan nuokin Hannan mainitsemat jutut ovat merkkinä hallintakeinojen riittämättömyydestä, mutta eivät minusta siis rajatilan kriteerejä, jos tuota PL:nkin
luetteloa kriteereistä katsoo.

Olisiko tuo tyhjyyden tunne semmoinen ahdistava olo, että ei voi olla yksin,vaan pitää aina mennä toisten seuraan ja touhuta tai tehdä jotain, tai vaikka sitten viillellä tai käyttää päihteitä pahan olon lievittämiseksi? Varmaan ne äidin ja vauvan vuorovaikutuksen epäonnistumisen seurauksena syntyvät, nuo tyhjyyden tunteet. Jos ei saa rakastavaa peilausta äidin katseesta tämän masennuksen vuoksi, vaikkapa?

persoonallisuushäiriö ei kyllä kuuluisi klusteriin B, dramaattisiin, emotionaalisiin ja epävakaisiin. Eihän sen kriteereihin kuulu yhtään noista piirteistä. ICD 10:ssä se on paremmin luokiteltu.

Narsistinen persoonallisuushäiriö sopii oikein hyvin klusteriin B.

Ensinnäkin siksi, ettei se useimmiten ole diagnosoitavissa 'puhtaana' niin, että ihmisessä olisi vain narsistista persoonallisuushäiriöisyyttä, vaan useimmiten varsinainen diagnoosi löytyy kluster B:n muista persoonallisuushäiriöistä, ja lisänä on piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöistä. Siinä on yksi syy siihen, että narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin omaavia on paljon vähemmän kuin mitä narsismia käytännössä ilmenee.

Toiseksi narsistisesti persoonallisuushäiriöinen ihminen voi käyttäytyä hyvinkin samalla tavoin kuin kluster B:ssä muutkin hänen tarpeidensa vaatiessa sellaista käyttäytymistä. Niinpä narsistisesti persoonallisuushäiriöinen voi olla hyvin dramaattinen. Samoin hän voi tappaa itsensä, tai sitten jonkun toisen, jos hänen tarpeensa vaativat sellaista... Tai hän (tarpeidensa vaatiessa) uhkailee väkivallalla, itsemurhalla, masentuu, raivoaa, ym. ym.

Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen voi 'omia' itselleen oikein hyvin ominaisuuksia muista persoonallisuushäiriöistä sen mukaan kuin sattuu tarvitsemaan, ja eniten hän käyttäytyy milloin epäsosiaalisesti, milloin dramaattisesti, teatraalisesti ja huomiohakuisesti, milloin taas epävakaasti...
Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen ihminen, jolla menee hyvin, muistuttaa kenties eniten huomiohakuista ihmistä 'omien' siitä häiriöstä itselleen 'loistamisen' kaiken huomion keskipisteenä olemisen tarpeen. Muiden persoonallisuushäiriöiden käyttäytyminen ja piirteet astuvat kuvaan mukaan, kun ei mene hyvin, tai pitää saada jotakin 'keinoja kaihtamatta'.

Diagnoosit kai riippuvat siitä miten paljon minkäkin persoonallisuushäiriön piirteitä milloinkin on psykiatrin näkyvillä ja havaittavissa. Käytäntö on toinen: elävässä elämässä samasta ihmisestä suorastaan säännönmukaisesti löytyy vaihtelevaisesti useampaa persoonallisuushäiriötä.

Esim. sillä insuliinimurhaajalla todettiin narsistinen persoonallisuushäiriö vaikka moinen murhaaminen kai sopisi epäsosiaaliseenkin persoonallisuushäiriöön. Kuinka 'puhdas' narsistisesti persoonallisuushäiriöinen hän mahtaa olla, sitä ei ole kerrottu.

r a j a t i l a (borderline)

A. Käsitteen esitti vuonna 1938 saksalais-yhdysvaltalainen (1920–) lääkäri ja psykoanalyytikko (vastatransferenssi-termin keksijä) Adolph Stern (1879–1958) kuvaamaan persoonallisuuden organisaatiota, joka vaihtelee
neuroosin ja psykoosin välillä. Tällöin organisaation ”hyvyyden”
järjestys on (psykodynaaminen ote): normaali, neuroottinen, rajatila,
psykoottinen. - (Tuolloin ajateltiin rajatilaa usein prepsykootisena
useimmiten skitsofrenian suuntaan, kun taas nykyinen rajatila on
affektiivisten häiriöiden suuntaan.)

B. Kernbergin (1966) täsmennys edelliseen: Rajatila neuroosin ja psykoosin välillä olevana suhteellisen stabiilina organisaationa, jossa strukturaalisesti on keskeistä mm: 1) Egon yleinen heikkous (mm. ahdistus-toleranssin, impulssi-kontrollin ja sublimaatioiden puutteet); 2) taipumus primaariprosessi-ajatteluun; 3) spesifi defenssi-konstellaatio (mm. split, kieltäminen ja projektiivinen identifikaatio); 4) internalisoitujen objektisuhteiden patologia.

C. Tautiluokitukset:
Nykyisessä deskriptiivisessä diagnostiikassa (DSM-IV-TR; ICD-10) rajatila on persoonallisuushäiriö (jolloin ote ei ole psykodynaaminen). Kun psykiatriassa puhutaan rajatilasta, tarkoitetaan yleensä C-vaihtoehtoa.

DSM:ssä on vain yksi rajatila, borderline personality disorder (BPD). ICD:ssä diagnoosi tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus on jaettu kahtia: 1. impulsiivinen häiriötyyppi ja
2. rajatilatyyppi ("pikkurajatila"), joka vastaa suunnilleen DSM:n
borderlinea. Vaikka impulsiivinen tyyppi ei ole ”täysi” rajatila, se
käy kuitenkin usein ehkä virheellisestikin rajatilana. - Tavallisesti
jos joku on deskriptiivinen rajatila (C), hän on rajatila myös
psykodynaamisten kriteerien mukaan (B).
-
On tullut kiintoisia kysymyksiä (muuallakin), joihin en malta vastata, kun aloitin Rajatilat-kirjan purkittamisen.
-

tarkoittaako se kun ei malta vastata mielenkintoisiin kysymyksiin sitä, ettei oikeataan osaa vastata? ja jos niin niin onko kaikki sitten otettu jonkun toisen lähdetöistä ja sinä vaan pyörittelet sanoja hetken ja lisäät niihin jonkun nokkelan päätelmän?

-

Chaos kirjoitti:tarkoittaako se kun ei malta vastata mielenkintoisiin kysymyksiin sitä, ettei oikeataan osaa vastata? ja jos niin niin onko kaikki sitten otettu jonkun toisen lähdetöistä ja sinä vaan pyörittelet sanoja hetken ja lisäät niihin jonkun nokkelan päätelmän?

Kaikki pohjaa hyvin paljon toisten lähdetöihin. Oma osuuteni vaihtelee eri asioissa aika lailla.
-

Minä olen saanut Rajatila-diagnoosin ja tunnistan itseni useista diagnoosikriteereistä, mutten kaikista, eikä niihin kaikkiin tarvitse sopiakaan saadakseen diagnoosin, 5 osumaa riittää (minulla niitä oli enemmän).

Asiaankuulumatonta voimakasta suuttumusta tai vaikeutta kontrolloida suuttumista (esimerkiksi toistuvaa äkkipikaisuutta, jatkuvaa vihaisuutta, toistuvia tappeluita) EN tunnista omakseni. Enkä niitä kiihkeitä yrityksiä välttää hylkääminen.

Gyver kirjoitti:
Impulsiivisuudella kaiketi tarkoitetaan jonkinlaista harkitsemattomuutta, harkitsematonta käyttäytymistä. Onko oikein ajatella, että esimerkiksi riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on impulsiivinen myöntyjä? Tämänkaltainen harkitsemattomuus olisi varsin vaikeasti havaittavissa.

Itse itseäni lainaten, en ole ihan vakuuttunut siitä, onko tuo mitä kirjoitin riittävän ymmärrettävä.

Tarkoitin siis impulsiivisellä myöntymisellä seuraavaa (esimerkki):
Olkoon henkilöt A ja B.
1. A pyytää B:tä tekemään jotain.
2. B suostuu välittömästi, ilman harkitsemista, ts. B ei mieti ensin että haluuako hän yleensäkään tehdä A:n pyytämää asiaa tai mitä sen tekemisestä seuraa.
3. B tekee niinkuin on suostunut.
4. B:tä ottaa päähän, kun ei taas kävi näin. A on tyytyväinen.

Toinen esimerkki toisenlaisesta impulsiivisuudesta:
1. A ehdottaa C:lle että voitaisiin tehdä jotain yhdessä.
2. C kieltäytyy välittömästi, ilman harkitsemista, ts. C ei mieti ensin että saattaisi olla kivaa tehdä A kanssa hänen ehdottamaansa asiaa.
3. Mitään ei tehdä.
4. C on yksinäinen. A ajattelee että C:tä ei kiinnosta.

Näitä voisi keksiä vaikka kuinka paljon.

Onko nämä esimerkit jollekulle ymmärrettäviä?

Itse ainakin ymmärtääkseni vältän sosiaalisia tilanteita juuri siitä syystä, että minulla on vaikeuksia tilanteen aikana pohtia sitä, mitä olen tekemässä ja onko se järkevää. Tilanteen loputtua, tulee sitten sellainen olo, että jaahas, nyt se meni sitten tällä tavalla.

Kokeeko muut samaa?

narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Minusta se kumminkin on erilainen kuin rajatilainen siinä, että narsisti on usein sosiaalisesti menestynyt ja hallitsee kyllä halutessaan hyvän käyttäytymisen taidot ja kykenee itsehillintään menestystä ja valtaa saavuttaakseen.

Vasta sitten kun muu ei auta ja uhkaa totaalinen kasvojen menetys, narsisti käyttäytyy avoimen väkivaltaisesti tai turvautuu rikollisiin keinoihin, ellei sitten masennu ja yritä itsemurhaa.

Kotonaan kyllä varmaan voi oikkuilla pikkulapsen tavoin...
Mutta enpä voi väittää olevani asiantuntija.

jotenkin tuntuu eri asialta kuin myöntyvyys, toisten johdateltavissa oleminen, mukautuvuus. En tiedä.
Tuntuu, että impulssit tulevat itsen sisältä, omista tarpeista, ovat omia yllykkeitä eikä toisen ehdottamia asioita, joihin suostuu harkitsematta, tai joita aina vastustaa harkitsematta enempää.

minätäällä kirjoitti:jotenkin tuntuu eri asialta kuin myöntyvyys, toisten johdateltavissa oleminen, mukautuvuus. En tiedä.
Tuntuu, että impulssit tulevat itsen sisältä, omista tarpeista, ovat omia yllykkeitä eikä toisen ehdottamia asioita, joihin suostuu harkitsematta, tai joita aina vastustaa harkitsematta enempää.

Kyllä ne impulssit sisältä tulevat, niitä saattavat laukaista toisten ehdottamat asiat tai muut ympäristössä tapahtuvat ärsykkeet.

Pertti Luukkonen kirjoitti:-

Kaikki pohjaa hyvin paljon toisten lähdetöihin. Oma osuuteni vaihtelee eri asioissa aika lailla.
-

miten niin kaikki? kuka ajatteli ensimmäisen kerran? keneltä ensimmäinen pölli viisaat sanansa?

oikeasti et siis olekaan asiantunteva tutkiva,oppiva, uuden etsijä tai edes halukas luomaan omaa löytöä.. viemään psykologiaa eteenpäin? vaan pyörittelet jo annettuja viisauksia uusiin lausemuotoihin.

Mirri kirjoitti:Narsistinen persoonallisuushäiriö sopii oikein hyvin klusteriin B.

Ensinnäkin siksi, ettei se useimmiten ole diagnosoitavissa 'puhtaana' niin, että ihmisessä olisi vain narsistista persoonallisuushäiriöisyyttä, vaan useimmiten varsinainen diagnoosi löytyy kluster B:n muista persoonallisuushäiriöistä, ja lisänä on piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöistä. Siinä on yksi syy siihen, että narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin omaavia on paljon vähemmän kuin mitä narsismia käytännössä ilmenee.

Luukkonen voikin ryhtyä samantien kuunteluoppilaaksi; nyt saatiin oikea asiantuntija ketjuun!

totuus on että noita rajatila ym vastaavia on 20% väestöstä. koko väestöstä 2% on itse narsisteja.
joka on 100% enemmän kuin mitä maassamme on skitsofreenikoita.

edit: korjasin kohtaa josta voi tulkita väärin

Chaos kirjoitti:

Pertti Luukkonen kirjoitti:-

Kaikki pohjaa hyvin paljon toisten lähdetöihin. Oma osuuteni vaihtelee eri asioissa aika lailla.
-

miten niin kaikki? kuka ajatteli ensimmäisen kerran? keneltä ensimmäinen pölli viisaat sanansa?

oikeasti et siis olekaan asiantunteva tutkiva,oppiva, uuden etsijä tai edes halukas luomaan omaa löytöä.. viemään psykologiaa eteenpäin? vaan pyörittelet jo annettuja viisauksia uusiin lausemuotoihin.

Näin on. Olen vain tyhmä kirjuri, joka ei itse ajattele mitään; ikään kuin kaiku, joka toistaa muiden sanomiset vieläpä epäselvemmässä muodossa; tai sitten jopa "rikkinäinen puhelin".
-

haluatko kertoa siitä lisää?

Trisse kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Narsistinen persoonallisuushäiriö sopii oikein hyvin klusteriin B.

Ensinnäkin siksi, ettei se useimmiten ole diagnosoitavissa 'puhtaana' niin, että ihmisessä olisi vain narsistista persoonallisuushäiriöisyyttä, vaan useimmiten varsinainen diagnoosi löytyy kluster B:n muista persoonallisuushäiriöistä, ja lisänä on piirteitä narsistisesta persoonallisuushäiriöistä. Siinä on yksi syy siihen, että narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin omaavia on paljon vähemmän kuin mitä narsismia käytännössä ilmenee.

Luukkonen voikin ryhtyä samantien kuunteluoppilaaksi; nyt saatiin oikea asiantuntija ketjuun!

Tristan on oikeassa. Turhaan olet sinäkin Pertti teryleenejäsi yliopiston penkissä kiillottanut; kyllä yksi suntio aina tietää (aiheesta kuin aiheesta) enemmän kuin psykologi persoonallisuushäiriöistä tai pankkialan ammattilainen pankkikorteista.

Minätäällä, olen samaa mieltä mitä kuvasit narsistisen ja epävakaan eroista. Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen tosiaan taitaa näyttää 'pimeän puolensa' kotioloissa läheisilleen ulkopuolisten katseiden ulottumattomissa. Muualla hän on kuin eri ihminen, joka tekee kaikkensa, jottei esim. maine tahriintuisi.
Käytännössä kuitenkin on kuten Chaos tuossa jo sanoikin: narsistinen persoonallisuushäiriö (tai sen piirteitä) esiintyy pääsääntöisesti kluster B:n muihin persoonallisuushäiriöihin yhdistyneenä, ja 'puhdasta' narsistista persoonallisuushäiriötä on hyvin vähän.
Minä luulen jopa, että vaikeassa 'luonnehäiriöisyydessä' (cluster B) eri persoonallisuushäiriöiden piirteet korostuvat eri ikäkausina eri tavoin - ja riippumatta siitä mikä virallinen tautiluokituksen mukainen diagnoosi sattuu olemaan.

Uskonnollinen fanatismi lienee yksi hyvä esimerkki, joka voisi vaikuttaa narsistiselta persoonallisuushäiriöisyydeltä uskonnollisen yhteisön muodostaessa 'hovin' fanaattisen saarnamiehen ympärille. Se voi olla narsistista persoonallisuushäiriöisyyttä, mutta samasta ihmisestä voikin löytyä vahvasti myös epäsosiaalista persoonallisuushäiriöisyyttä. Olosuhteet (uskonnon pyrkimys 'hyvään') vain peittää epäsosiaalisuuden alleen ja pitää kurissa. Toisenlaisissa olosuhteissa kiihkeä ja 'nuhteeton' fanaatikko voisikin olla rikollinen...

Kun uskonnollinen fanaatikko pitää kotiväkensä 'kurissa ja herran nuhteessa' psyykkisen ja fyysisen väkivallan avulla, onko silloin näkyvissä epäsosiaalinen vai narsistinen persoonallisuushäiriö - ja kun hän toimii kotinsa suojassa omien vaihtelevien mielialojensa ja toinen toistaan ahdistuneempien tuntemustensa mukaan, olisiko mukana epävakaatakin... Tiedä häntä.

korjaan..kirjoitin niin että sen ymmärtää väärin. eli 20% väestöstä on häiriöisiä jollain tapaa ja 2% koko väestöstä on puhtaasti narsuja. kaksi sadasta on narsisteja. tämä on globaalisti tutkittu eikä mikään mielipide eikä sitä mirrin tahdotkaan muuta.

M>irri ymmärsi mun jutun että 2% tuosta 20 %sta

ICD-10:n (1992) F60.3 Tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden symptomaattiset diagnostiset kriteerit (DCR-10: 1992: 126 - 127):

F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi

A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.

B. A sekä seuraavista kohta 2 (taipumusta riidellä) plus ainakin kaksi muuta, yhteensä 3+/5.

(1) Vahvaa taipumusta toimia hetken mielijohteesta miettimättä seurauksia.

(2) Vahvaa taipumusta riidellä ja joutua konflikteihin muiden kanssa, varsinkin jos impulsiivisia toimia estetään tai niitä arvostellaan.

(3) Alttiutta raivon ja väkivallan purkauksiin ja kyvyttömyyttä kontrolloida niitä.

(4) Vaikeutta ylläpitää toimintaa, joka ei tuota välitöntä tyydytystä.

(5) Epävakaa ja oikukas mieliala.


F60.31 Rajatilatyyppi

A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.

B. Impulsiivisen häiriötyypin (F60.30) B-kohdista vähintään kolme (3+/5):

(1) Vahvaa taipumusta toimia hetken mielijohteesta miettimättä seurauksia.

(2) Vahvaa taipumusta riidellä ja joutua konflikteihin muiden kanssa, varsinkin jos impulsiivisia toimia estetään tai niitä arvostellaan.

(3) Alttiutta raivon ja väkivallan purkauksiin ja kyvyttömyyttä kontrolloida niitä.

(4) Vaikeutta ylläpitää toimintaa, joka ei tuota välitöntä tyydytystä.

(5) Epävakaa ja oikukas mieliala.

Plus ainakin kaksi seuraavista (2+/5):

(1) Häiriintyneisyyttä ja epävarmuutta minäkuvassa, päämäärissä ja sisäisissä pyrkimyksissä (mukaan lukien seksuaalisuus).

(2) Taipumusta kietoutua intensiivisiin ja epävakaisiin suhteisiin, jotka johtavat tunne-elämän kriiseihin.

(3) Liiallisia yrityksiä välttää hylkääminen.

(4) Toistuvaa itsensä vahingoittamisen uhkaa tai itsensä vahingoittamista.

(5) Jatkuvaa tyhjyyden tunnetta.

Yhteensä 5+/10.
-

Ei järin helppoja asioita nämä. Nuo diagnostiset kriteerit eivät pahemmin kerro mitään. Minä saan hätäiseen, kera luovan mielikuvituksen, juuri ja juuri kasaan vaadittavat kriteerit epävakaata varten, kun tuota diagnoosikriteerilistaa luen. Ja dg:han minulla on. Hoidossa ollessani korostuu huomattavasti enemmän estyneen pers.härön piirteet kuin epävakaan. Vaan eivätpä ole muutkaan epävakaat sellaisia kuin voisi luulla kun kriteerilistaa ja nettisivuja lukee. Seuraava projektini on ottaa selville, onko minut meillä luokiteltu keskivaikeaksi vai vaikeaksi rajatilaksi, lievä en voi olla koska lieviä ei oteta tuonne missä olen.

-
ovat varmaan huomanneet, että DSM- ja ICD-kriteereistä on uudet suomennokset, joissa hoitosuosituksissa olevat epätarkat tai huonot - jopa virheelliset - ilmaukset on korjattu. Nyt epävakaastakin voi saada jotain selvää. Näköjään kohta 2 vaaditaan impulsiiviseen, mutta ei rajatilaan.
-