Mieheni kuolema oli minun syy

Olen tullut vaikeaan johtopäätökseen.

Olen edesauttanut ex mieheni sairautta
sen pahenemista ja sitä myöten hänen traagista kuolemaansa.


En tehnyt tarpeeksi.
Jätin kaiken tekemättä.

Jos hän ei ikinä olisi alkanut seurustelemaan minun kanssani hän olisi elossa.

niin tai olisiko edes näin kauaa elänyt ilman sinua.
et saa syyttää sen teoista itseäsi.
terv...

Niin. Vahvempi ihminen olisi kai toiminut toisin.
Olen itsekin sairastellut koko ajan.
Kärsinyt mm. masennuksesta ja ahdistus-ja tuskatiloista.

Joten ehkä minulla vaan ei ollut voimia tämän enempään.

Puhuin hänelle ja juttelin, kehotin syömään lääkkeensä.
Kun hän puhui että aikoo vähentää lääkitystään.
Sanoin ettei missään nimessä saa itse mennä päättämään nuin suurista asioista.

kerroin, että olin itse tyytyväinen omaan hoitooni ja
psykologiini ja sanoin hänelle että hankkisi ammattiapua,
siihen hän muistaakseni kerran sanoi, että MINÄ olin hänen psykologinsa ja muuta ei tarvittu.

Ei se niin voi mennä. Käsitin kyllä, että sitä taakkaa minä en voi ottaa, en ole ammatti ihminen.

Surin monasti sitä, että näin hänen valitsevan tilan,
jossa hän itse ei tehnyt asioille mitään, ja monasti hän jopa sanoi, että oli jonkinalinen enkeli,
eikä kukaan psykiatri häntä uskoisi, jos hän juttelisi näitä enkeli asioita.

Hän sanoi minulle kerran että ei uskaltaisi ikinä puhua näitä asioita psykiatrille, sillä hänet laitettaisiin hoitoon. Hoitoon tai sairaalaan joutumista hän jostakin syystä pelkäsi.

Seurustelumme alussa me molemmat saimmekin voimaa toisistamme. Olimme niin yksinäisiä molemmat.
Olimme iloisia toistemme tuesta ja läsnäolosta.

Kaikki alkoi pikkuhiljaa muuttua.
Hänen tilansa alkoi heitellä.
Hänen puheensa alkoi enemmissä määrin olla
psykoottisia harhoja ja harha kuvitelmia täynnä.
Hän sanoi minulle, että oli ihanaa kun minä kuuntelin häntä.

Väkivalta oli osa sairauden kuvaa.
Ja mitä minä tein. En mitään.
Olin sekaisin ja ajattelin, etten halunnut menettää häntä.

En turvautunut poliisiin.
Ajoissa.

On myöhäistä jossitella
tein kai niissä olosuhteissa
parhaani, sen minkä' jaksoin
mutta joku toinen olisi tehnyt enemmän.

Olet varmasti tehnyt kaikkesi ja enemmänkin.

Niin, joku toinen olisi heittänyt hänet ulos heti ensimmäisen väkivaltaisuuden jälkeen... Olisiko se ollut hänelle parempi, mene, tiedä. Hänen kohtalonsa kuitenkin oli tämä.

Miten olisit siinä tilanteessa voinut jaksaa vielä enemmän, en käsitä. Sinä(kään) et kuitenkaan ole enkeli, vaan ihminen.

No eikä ollut sinun syysi, vaikka kauhea asia olikin.

Tällaiseen viestiin vastaaminen on vaikeata. En usko, että syy on sinun! En voi toivottaa muuta kuin jaksamista. Välillä olisi ehkä saada jotakin muuta ajateltavaa, vaikka se varmasti on vaikeaa. Tämä seuraava voi olla loukkaavaa, mutta on tärkeää, että pääsit eroon kuukausien epävarmuudesta. Paremmin en voi auttaa, vaikka kovasti haluaisin.

Statisti