lepakoita tapulissa...

Miten meni??

Unet on kyllä joskus niin raskaita...

minäkin löysin tämän paikan, onneksi. En vain osaa oikein tätä käyttää, en tajua miten saan luotua oman päiväkirjan.

Hannele, kiva että löysit tiesi tänne

Piikkis... ihan turha miittinki oli tänään!
Hirmu monen aikatauluja oli sumplattu ensin yhteen, että löytyi sopiva aika.
Lääkäri kysyi voinnista, lääkityksestä, menneestä kesästä... (palaan tähän lääkityskeskusteluun myöhemmin)
Sitten kysyi psykologilta, onko tämä antanut minulle palautteen testeistä, johon hän vastasi että kyllä. Lääkäri kysyi terpalta ja kunt.ohjaajalta, että ovatko he tutustuneet psykologin yhteenvetoon, kaikki sanoivat näin tehneensä.
Sitten hän kysyi onko minulla niistä testeistä ja tuloksista vielä jotain kysyttävää. Sanoin, että ei kait vissiin...

Sitten sovittiin että seuraava palaveri on maaliskuussa..
Ja höh.
Olin odottanut että testien tuloksista keskustellaan...
Ja olin jotenkin niin tyrmistynyt jälleen, etten saanut sitä sanottua siinä tilanteessa.

Onneksi terapia-istunto oli tuon miittingin jälkeen. Sovimme terapeutin kanssa, että järjestämme istunnon kolmistaan psykologin kanssa ja käymme tutkimustuloksia läpi sillä silmällä, että mitä ne oikeastaan tarkoittavat... Lääkäriä en tähän tapaamiseen tarvitse.

Vähän sellainen olo, että olisin tullut "petetyksi"...johtuen ehkä juuri omista odotuksistani.
Kyllä tämä pyrokraattinen laitosmaailma jaksaa minua aina vaan ihmetyttää... luulisi että olisin siihen jo tottunut työskenneltyäni siinä niin kauan itse... Ei vaan pieni pää pysty kaikkea ymmärtämään

Höpsis: Minullekin on noita ryhmäjuttuja suositeltu. Yhdessä jo reilu vuosi sitten olinkin.
Tosin mtt:n kanta oli, silloin kun suhteet sinne toimivat, että yksilöterapiasta en hyödy ollenkaan
Toivottavasti sulle ei käy niin.

Taitaa olla se sun lääkäri sellainen pässi, ettei se edes taivu sellaiseen keskusteluun siitä sun testivastauksesta. Tuohan on hyvä idea, että kolmistaan tapaatte ja käytte läpi ne tulokset.

huomenta höpsöliini !

määkin eilen löysin tieni tänne ja en oikein tajuu miten nää sivustot toimivat vielä mutta harjoitellaan kamalaa ollut kun tukari ollut suljettu.iso kiitos sille joka tämän sivuston on luonut

parempia vointeja sulle toivottelen !!!!

Toivis, niin minä muistelinkin että sinä olit semmoisessa mukana.
Niin, kokoajan tässä on ollut pelko perseessä, että jokin taho sanoo, että terapiani on hyödytöntä varojen haaskausta... Ja ehkäpä eniten pelkään että terapeutti itse tulee siihen lopputulokseen, ettei pysty minua auttamaan

Elzukka Kiitos, kun sain puhelimitse purkaa sinulle tuntojani siitä miittingistä! Tuli tarpeeseen!

Awatar Ihanaa, että löysit tiesi tänne! tämä vaatii juu vähän totuttelua, mutta nämä hymiöt on ihania Mitä sinulle kuuluu?

Niin, eilisen palaverin lääkitys-osiosta...
Lääkäri kysyi mitä lääkitystä juuri nyt syön ja selvitin että Cymbaltan olen pudottanut takaisin 60 mg (kun se oli kesän yli 90mg), enkä ole huomannut minkäänlaista vaikutusta. Hän oli sitä mieltä, että ne vaikutukset tulevat esiin suht hitaasti. Sanoin tehneeni näin jo useita viikkoja, siihen hän ei sanonnut mitään.

Sitten sanoin, että minun haaveeni olisi mahdollisimmän lääkkeetön olotila. Siihen hän sanoi, että suositusten mukaan toistuvan masennuksen uusiutuneessa jaksossa pitäisi olla kahden vuoden oireeton aika, ennenkuin voidaan ruveta lääkitystä purkamaan. Ja että KÄYPÄ suositusten mukaankin näin on parempi...
Halvatun KÄYPÄ suositukset, menee niiden taakse piiloon näkemättä MINUA yksilönä
Eli hänen kanssaan en pysty keskustelemaan lääkityksestäni niin, että hän minua kuulisi.

Tässä vuosien saatossa luottamukseni siihen, että hän näkisi minut yksilönä on varissut ja tämä kyllä vaan vahvistaa sitä. Mutta ei minulla vaihtoehtoakaan ole. Hän on kuitenkin se joka viimekädessä vastaa hoidostani, enkä voi "purra sitä kättä joka minua ruokkii".
Ja onhan se totta, että ilman lääkkeitä oloni olisi varmasti aikas sietämätön. Mutta että asiasta ei voi edes keskustella asiallisesti ottaa minua pattiin

Pitäisiköhän meidän vaihtaa lääkäreitä? Minun lääkärini kun on sitä mieltä, ettei minulle kannata edes kokeilla mitään lääkkeitä, kun ne ei kuitenkaan auta, eikä myöskään suostu edes keskustelemaan asiasta

Minäkin olin pari vuotta sitten yhdessä ryhmässä, ryhmän pitäjä vain oli huono...ja ajankohta aloittaa se oli silloin minulle väärä. Nyt olen ajatellut, että joku ryhmä voisi olla hyväkin... Miltä sinusta se ehdotus tuntuu?

Voimia.

((piikkis)) Joo vaihdetaan vaan Minun on noin viisissäkymmenissä oleva nainen, joka näyttää ihan tärähtäneeltä itsekkin. Ja harrastaa mitä eriskummallisempia vaatteita ja tukka on pystyssä milloin minnekinpäin.
Hymy on sellainen väsynyt mikä ei ulotu silmiin asti ja minusta hän puhuu hiukan alentuvasti...
kuuntelee kyllä ja sanomisni löytyvät aikas tarkasti kyllä hänen teksteistään.
Väsynyt kenties työhönsä? Ja on todella lääkekeskeinen!

Niin se ryhmäjuttu... minua kyllä jännittää se monella tavalla...
.. ensinnäkin läsnä on valtava pelko, etten kelpaa ryhmäläisille jos pikkuhiljaa paljastuu millainen minä olen...
...pelkään myös, että tämä hoitajan rooli puskee päälle ja heitän oman itseni sivuun ja uppoudun auttamaan muita...
...sitten sellainenkin häpeällinen asia, kuin että ärsyynnynkö muiden ryhmäläisten jutuista ja asioista... Tämä hävettää oikeasti myöntää...
...pelkään myös hiukan sitä psykodraamaa...
...ja ehkä eniten pelkään, etten saa siitä kurssista mitään apua eli minua ei pysty mikään auttamaan...

Nyt on kyllä levoton olo, kun olen yksin kotona! En osaa nauttia tästä! pelkään pysähtyä koska silloin saattaa hdistus ja ajatukset tulla!
olen siis täällä häirikkönä päikkybongarina ja jokapaikan kommentaattorina

Minäkin vieläkin täällä. Myös yksin kotona ahista ja töitä kierrellen ja kaarrellen ja jokaista viestiä selaillen... mut hyvä puoli että osuin lukemaan päiväkirjaasi, myös musta tuntuu että siinä on paljon tuttua.

En tiedä minkälaiseen ryhmään sinä olet osallistumassa. Olin viime vuonna psykodraamaryhmässä. Pidin siitä paljon, harmi vaan että olen niin hidas ymmärtämään itseäni että ryhmässä nousseet tunteet kävivät aikas rankaksi, ja ryhmä loppui varmaan just kun olin saanut revittyä sydämeni jotenkin auki. Haluaisin sanoa sulle vain kannustavat ja hyvät puolet omasta ryhmäkokemuksestani; ryhmä oli ihana, ihmiset kävivät alun jälkeen pian rakkaiksi, luottamusta syntyi, ja ennenkaikkea pääsin ajoittain käsiksi sellaisiin etsimiini tunteisiin, joita yksilöterapiassa en varmaan olisi elinaikanani saanut kaivettua esille. Opin paljon. Mutta pakko sanoa myös se puoli, että tarvitsisin sitten sitä yksilöllistä apua näiden ryhmässä tavoittamieni ristiriitojen ja ajatusten käsittelemiseen, tai vähintäänkin jatkoaikaa ryhmän toiminnalle. En kadu ryhmään osallistumista, mutta olisi ehkä pitänyt hakea sitä lisätukea jo ryhmän aikana.

Falco, kiitos vietistäsi!
sait oikeasti sen ryhmä-jutun kuulostamaan siltä, että siitä voi minulle apua ollakkin!
Minulla on kyllä ihan sama ongelma kuin sinullakin, että tunteet ja ajatukset tulevat monasti vasta jälkeenpäin. Eli yksilöterapiassakin kotimatkalla tai illalla tulevat ne tunteet ja oivallukset, joiden pitäisi varmaan tulla siinä terapiaistunnon aikana! Ja silloin ei ole terapeutti läsnä ottamassa niitä vastaan ja mahdollisesti auttamassa! Siitä syntyy se tunne, että olen asioideni kanssa välillä ypö-yksin.
Tuntui hyvältä huomata, etten ole ainoa jolla on näin!
Kauanko sinulla se kurssi kesti? Oliko se pelkkää psykodraamaa?

Minun uusi pyykkikoneeni kehrää jo kolmatta koneellista tälle päivälle tulee tunne, että olisin saanut jotain aikaankin!
koiruus on tuonut taas yhden jalkapallokentällisen verran nurmikkoa sisälle, että imurin heiluttaminen olisi paljon tähdellisempää... mutta kun ei kykene niin ei kykene!

Minä pelkäsin myös ryhmiä ennen kuin osallistuin ensimmäiseen, olen tykännyt kovasti

Hannele, kiitos rohkaisusta!

Meni totaalisesti hermo hiuksiini...Otin vanhat kunnon ohennussakset käteeni ja *klips klips* saksin noin 2cm pois päältä, edestä ja sivuilta. Takahiuksiin en kyennyt... ehkä hyvä niin
Voi olla että lopputulos ei lähempää tarkasteltuna ole mikään hyvä ja huomenna voi ottaa pattiin. Mutta nyt olen tyytyväisempi!
Noh, tiistaina saa kampaaja sitten korjailla jälkeni...

Väsyttää, mutta ei uneta!!

Luulen, että joku ryhmäläinen puuttuu tavalla tai toisella siihen, jos sinä lähdet hoitamaan muita siinä ryhmässä. Yleensä sellaiset ryhmät ovat olleet ainakin minulle sellaisia, että niistä on jäänyt vuosia kestäviä syviä ihmissuhteita. Kyllä siellä ryhmässä saa myös ärsyyntyä toisten jutuista. Sehän tuo vaan hyvää actionia ryhmään. Ja yleensä sellasessa oppii itsestään kaikkein eniten.

Tuosta sun lääkejutusta vielä. Toisaalta ymmärrän, että haluaisit tulla mahdollisimman vähällä lääkityksellä toimeen. Mutta ethän vielä tiedä mitä se vahvempi Cymbalta-annos olisi sinulle antanut, kun et ehtinyt sitä kokeilla riittävästi. Minun mielestä jo tuon sinun voimakkaan ahdistuksen takia sun tarttee syödä lääkkeitä, jotta sulla säilyy jonkinlainen toimintakyky. Eikä ne käypä-hoito-suositukset oo ihan hatusta temmattuja. Kyllä ne perustuu vankkoihin tutkimustuloksiin. Mä nyt puolustelen sitä sun viiskymppistä lekuria (koen jotenkin sympatioita ?!?). Hän näkee, ettet voi hyvin ja tietää, että oikealla lääkityksellä saattaisit voida paremmin. Ja kun hän on lääkäri, niin hän tietenkin miettii nimenomaan, minkälainen lääkitys sinulle olisi optimaalinen. Siinä teit viisaasti, että kerroit hänelle , mitä annosta oikeasti syöt sitä Cymbaltaa... No niin, tässä tuli elzukan palopuhe Hyvää yötä. Meen huomenna taas testattavaksi. En oikein jaksa pohtia omaan päikkyyni omia juttujani, niin käyn kiusaamassa kavereita, sorry.

Et ole häirikkö. Tykkään lukea juttujasi, ja jos haluat niin voit laittaa sähköpostiakin. Samalla tavalla tässä taistellaan.
Ja ryhmä. Ammattitaitoinen vetäjä osaa pitää ohjat käsissään. Vertaistukihommat on sitten vaihtelevampia.

(((Elzukka)))
Niin, luulen, että ohjaajat voivat puuttua siihen jos rupean hoitamaan ryhmässä muita. En usko, että toiset ryhmäläiset niinkään...
Ja sehän siinä onkin, että jos joku rupeaa ärsyttämään minua, niin enhän minä voi sitä ääneen sanoa!!
Ehdin syödä sitä Cymbaltaa isommalla annoksella yli 3 kuukautta, mikä mielestäni on riittävä aika tuomaan mahdollisen hyödyn esiin.

(((Toivis)))
oikeastaan olisi just helpottavaa, jos voisin luottaa siihen, että minun ei yksin tarvitse pitää huolta jaksamiseni rajoista ryhmässä, kun olen tälläinen yli-auttaja monessa asiassa, voimatta sille itse juuri mitään!

Elzukan lääkäriä puolustavasta puheenvuorosta huolimatta olen pettynyt edelleen siihen, että lääkäri vetoaa KÄYPÄ-hoitosuosituksiin, eikä nään suosituksen takaa MINUA! Etää voisi keskustella asiasta kanssani lyttäämättä minun mielipidettäni heti ensikättelyssä.
Tiedostan kyllä, että syystä lääkkeet on minulle määrätty, mutta silti taistelen niitä vastaan. Taistelen sitä ajatusta ja tunnetta vastaan, että lääkkkeet latistavat tunteeni, ja tarkoitan tällä nimenomaan Ketipinoria.
Kylmä totuushan voi olla se, etten pärjää ilman lääkkeitä, mutta olisin halunnut keskustella asiasta ja ssada tukea mahdolliselle kokeilulle olla ilman.
Nyt meitä on kaksi hoitajaa pähkäilemässä asiaa, terapeuttini ja minä.

Hukuin kirjastoon hyllyjen väliin! Siellä oli viileää ja rauhallista ja olisin halunnut kadota sinne! Maksoin kirvelevän 9e sakon reilusti myöhässä olevasta Masennus ym kirjoista...(eikö voisi saada armahdusta sakosta jo ihan kirjamateriaalin perusteella??)
Ja lainasin kassillisen uutta luettavaa.
terapeutilla on hyllyllinen mielenkiintoisen näköisiä kirjoja...tekisi mieleni joskus kysyä saisiko niitä lainata...

Ostin vadelmantaimia ja nyt jonkun (=lue: minun) pitäisi istuttaa ne! Ilma olisi hyvä ym, mutta mistä saisin sen motivaation? Noh ehkäpä siitä, että jos menen istuttelemaan, niin ei voi imuroida...VIHAAN imurointia!!(kin)

Okei,
sain sitten ne vadelmat maahan ja sen lisäksi vielä imuroin koko huushollin...
Ei kyllä näy missään sitä papukaijamerkkiä eikä sädekehää pään päällä

Sunnuntaina jouduin osalliseksi keskustelua siitä, että ihmiset saavat liian helposti sairaslomaa masennukseen vedoten... puheen aloittaja oli eräs tuttu henkilöstöpäällikkö, joka ei tiedä taustaani...

Heitin sitten tänään terpalle, että olenko minä liian heppoisin perustein sairaslomalla, häntä rupesi naurattamaan ja sanoi, etten todellakaan ole...
Minua ei naurattanut, koska minulla on edelleen se ajatus että olen vain laiska ja saamaton...
... on tämä muuten pirullinen tauti! En toivo kellekkään...okei okei, paitsi niille kahdelle esimiehelleni!!!

Elzukan palopuhe osa 2:

Laiska ja saamaton puutarhuri. Laiska ja saamaton siivooja. Mitä vielä... Minäkin inhoan imuroimista yli kaiken. Siksi käytänkin niitä Sinin oransseja öljyliinoja: eivät metelöi ja ottavat pölyt pois paljon tehokkaammin kuin meidän "Wanha Leidi", ja selkäkin tykkää.

Miten se sun lääkäri voi kannustaa sua olemaan ilman lääkkeitä, kun se on väärin hänen ammattietiikkaansa. Sinä ehdottomasti tarvitset ainakin jonkinlaisen lääkityksen. Mutta luulen, että teillä on jo ensimmäinen kompastuskivi siinä, että sinä olet ominpäin mennyt vähentämään lääkitystäsi.

Heips

Elzukka, minä en nyt ymmärrä... Miksi sinä olet niin vahvasti lääkärin näkökannan puolella? Miksi sinun täytyy monesta eri näkökulmasta osoittaa kuinka minä olen toiminut törpösti

Joudun pyytämään miestäni kopioimaan vanhan päikkyni muistitikulle, kun itse en osaa. En todellakaan haluaisi häntä siihen asiaan, koska silloin hän saa tietää missä kirjoitan ja ennenkaikkea millä nimellä!
Ärsyttää olla avuton tässä asiassa!

Väsyttää...
Ruoka ei maistu, karkki maistuu!!!
Hieman siipi vinossa olen nyt.

((Höpsis))

Siipi vinossa olen minäkin täällä

Voisitko pyytää miestäsi ihan yleisesti jollakin muulla näyttämään, että miten kopioidaan netistä jotain muistitikulle? Minua ainakin kylmää ajatus, että minun mieheni tietäisi mitään näistä kirjoittelemisistäni!

Ja sama juttu, ruoka ei mene. Karkki menisi, mutta söin ne jo eilen kaikki...

Höpsis, kultaseni, jos et ole vielä pyytänyt miestäsi tekemään sitä, niin älä pyydäkään: minä teen sen puolestasi enemmän kuin mielelläni! Olis edes jotain, jossa voisin auttaa

Kyllä minuakin risovat nuo käypähoitohöpinät. Itse törmäsin niihin alkukesästä. Seurauksista olen jo kirjoittanutkin.
Voimia Sinulle (((höpsis)))

36 re: Ryhmä, jossa kävin, oli periaatteessa täysin psykodraamaa, käytännössä kyllähän siihen tosi paljon muutakin keskustelua yms. mahtui.

(((Helmis))), olet pelastava enekelini
Mutta eihan siitä vain ole liikaa vaivaa??

Toivis, jeps, joissain asioissa käypä-hoitosuositukset ovat paikallaan, mutta niiden takaa pitää nähdä ihminen. Sama ei sovi kaikille!

Falco, tässä minun jutussani psykodraama on yhtenä osatekijänä. Ryhmän aloitus on vain yksi kysymysmerkki vielä, kun en tiedä onko ryhmään jo ilmoittautunut tarpeeksi immeisiä.

Lapset saatu jälleen koulutielle! poika on tunnollinen ja pitää kyllä huolen itsestään, mutta pirpana on ihan erilainen. johtunee myös siitä, että olen ollut kotosalla aamuisin, eikä hänen ole tarvinnut yksin lähteä.

Pirpana on hurjan empaattinen ja ajattelee paljon toisia. Toisaalta se on ominaisuus, mistä tulee automaattisesti annettua positiivista palautetta, mutta en halua vahvistaa sitä liikaa! En halua että pirpanalle tulee samanlainen ajatusmalli kuin minulle, että tullakseen hyväksytyksi täytyy miellyttää toisia...

Terapiaan meno olisi edessä.

heh,
koira on vihainen kun naputtelen koneella!
Se komentaa minua tältä pois (eikun koira!)