lepakoita tapulissa...

Hei Höpsöliini!
Löysinpä minäkin vihdoin tänne sivustolle! Lueskelin kuulumisiasi hieman huolissani.
Kovasti jaksuja sinulle ystäväiseni ja toivottavasti saat nukuttua ensi yönä hyvin!
Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Halauksin,
Tunteilija

Hienoa, että olet alkanut luottaa terapeuttiisi. Se ON paljon. Minulta kai jäi se kunnon luottamus saavuttamatta.
Jaksamisia sinne taasen

Piikkis, kun olette rauhassa aloitelleet, voinet kysyä terapeutiltasi, voitko käydä kaksi kertaa viikossa? minulla siihen päädyttiin hoitoneuvottelussa, siis siihen kahteen kertaan viikossa.

(((Tunteilija))) Ihanaa kuulla sinusta! on ollut jo ikävä Pikaisiin kuulumisiin!

Toivis, juu olen pikkuhiljaa alkanut luottamaan, yli kaksi vuotta siihen on mennyt. Mutta luottamukseni on ihan alkutekijöissä ja hyvin hyvin hauras. Mutta alku se on tämäkin.

Viime yönä nukuin kuin raato! otin ketipinorin kiltisti illalla ja nukuin kuin tukki! Silti väsymystä on piisannut!

koko päivä on mennyt "edustustehtävissä" pojan pelikentän reunalla. se on aikas rankkaa. Mutta sosiaalinen kiintiö siinä täyttyy.
Eräs äiti tuli juoruamaan yhteisestä tutusta, joka on kuulemma iskenyt ukkomiehen. En jaksanut oikein mennä kauhisteluihin mukaan, kuuntelin vaan sujuvasti ja nyökkäilin. Ärsyttävää juoruilua pahantahtoisessa mielessä. olen vissiin yliherkkä sille!

Koiranomistamisen "iloja": aamulla koira oksensi keittiön lattialle. Yksin ollessaan oli silpunnut eteisen puukoristetta ja vääntänyt ripaskan olkkarin lattialle, ei onneksi matolle! Ja tietty pitkät perskarvat oli siinä paskassa! Kiva haju! Ja eikun siivoamaan ja koiraa pesemään. Sitten oli pakko pestä olkkarin ja keittiön ja eteisen lattiat kun ajattelin että on tietty istunut perseellää ties missä. Aikas on naatti olo!
Kun isäntä ei ole kotona, niin koiralenkkikin jäi yksin minun vastuulleni.
Pyykkikoneellinen oli pakko pyöräyttää, että pojan pelivarusteet on huomenna käyttökelpoisia, kun aamusta taas pelit jatkuvat.

Ihan olisin jo kypsää kauraa nukkumaan, mutta lapset on pirteitä kuin peipposet. Joten vielä on sinniteltävä!

Pirpana oli tänään kaverillaan, että ei tarvinnut ottaa kentänreunalle mukaan pitkästymään ja marisemaan. Kun tuli kotiin,niin kertoi että kaverin isoveli oli tullut kuumeeseen. Kiva kiva, koskakohan se sitten on meillä...

Mulla loppuikin aikanaan terapia kahden vuoden jälkeen.... mutta joo. Tuskin olisi sujunut silti.
Hienoa, että sinulla menee paremmin

Kirjoitit näin re 44:ssä: "Elzukka, minä en nyt ymmärrä... Miksi sinä olet niin vahvasti lääkärin näkökannan puolella? Miksi sinun täytyy monesta eri näkökulmasta osoittaa kuinka minä olen toiminut törpösti "

Voi rakas Höpsis
En halua olla kenenkään puolella. Olen vaan huolissani, kun et halua käyttää lääkärin sinulle määräämiä lääkkeitä, vaikka itse ainakin näen mielestäni, miten ne olisi sinulle tarpeen. Olen myös sitä mieltä, että vain lääkäri voi tehdä lääkitykseen muutoksia, siis ei edes me "melkeinlääkärit".

En mitenkään halunnut osoittaa sinulle, että olisit toiminut jotenkin törpösti. Tarkoitukseni oli vaan saada sinut jotenkin ymmärtämään, että ehkä sinulle on ehkä kuitenkin tarpeen se lääkitys.

En siis halua olla sua vastaan, vaan sun puolella, mutta meillä on vaan hieman erilainen näkemys asiasta nyt.

Toivis, kiitos. Niin, se että alan pikkuisin askelin luottamaan terapeuttin ei valitettavasti ole ainakaan vielä avannut niitä lukossa olevia mieleni ovia, jotka vissiin pitäisi saada avattua...

Elzukka, ok, ymmärrän nyt paremmin mielipiteesi.
Silti olen hiukan iltalääkitystä vähennellyt, ja lääkäri ei ole tässä asiassa tukenani, mutta onneksi terapeutti on
Toivon, että minulla on sen verran hippusia jäljellä päässäni, että älyän palata takaisin normaaliin (?) lääkitykseen jos en muuten pärjää.
Pirpana piipahti koneen ääressä ja huomasi tuon sinun kuvasi... voi kamala, hän tuumasi

minulle on iskeytymässä flunssa, siis perisuomalainen räkätauti! Ei possua.
Kurkku on kipeä, aivastuttaa ja pää on entistä enemmän tööt
Krääh. Ei kiva. Kaikki ylimääräinen on nyt yksinkertaisesti ylimääräistä. (voi mikä suuri oivallus!)

Minulla on vissiin possunuha
(en tarkoita sikainfluenssaa)

No voi harmi. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin nuha, siis sellainen aivastus kertaa seitsemän -nuha.
Paranemisia sinne

Voi sua pikkuista repsukkaa possunuhinesi. Meillä tytöt sairasti viime viikon ja lukiolaiselle viikon poissaolo koulusta ei ole pikkujuttu. Kirimistä siis ainakin on.

Se luottamus tulee hyvin pienin askelin meille omassa varassa kasvaneille ja eläneille. Mutta kyllä se tulee. Ja sinä olet siinä hyvin jo alkumatkassa menossa.

Se miksi kirjoitin tuosta lääke- ja lääkäriasiasta niin voimakkaasti, oli mm. se, että teidän tulisi yhteistuumin suunnitella se lääkitys ja jos toinen on asioista eri mieltä, niin sit siitä tulisi puhua. Nyt kun sinä olet omin päin muuttanut hänen määräämiään annoksia, hän ei oikein voi tehdä kanssasi yhteistyötä, koska hän ei voi luottaa sinuun, että teetkö hänen ohjeensa mukaan, vai viittaatko kintaalla hänen ammattitaidolleen. En tarkoita, että se annos minkä hän on sinulle alkujaan määrännyt olisi juuri se oikea. Vaan kyse on siitä voiko hän luottaa sinuun. vai teetkö kuitenkin niin kuin itse haluat ja parhaaksi näet.

Terveisä vaan Pirpanalle. Siis minähän olen just ton kuvan näköinen, paitsi jalat eivät ole noin rimppaiset kuin tuossa kuvassa. Mutta voit naamakirjasta näyttää miltä minä myös voin näyttää.

Lähettelen täältä extra-pehmoisia virtuaali-Nessuja niistämiseen. Muista rasvata nenän alustaa Bepanthenilla, niin ei mene niin helposti rikki.

Koitahan parannella nuhaa!

Hyvää uutta alkavaa kuukautta sinullekkin

Toivis, tää on just sellanen nuha!

Elzukka, nenän alla on paksu kerron taikarasvaa (=bebanthenia) ja silti on jo ihan pipi niistämisestä!
Kamala, kun minulle tulee syyllinen olo näistä lääkejutuista! Silti olen vähennellyt, otan iltalääkettä vähemmän. Haluaisin palata siihen lääkitykseen mikä minulla oli ennen keväistä ahdistuksesta johtuvaa muutosta. Ja jos rupeaa enempi taas ahia pukkaamaan, palaan vanhaan.
Tässä näet on vähän sellainen juttu, että tuo Ketipinor latistaa tunteita niin, että terapiassa on vähän hankalaa päästä niihin kiinni!

Falco, kiitos!

Hannele, kiitos, samoi sinulle

Minulla on pipi!
Voi kun joku tulisi hoitamaan minua!
Kun joku huolehtisi!
Ei sillä, en kyllä edes tiedä mitä se olisi!
Äiti oli aina vihainen kun olin kipeä. Ei siksi, että olisi joutunut olemaan poissa töistä vuokseni, vaan muuten vihainen. Vika oli aina minussa joten en ansainnut hoivaa.
Täytyy kyllä sanoa, että pirpana antoi eile illalle minulle käteen nipun nenäliinoja ja askin kurkkukarkkeja ja toivotti hyvää yötä! Hän osaa aina vaan yllättää minut empatiataidoillaan! Hänen tunneälynsä on mahtava!

Anyway, nukuin yöllä vain muutaman tunnin, kun räkä vaan valui ja valui, ja muutenkin oli vaikea olla!
Yllättävän hyvin olen silti tässä jaksellut, päivällä kun en saa nykyään nukuttua!
Saisikohan tästä saikkua

Tuttuja toiveita...kipeitä toiveita. Voisinpa tulla, ja kääriä sinut vilttiin, ja antaa mukin kuumaa teetä.

Toivottavasti olosi paranee pian, ja saat nukkua.

((Höpsis))

Voih! Paranemisia ja turvallinen virtuaalihali

Piikkis, kiitos lohduttavista sanoistasi! Lämmittivät minua

Toivis, kiitos sinulle halista

Tiistai iltana kuume pomppasi 38,5 ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä!
Tietty olin yksin kotona pirpanan kanssa ja minun vastuullani oli iltapalat ja nukkumaanlaittamiset.
Itku meinasi tulla kun pirpana toin koulukirjaa, mikä piti päälystää. Se tuntui kuin olisi käsketty mattoja tamppaamaan! En sitä prpanalle kuitenkaan sanonut vaan urheasti päälystin kirjan...eikä tullut edes ryppyjä!

Yöllä kuume laski niin, että eilen aamulla oli enää 37.1. ja keskiviikolle oli sovittu yhteispalaveri terpan ja psykologin kanssa. Soitin heille aamulla ja kysyin uskaltavatko ottaa minut vastaan. Uskalsivathan he, mutta ilman kättelyitä
Troppasin itseni ennen lähtöä, mutta siitä huolimatta en tainnut olla ihan oikeustoimikelpoinen... Eli en saanut tapaamisesta irti sitä, mitä olin ajatellut. Mutta oma oli valintani.

Kuumetta ei ole eilisen aamun jälkeen ollut. Mutta olo on edelleen aikas kamala. Tein hissukseen puolen tunnin lenkin koiran kanssa ja tuntui että hiki vaan valui vaikkei rasitusta ollutkaan.
Ja pää on edelleen ihan kuin jonkun toisen pää! Ja vielä räkää täynnä!

jotenkin tässä pöpön kourissa on vain tullut oma yksinäisyys esiin.
Olen niin kaivannut hoitajaa itselleni.
Ehkäpä sellaista lapsenomaista syliin pääsyä...
...mutta myös aikuismaista huolenpitoa. Sitä, että joku olisi hoitanut kodin velvollisuuksia puolestani ja tuonut sänkyyn juotavaa ym ym.

Terapeutti jää huomisen jälkeen melkein kahden viikon lomalle. Sekin tekee olosta turvatonta ja yksinäistä!

Voi höpsis! Kunpa saisit sitä turvaaa jostain. Tuttu vaje täälläkin
Mutta flunssasi on kohta ohi. Eikös hikoilu ole merkki siitä?
Parempaa alkanutta päivää.

Kiitos (((Toivis))) Kyllä kait tämä pöpö on parempaan päin menossa.

Tänään oli sitten vimppa terapiakäynti ennen taukoa. semmoista kevyttä. Mitään en voi jättää auppoisan auki, vaan tällälailla hissukseen. Etten sitten joudu yksikseni niitä ovia sulkemaan.
Ei tämä loma nyt ainakaan niin pahalta tunnu.
Mutta terppa on vain viikon lomansa jälkeen töissä, kun jää taas viikoksi pois. Se minua hiukkasen ahdistaa.
Tuntuu että tämä syyskuu menee terapiatta.
Koska tauon jälkeen menee kerta tai kaksi siihen "uudelleen lämpenemiseen" ja taas ennen taukoa "kevyellä kädellä". Niin siinähän se kuukausi tosiaan vierähtääkin!

Mahaan koskee. Koiralenkiltä tuli vähän kiirus kotiin.
Ja väsyttää. Kroonista?

No onpas hankalaa tuon terapiarytmin suhteen nyt. Toivottavasti tauko menee kuitenkin sujuvasti.
Jaksamisia!

Toivis, kiitos sinulle kun jaksat tsempata vaikka itselläsikin on rankkaa!

Minulla on hirvittävän kaksijakoinen suhde terapeuttiini!
Olen hänestä jollain tasolla riippuvainen ja pidän häntä turvallisenä ja lämpimänä, välittävänä ihmisenä.
Toisaalta pidän häntä ammatti-ihmisenä jolla on tiukka ammattirooli, johon kuuluu tämä empaattisuus.
Ja nämä tappelevat keskenään.
Haluaisin uskoa että on vain välittävä ihminen, ilman mitään ammattiroolia. Mutta tosiasia on, että olen vain potilas muiden joukossa. Enkä taida olla edes sieltä helpoimmasta, mukavimmasta päästä. Olen vissiin liian vaativa. en todellakaan ole helppo tapaus.

Terapeuttini on sanonut että hän pitää minussa huumoristani joka kuulemma välillä kukkii. Ja minä mietin että joo, ei kai tästä vain seuraa se, että yritän viihdyttää, että hänellä olisi välillä helpompi minun kanssani!

taidan olla komplekseja täynnä...

Toivottavasti flunssasi on jo helpottanut.

On muuten lohdullista lukea, että sinullakin on tuollaisia kaksijakoisia tunteita.

Tuo kaksijakoisuus vaivasi mua todella pitkään analyyttisessä terapiassani. Kunnes... jotain siinä viidentenä vuonna muutenkin tuskissani ihan asiallisesti tokaisin pelkoni päin naamaa sille lopulta, että kun sä olet vain ammattiauttaja, etkä sä varmaan oikeasti välitä, eikä kukaan voisi varmaan jaksaakaan terppana muuten ja jotain sellaista. Noh, ehkä se oli mestari näyttelemään liikuttumista ja kohottamaan vedet silmiin ja silleen, mut ei se ollut sillä mitenkään tapana ollut vaan se oli semmoinen tyyni ja ihanan turvallisen rauhallinen eikä mikään vetistelijä-liikkis-tyyppi. Ja se outo hiljaisuus joka silloin laskeutui ja se kurja tunne itselle... luulen että silloin taisin vähän loukata sitä, tai ainakin että se oli sanottu aika rumasti. Tai siis että sitä aidosti suretti mun kykenemättömyys luottaa. Eli siis että se oikeasti välitti. Pystyin seuraavalla kerralla pahoittelemaankin sitä vähän ja jotenkin nuo keskustelut on sitten jääneet mieleen sellaisena jään murtajana, siis oman jääni. Joskus sen jälkeen pikkuhiljaa opin miltä tuntuu kun oikeasti haluan ja voinkin luottaa.

En mä tiedä. Ei kai ne kaikki välitä, mut toisaalta kai sitä tarvii olla joku semmoinen aidon välittämisen kyky mut samaan aikaan hyvä ammatti-identiteetti, että pystyy sitä työtä tekemään. Ite en pystyisi, kumpaankaan.

Mitäs Höpsöliinille?

huomenta Höpsöliini !

tulin moikkaamaan

toivottavasti oot jo selättänyt flunssan.
toivittavasti terapia taukosi menee hurahtaen ohitse.
mulla on aivan erilainen suhde psykan ja sairaanhoitajan tapaamisiin.sairaanhoitajasta en tykkää yhtään ja vielä kun se pitää nähdä 2 kertaa viikossa,yök :evil:psykiatrini onkin sitte ihan mukava

jos ilmoitan sh lle että nyt on todella vaikee kausi meneillään niin heti heille tulee huoli tytöstä ja ilmoitus lastesuojeluun :evil:olenkin oppinut että aina kun kysytään kotiasioista niin kaikki on aina hyvin.

meillä todellakin menee tytön kanssa kotona vallan mainiosti

ihanaa et syksy saapuu

haluaisin vaihtaa sh n toiseen sairaanhoitajaan.

eilen olin tutustumassa resurssipajaan ja itku multa pääsi,pelkäsin niin kauheesti. heidän mielestään en ole vielä valmis sitä aloittamaan hyvä niin.


mitä sulle kuuluu ja mitä oot puuhastellut?

ystävällisyydellä awa

ps.iso jaksuhalitus

Minulla on nyt kurja olla!
Huokaisu!
Olen väsynyt ja hiukan ehkä peloissanikin itseni suhteen.
Ja olen hurjan väsynyt kokemaan näin!!!

Höpsis, jos sinua pelottaa, onko mitään, mihin voisit ottaa yhteyttä? Kun terapeuttisi on lomalla kerta...

Voimia, ja pärjääthän, en osaa muuta sanoa...