Varapäiväkirja

Onkin ollut vieroitusoireita tukarista, tänään löysin edes tänne ihanan ihmisen opastuksella Ei huono.

Paljon olis varmaan asiaa enkä muista tietenkään yhtään mitä ja milloin oon kirjoittanut viimeksi. Ihan hanurista yllätys-katko.

Oon viimeaikoina yrittänyt ja aika hyvin onnistunutkin olemaan ajattelematta koko fakin opparia. Terapeutti on saanut mut uskomaan että kyllä mä sen teen, sitten kun on ihan pakko ja viimeinen hetki. Niin mä oon kaiken muunkin suorittanut. Jos ja kun tässä on vielä ensi kesään asti opiskeluaikaa, niin tuskin mä paljoa saan kuitenkaan nyt aikaan, niin turha murehtia ja pilata sillä tekemättömyydellä päiviään/iltojaan.

Ihmiset, tutut ja tuntemattomat lisääntyy jotenkin ihan solkenaan nykyään. Kaiken huipuksi toinen mun gyneistä paukautti viime viikolla että munkin alkais olla aika ajatella asiaa. Ei siinä, se kai jotenkin luuli että mä seurustelen aina vaan edelleen, en jaksanut ihan kunnolla korjata koko asianlaitaa. Jotenkin se oli reippaalla ja aikaansaavalla tuulella, ja ehkä mun vammaisuuksiini vielä joskus saadaan jotain toimivaa hoitoa aikaan (johtui ehkä sen kollegasta joka oli sen vastaanotolla hengailemassa myös). Että ei jotain epämieluisaa, etteikö jotain hyvääkin.

Töissä en jotenkin ihan saa asioita aikaan sillä vauhdilla kuin haluaisin, kaikenlaista jää usein roikkumaan kun en vaan jaksa aina paneutua kaikkeen heti. En ihan tajua miten siinä noin menee, tarviinko mä sitten melkein kaikissa asioissa jotain harkinta-aikaa tai jotain. Kiireelliset ja tärkeät jutut kyllä hoituu hyvin, mutta semmoiset hitaammat jää useimmiten myöhempiin ajankohtiin. Ja ne tietty stressaa välillä. Onneksi ei kuitenkaan juurikaan tuu työt kotiin, harvoin korkeintaan. Yksi ressaavampi juttu jolle kukaan ei oo oikein voinut mitään, päättyy suurimmaksi osaksi tällä viikolla, toivottavasti hyvin.

Oon pari kertaa milloin mitenkin yrittänyt järkätä kavereita yhteen, mutta mulle ei oo kukaan tainnut järkätä mitään. No nyt on yksi kaveri, ainakin vähän. Tai kun joku sen poikaystävän kaveri oli kysellyt tietäiskö se ketään kivaa tyttöä, niin se oli keksinyt että mähän olisin. Nyt sitten vaan odotellaan, jos jossain bileissä sen vaikka tapaisin. Mielummin kyllä olisin vaikka suoraan käväissyt jossain rehveillä, humalaiset miehet kun ei niin paljoo oo mun makuun. Ja jos oon itse viihteellä, en osaa enkä tajua ketään katsellakaan, kun pitää keskittyä omiin kavereihin ja hauskanpitoon.

Nyt nukkumaan!

"Kannatti" kirjoitella että töissä viihtyy, tänään ei jotenkin olisi jaksanut viihtyä. Tökkii, vähän. Olin tänään ihan ministi harjoitus-potilaana, vuorotellen kaikki kolme muuta liikutteli mun leukaa. Oli outoa, ja koska en yhtään osannut olla rentona ja se tuntui välillä vähän väkisin vääntämiseltä, nyt on leuka kipeä vähän. Höh.

Niin ne vauvat tunkee lähinnä facebookista mun näkösälle, kaverin kavereilla sekä kavereiden sisaruksilla vauvabuumi menossa. Omilla ystävillä ei onneksi vielä ole, parilla serkulla vaan. Tai voishan se kai olla ihan mukavaakin, jos jollain vähän tutummalla olis vauva, niin pääsis vähän näkemään mitä semmoinen on. Omaa "lapsettomuuttani" voisin muuten perustella vaikka sillä, että ei mun ala-asteen luokkakavereillakaan (25-29kpl) kuin yhdellä oo lapsia. Maantieteellinen myöhäinen syntyvyys tjtn.

Mietin kuumeisesti, uskaltautuisinko kämppiksen mukaan (ja loppujen lopuksi varmaan monen muunkin) johonkin jumppaan joskus. Vai jatkaisko vaan tota kuntosalia. Liikuntapäätökset on aina yhtä vaikeinta, kun niihin liittyy raha :/

Muuten oon kyllä onnistunut pärjäämään palkattoman kuukauden lähes loistavasti. Kesän Visa-laskut on pysyneet pieninä ja oon voinut maksaa ne heti pois.

Pari päivää mennyt helpolla liikunnalla. Käänsin kuntopyörän kesäkorjusta tohon sohvan viereen ja poljin sitä puoli tuntia tiistaina ja toiset puoli vääntelehdin lattialla. Eilen käväisin sauvakävelyllä, löysin kauan kadoksissa olleet tassut kun oikein etsimällä etsin ties kuinka monetta kertaa, oli yhden huonon talvitakin taskussa. Ei enää kopisevilla sauvoilla kävelyä tänä kesänä, pehmeää tepsuttelua vaan.

Oon jotenkin vaivannut mieltäni sillä että oon yrittänyt miettiä, tykkäänkö mun työstä vai en, ja se on johtanut siihen että joka toinen päivä tuntuu että tykkään ja joka toinen päivä sitten tulee jotain tyhmää mieleen. Molemmat sitten hallitsee vuootellen aika paljon. Loppujen lopuksi kuitenkin kokonaisuus positiivinen, liika miettiminen ei sovi tähän. Ei mitään järkeä noissakaan mietinnöissä sitten taas.

Yritin tänään vääntää juttua terapeutille vanhoista ikävistä ajoista mun elämästä, mutta en vaan pääse niihin sisälle. On vaan mustia ajanjaksoja, jolloin tuntui mitättömältä, väsyneeltä, loppuunpalaneelta, ulkopuoliselta, passiiviselta ja olinkin erityisen passiivinen ja sisäänpäinkäpertynyt. Miten voi selvittää menneisyyden möröt jos ei niistä saa mitään otetta?

Tapasin tänään kummiotuksen taas hetkestä aikaa. Ihanaa kun se oli selvinnyt leikkauksesta, oli reppana ollut aika kipeänä mutta nyt taas aikalailla oma itsensä
Juteltiin ystävän kanssa myös pitkästä aikaa ihan kaksin. Lisää näitä.

En muista oonko jo aiemmin kirjoittanut että oon vähän _miettinyt_ maalaamistakin tässä lähiaikoina. Vähän. Ehkä mä vielä joskus. Terppa kysyi, oonko ajatellut mennä johonkin kurssille, en todellakaan. Liian ahdistavaa ja väkisin tekemistä varmaan. Ehkä mä joskus eläkkeellä voin semmoiselle sitten mennä.

Jee, melkein viikonloppu : ) Ja lauantaina vissiin kahvittelua : ) Sitä odotellessa...

Taas viikonloppu takana, mukava sellainen. Humaltuneisuus tosin aiheutti hitaalla käymistä ja vähän väsymystä, pitäisi kyllä vähentää. Muiden ihmisten pitäisi kyllä vähentää myös, näin viikonloppuna muun muassa varatun ihmisen lähtevän ihan jonkun muun kuin oman kullan matkaan, sekä alastoman ihmisen kiipeävän asunnon parvekkeen ulkopuolelle ja sammuvan pöydän alle. Viina ei suinkaan ole viistasten juoma, vaan tyhmien juoma. Mä juonkin melkein vaan siideriä tai viiniä

Se mies jota kaveri oli mulle katsellut, oli ihan mukava, mutta tavannut jo jonkun (onneksi en mitenkään erityisemmin yrittänytkään tehdä tuttavuutta), mutta sen sijaan törmäsin jo aiemmin baarissa ihan muuhun tyyppiin. Käytiin treffeilläkin tänään, en osaa kuitenkaan vielä sanoa juuta enkä jaata. Aika jees kuitenkin, ja hyvä mieli.

On väsyttänyt jo pitkin iltaa, mutta sisu ei ole antanut myöden mennä tosi aikaisin nukkumaan. Lisäksi pelkään että herään joskus pikkutunneilla enkä saa moneen tuntiin unta, ennenkuin sitten jotain puoli tuntia ennen herätystä. Suunnilleen säännöllinen ja riittävä nukkuminen on se mulle tärkeä juttu. Jotenkin pärjään vaikka moni muu asia menisi pieleen, mutta jos unet ja unirytmi menee, lähtee menemään pieleen. Nyt ehkä voi jo mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Aamusta asti ollut huono päivä :/ Havahduin aamulla siihen että mun tosiaan pitää päivällä kouluttaa yhdelle uudelle työkaverille juttuja joista itsekään en ole kovin hyvin perillä, ja vielä englanniksi. Jouduin myös kohtaamaan mun harmituksen kanadalaisia kohtaan, sillä uudella työkaverilla on ihan samanlainen aksentti ja noidan nauru kuin mun entisellä valmentajalla joka muutenkin oli aika karmiva akka. Tavallaan kohtasin siis myös kauhut siltä valmennettava-ajalta. Ei se työkaveri kyllä muuten ole mitenkään samanlainen, ja kai tässä voisi jotenkin tuntea pientä ylitsepääsyä asiasta kun se mun pitämä pienimuotoinen "koulutus" sujui hyvin ja käsitin että ymmärrettiin toisiamme ihan hyvin. Kaikki kanadalaiset ei siis ole suoraan perseestä.
Sitten meille molemmille pidettiin pientä esitelmää pisto- ja viiltotapaturmista ja muutenkin tartuntataudeista ja neulojen käsittelystä, ja mulle tuli huono olo. Olisin varmaan voinut pyörtyä, mutta tajusin sanoa että mä en taida pystyä enempää katselemaan ja kuuntelemaan, niin pääsin loikoilemaan hammaslääkärin tuoliin loppuajaksi sitä opetusta. En ihan edes osaa sanoa mikä siinä sen pahan olon teki, mielikuvitus kai suurimmaksi osaksi ja ne taudit. Neulat ei niinkään, luulen.
Sitten kun myöhemmin saatiin kokeilla neulojen käyttöönottoa ja hylsyttämistä, niin enkö sitten heti vielä pistänyt itseäni sormeen. Puhtaalla neulalla tosin, joten ei mitään fyysisiä vammoja tulossa. Henkisistä en tiiä...

Terapeutillekaan en aamulla ihan osannut jutella, ja äiti soitti illalla, niin en senkään kanssa. Ei kyllä äidilläkään ollut kovin sujuvat jutut, ei sen puoleen.

Huomenna parempi päivä? Joudun menemään johonkin puolikummalliseen tapahtumaan, että yksi kaveripariskunta pääsee sinne myös. Tai mun piti lähteä mukaan että se toinenkin suostui lähtemään, ainoastaan toinen niistä on siitä innoissaan. Mitäpä sitä ei kavereiden parisuhteen eteen tekisi

Oon ollut koko viikon väsy. Lisäksi mulla on jonkinlainen talvivaraston kasvattaminen meneillään, tekee vaan mieli koko ajan syödä kaikkea, kaikkia herkkujakin. Oon kyllä ällössä kunnossa, pitäis repiä jostain ihan kunnollinen liikuntakärpänen.

On ollut kaksi päivää niskat jumissa, ja tänään on pääkin ollut kipeä. Ei silti jaksa tehdä asialle mitään kunnollista, jotain pientä vetristelyä oon yrittänyt harrastaa.

Meillä on rampannut patteriventtiili-miehiä. Perseestä. Eikä edes tiedetty että sellaiset on tulossa. Viimeksi tänään aamulla kahdeksalta kesken mun aamutoimien, meni ihan myttyyn koko töihin lähteminen taas :/ Onneksi se taisi olla viimeinen kerta, nyt saisi vielä siivota niiden jäljiltä kaikki murenat mitä ne on jättäneet ja patterit jotka on iham mustissa kädenjäljissä. En jaksa, tiskasin sentään tänään varmaan ainakin viikon tiskit...

Päätin jo joskus viime viikonloppuna että tänä viikonloppuna teen vaikka väkisin vähän sitä opparinpaskiaista. Perjantaina tai lauantaina, sunnuntaina en kykene kuitenkaan.

Blaah.

Yritän kirjoittaa, vaikka päässä ei liikukaan mitään. Onkohan se hyvä?

Viikonloppuna siivottiin aikalailla kunnolla kämppiksen kanssa. Ja käytiin lenkillä, mä kävelin vaan.
Oon ollut jo jonkin aikaa joka toinen päivä ilman pikku-efeäkin. Ehkä kohta voisi kokeilla jättää nekin pois.
Sunnuntaina kahvittelin, oli ihana nähdä ihmistä joka vaan säteili, vaikka joskus on ollut huomattavasti vaikeampaa. Toivoa siis on kaikilla.

Kävin treffeilläkin. En osaa oikein vieläkään sanoa. Selvitystyö jatkuu, ihan mukavaahan se on selvitellä. Tyyppi ehdotti että mentäisi "oikeille treffeille", oon kuvitellut olleeni oikeilla treffeillä parikin kertaa sen kanssa

Aamulla kurkku oli vähän kipeä, ja on nytkin jotenkin ehkä vähän. Ja ihan ministi nuha, ehkä. Toivottavasti ei tulisi mitään kovin pitkäkestoista plunssaa, semmoisia on liikkeellä ihan liikaa...

Edelleen kurkkukipua, iltaa kohden voimakkaampana. Töissä oli kuumeinen olo, ei ollut kuumetta sitten kuitenkaan. Yritin nukkua päikkärit, mutta tuli tosi kipeä olo, sain mittarin nousemaan 36,9 asti. Yleensä mulla on aika matala ruumiinlämpö. Sitten otin buranaa. C-vitamiinia ja kaikkia muita poppakonsteja oon käyttänyt eilisestä.

Varmaan ihan tuskaa mennä huomenna töihin, mutta ei tässä muutakaan voi kun ei yskitä, aivastuta tai ole muutenkaan nuhainen. Eikä sitä kuumettakaan. Hirmu jumitus vaan, ja huono olo. Mietin jo että onko mulla menneet efe-päivät sekaisin, kun oli töissä niin huono vointi, mutta sitten tuli kurkkukipu päälle niin ei se ainakaan niistä voi johtua.

Ärsyttää kun täällä sivukaupalla sääntöjä ja säännöistä tappelua, pitäis vissiin nekin lukea ettei mihinkään tahattomasti syyllistyisi. Sen verran mitä oon lueskellut, ei ihan miellytä, mutta mihin muuallekaan sitä menisi

Tiistai-yönä aloitin yskimisen ja huomenna tulee kolmas päivä sairauspoissaoloa töistä. Lämpö on pyörinyt 37,5 molemmin puolin, välillä oli joku kuumeetonkin hetki mutta nousujohteista tää vissiin toistaiseksi on ollut. Ma-ti oli kurkkukipu, keskiviikon oli pääosassa yskä ja tänään räkäily ja tukkoisuus. Nenä ja pää kipeet niistämisestä, ja selkä kipeä makaamisesta ja röhnöttämisestä

Perseestä.

Lääkäriin on ihan turha mennä valittamaan, sama tauti on vähän joka toisella eikä tähän mikään lääke auta varmaan. Sikaplunssat ei pelota, mistä sitä tietää vaikka tääkin olis sitä. Kaverille joka on flunssaillut jo jokusen viikon, sanottiin että tavallisen flunssan perään sikainfulenssa voi olla jo vaarallinen ihan perusterveellekin, että sikäli tietty mielummin sairastaisi ensin sen eikä eka jotain muuta flunssaa ja sitä sitten siihen perään. Sika-versiossa tosin pitäisi kai olla kovempi kuume (?) niin ei mulla varmaan se oo.

Niistäminen vienyt kaikki mehut ja olo on aika pihallaoleva, mutta ei nukuttais...

Voi ei, sinäkin sairaana. Parempia vointeja!

Mielenkiinnolla olen lukenut tätäkin päiväkirjaasi. Osaat kertoa hyvin arjestasi.

Uhoh, pikaiasta paranemista ja jaksuja siihen asti kunnes niin käy.

Voi kiitos parempien vointien toivotuksista, possu ja mmi, ne on ehkä jo auttaneet Ainakaan aamulla eikä nyt ollut kuumetta (jäi alle 37:n, vaikka ihan vähän kyllä vaan...), eikä niistää tarvii ihan kymmenen minsan välein. Yö oli kyllä vähän tuskainen, mutta nyt on parempi : )

Soitin aamusta mielenkiinnosta tohon terveysasemalle että jos tämmöinen tasainen flunssailu ja pieni kuume jatkuu, niin minkä ajan kuluttua kannattaisi hankkiutua lääkärille näyttäytymään. En oikein saanut selkeää vastausta siihen että miten toimia jos kaikki jatkuu ennallaan, mutta jos kuume nousee enemmän kuin hetkeksi 38 asti niin sitten ehkä kantsisi hoitoon hakeutua. No ei vissiin noussut/nouse. Kämppiksen siskolle oli sanottu, että ei oo olemassa mitään hyvää yskänlääkettä ja samaa on kämppiksellekin lääkärin luennolla sanottu, mutta mulle se puhelin-täti sanoi että apteekissa on tosi hyviä reseptivapaita yskänlääkkeitä, että niitä kannattaa vedellä. Ja höyryä hengitellä ja juoda kuumaa. Nykyisin suositus on kyllä kylmän juominen... No, ei sitä voi kaiken maaliman terveyskeskustädit tietää, miten flunssaa kuuluu hoitaa ja mikä on jotain kotoa opittua vanhan kansan tietoa. Lisäksi se sanoi että Buranaa ja Panadolia kannattaa ottaa. Luulin, että lääkefirmat lobbaa vaan lääkäreitä, että kai se muuten on ihan sama minkä merkkisessä tabussa ibuprofeiinit ja parasetamolit vetää. Kämppiksen siskolle oli joku vastaanottava hoitaja suositellut puolukkasurvosta, suolaveden juontia ja villasukkia sen viikon kestäneeseen yskään...
Mjoo, pientä saivartelua, mutta joskus vaan nyppii kaikenlaisten hoitajien taso(ttomuus). Jos ei ole mitään viruksen aiheuttamaan flunssan hoidoksi, niin tarviiko siihen sitten keksiä fiilispohjalta jotain jaffan-juontia avuksi. Ei muissakaan töissä voi ihan mitä tahansa selittää asiakkaille, ja luulisi että hoito-alalle lähtiessään täytyy sisäistää että alan tiedot päivittyy koko ajan, ja kehityksessä pitää yrittää pysyä mukana. Vaikka kuinka tympisi.

Välillä tulee hikoilu-kohtauksia, huhhuh.

Paska. 37,1 taas, vaikka oon kiltisti syönyt panadoliakin.

Sairastaminen on niiiiin ankeaa. Mitään ei jaksa yskimisen ja niistämisen jälkeen, mutta tylsää on. Tiskasin iltapäivällä tiskit, ja sitten nukuin 2h päikkärit. Koneella roikkumista ja telkkarin tuijottamista tää on. Katsoin eilen (vai tänään?) jakson Kauniita ja rohkeitakin, ei hyvin mene...

Mietin aiemmin päivällä vastaavani ketjuun, jossa kysellään, mitkä asiat haluaisi, jos raha ei olisi este. En olisi kovin montaa keksinyt, ei saa niitä asioita rahalla mitä toivoisin.

Ihan kateeksi käy, mmi valitteli että lihakset on kipeenä. Mäkin haluun! Muutakin kuin alaselän kipeäksi makaamisesta. HETI kun tästä selviän, hankkiudun tohon salille.

Yksi mun kaveri, joka ei käy treffeillä, oli tänään lähdössä treffeille, ja koko alkuillan se kyseli vähän väliä multa kaikkia neuvoja, miten treffeillä kuuluu olla jne. Aika söpöä (ja tosi hauskaa, sillä oli niin pöhköt jutut). Olin myös vähän otettu : )

Oon ihan in lööv mun sähköhammasharjaan, suosittelen kaikille. Ensin tuntui että hampaat lähtee irti sillä tärinällä, mutta äkkiä siihen tottui. Tulee super-puhdasta, en tajua miten sen hankkimiseen meni näinkin kauan (muutama vuosi ollut hankittavien listalla).


Irrallista höpinää, joka saattaa vielä jatkua. Tylsää.

Jipii, kuumeeton päivä takana. Oon kyllä syönyt tulehduskipulääkkeitä vähän, että voi ne tietty jotain vaikuttaa. Tai sitten ei : ) Aamulla oli vielä 37 tasan, mutta sitten hukkasin vanhan kuumemittarin ja tartti iltapäivällä käydä ostamassa uusi hieno digitaalinen. Sillä ei oo kuumeita näkynyt. Eikä oo niin flunssainen olo, pöhnäinen kyllä. Kuoleekohan pienessä kuumeessa paljon aivosoluja...
Jee, ei tarvii yskiä ja niistää tosi paljon enää : )

Jäi kyllä tän taudin takia yksi viikonloppureissu tekemättä ja kaverin läksiäisissä käymättä, ei voi mitään. Onneksi näyttäisi nyt olevan ohi, niin pääsee maananttaina takaisin arkeen kiinni. Huomisen rehellisesti kyllä lepäilen vielä vaan.

Niin ja se vanha kuumemittarikin löytyi 10min sen jälkeen kun tulin kotiin uutta ostamasta... Mun elämää.

Sunnuntaikin ol kuumeeton, ja maanantaista olen pyristellyt töissä. Vähän käy aivot hitaalla ja muutenkin on tahmeaa, mutta kyllä tässä voiton puolella ollaan. Yskittää kyllä välillä ja samoin nenä on välistä tukossa. Oon suorastaan hurmaava asiakaspalvelija varmaan, mutta ei kukaan ole mitään huomautellut tai kysellyt.

Viime yönä heräsin 3:45 enkä meinannut saada uudestaan unta millään, varmaan pari tuntia ainakin pyörin vaan. Tuli aina kuuma, ja piti vaihtaa puolta sängyssä jne, ja sitten taas kohta uudestaan. Lakanatkin oli muka rypyssä ja kaikki huonosti. Onneksi oli myöhäinen työpäivä tänään.

Hain uuden avainlukulistankin verkkopankkiin, loppuviikosta vahingossa sen lukitsin kun en muistanut ollenkaan, että mulla oli vielä vanha käytössä, ja väkisin tungin vaan uuden listan koodeja.

Mulla on ihottumaa. Ollut jo pari viikkoa. Käsivarressa on kaksi täplää, samoin kyljessä, yksi pohkeessa ja yksi takareidessä, ja pari jossain missä ne näyttää tosi epäilyttävältä Ne on ehkä hiivanestolääkityksen sivuvaikutus, oujee. En mä voi siitäkään luopua kun ei mun paikat kestä hiivatulehdusten jälkiongelmia, mutta en haluaisi kokovartalo-herpekseltäkään näyttää. Lähetin eksälle tärähtäneen kuvan mun näppylöistä ja se sanoi niitä nokkosihottumaksi, yritän kokeilla jotain antihistamiinia nyt näihin ensin ennenkuin laahustan taas gynelle valittamaan. Hetken kyllä huvitti, lähetellä jotain takareisikuvaa eksälle että saa hoito-ohjeita Mutta se takareiden oli isoin. Pitää ajatella että hoitoalan ammattilaiset törmää takuulla kummallisempiin ja ällömpiin juttuihin kuin mulla, kuitenkin.
Pillereitäkin pitäisi vaihtaa. Jos löytää jotkut yläpäälle sopivat, ne ei sovi alapäälle :/

Tein ahkerasti tässä evääksi töihin makaronia ja kanaa, kolme annosta. Sitten tajusin että huomenna on torstai, eli kipitän voileipineni terapeutille lounastauolla, ja perjantain mulla on yksi koulutus josta saa jonkun lounaan. Höh, oli niin hyvä tarkoitus mutta ei ihan kohdannut tarvetta. Saan syödä ne sitten iltapalaksi kai : )

Jee, pari ihottumanäppylää lisää, toiseenkin pohkeeseen ja taaemmas kylkeen, melkein selkään. Varmaan pitäis yrittää katsoa selästä, onko siellä. Lääkäritutun tuomio on, että ne voi johtua lääkkeestä tai flunssa-viruksesta. Osaa noista kutittaa, tai oikeastaan vaan noita pohkeiden ja käsivarren. Ehkä mulla on eri merkkinen kuppa raajoissa ja toinen keskivartalossa... Paitsi ei kuppa eikä mikään muukaan sukupuolitauti voi olla.

Töissä sellainen joka ei ollut nähnyt mua vielä toipilaana, sanoi että mulla on vielä aika pahan kuuloinen yskä. Olisipa se kuullut maanantaina... Kyl tää aina pikkuisen joka päivä helpottaa. Elo on vähän sellaista sitten kun - tänäänkin olis ollut nätti ilma käydä vaikka kävelyllä mutta ei musta semmoiseen vielä ole. Töissä käyntiä ja lepoa. Ja paljon syömistä + nukkumista. Aika ankeaa.

Mun puolesta flunssailu saisi jo loppua. Melkein kaksi viikkoa mennyt, ja vieläkin yskittää varsinkin aamupäivisin ja iltaisin, ja niistääkin pitää. Plus on väsy ja voimat pois.
En jaksanut kahvitteluunkaan, kun lauantai-aamu meni ihan yskimiseksi ja piti ottaa sen jälkeen parin tunnin päikkärit kun otti niin voimille. Kävin illalla synttärijuhlissa ja poikkesin jatkoillakin, mutta olin tosi aikaisin jo ihan kuitti vaikken paljoa juonutkaan. Ei varmaan olisi kannattanut tanssia, yskintä oli aika armotonta koko myöhäisillan. Ja tänään aamun.
Harmittaa tää kotona lepäily ja itsensä levittäminen, ei ole parempaakaan tekemistä kuin syöminen, heti jos jotain yrittää vähänkään enemmän mitään tehdä niin yskittää ja yskittää. Tai oon mä muutaman leffan katsonut myös, nekin kyllä väsyttää.
Kämppiksen kanssa katsottiin yksi ilta leffaa valot päällä eikä saanut röhnöttää sohvalla vaan piti istua melkein etukenossa, että varmasti pysytään molemmat hereillä. Kummelin Alivuokralaisen ja Troijan oon katsonut viimeisimpinä. Koko ajan on jotenkin aivokapasiteettikin tavallista enemmän jumissa, kyllä mä oon useammankin leffan katsonut mutten muita muista.

Mur. Sain äidiltä liikuntaseteleitäkin, enää tarttis vaan parantua niin pääsisi niitäkin hyödyntämään.

Aika pitkään söin pikku-efejä (37,5mg) joka toinen päivä vaan, viimeisen oon syönyt torstaina eli laskentatavasta riippuen oon pari-kolme päivää oon jo ollut ihan ilman lääkkeitä Jotain hyvää kuuluu sentään siis : )

Ei uutta auringon alla. Käyn töissä (ma-ti siihen menee kirjaimellisesti koko päivä), syön (liikaa) ja nukun (liian pitkiä yöunia). Ja yskin, niistää ei enää tarvitse. Yskiä pitää ehkä jopa useammin kuin muutama päivä sitten, mutta vähemmän kerralla. Perseestä kuitenkin.
Läppäri jumii, varsinkin netti jumii, toisinaan digiboxi jumii ja ainakin sen ja sen kaukosäätimen välit on usein poikki.

Viisi päivää ilman lääkkeitä, ja ihan normi-meininki.