Onko totta mitä tunnen

Minusta tuntuu että juuri saamani kaverit, eivät pidäkään enää minusta.
Sain nämä kaksi nais kaveria ollessani siivoutyössä.
Rupesimme pitämään elokuvailtoja.
Nyt tuntuu, etten osaa enää puhua heidän kanssaan.
Tai että he ovat hirmuisen puheliaita ja juttelevat keskenään.

Tänäänkin katsottiin elokuvaa ja oikeastaan minun oli paha olla ja olin vain
omissa oloissani aika hiljaa. En jaksanut puhua.
He tietävät exäni kuolemasta.
Toinen kavereistani tunsi hänet jotenkin.

Nyt kun kuuntelin mitä he puhuivat, niin sain käsityksen että he joko keskenään
ovat yhdessä aina jossain tai sitten jonkun muun kanssa.
Yhdesti tämä toinen nainen sanoi, että minä voisin tulla yhteen
"tapaamiseen", johon oli määrä tulla muita heidän tuttujaan.
Nyt kun kysyin milloin se tapaaminen on, nainen sanoi että se oli jo.



Sitten kun katselimme elokuvaa.
Vähän väli toinen naisista puhui kännykäänsä.
Suljimme siksi aikaa filmin ja yhdesti nainen puhui 25 min mies ystävälleen.
En voinut sanoa että minun oli paha olla ja että katsotaan nyt tämä filmi.

Minusta on kovin omavaltaista käyttäytyä niin että kutsutaan katsomaan filmiä
ja ei kysytä toisilta mitään vaan vähän väliä jauhetaan puhelimeen omia asioita.

tahdo kestää noita kolmiotilanteita, ulkopuolelle jäämisen tunnetta. Terapeutti sanoi muistaakseni, että jos joukossa on kolme, niin semmoista yhden ulkopuolelle jättämistä siitä tahtoo tulla, tai niin sen kai herkästi kokee. Lapsuudesta ja vanhempien suhteen ulkopuolelle jäämisestä johtuvaa, kai.

Minusta kyllä kaverisi käyttäytyivät oikeastikin keljusti. Voisihan tosin ajatella, että jos he tiesivät miesystäväsi kuolemasta, eivät sen takia kutsuneet sinua mukaan: ehkä ajattelivat, ettet semmoista tapaamista nyt haluaisi ja jaksaisikaan. Minusta tuon olisi voinut kumminkin selittää, eikä vain todeta, että tapaaminen oli jo. Tarkoitus oli minusta ilmiselvästi saada sinut tuntemaan olosi pahaksi ja hylätyksi. Mitähän tuokin ystävä tuollaisesta käytöksestä itselleen saa? Purkaa omaa pahaa oloaan ja siirtää sen toiselle?

Kyllä minä jonkinlaista kännykkäkulttuuria ja etikettiä odottaisin aikuiselta ihmiseltä. En pilaisi toisten elokubvailtaa ja keskeyttäisi sitä omien puhelujeni takia. Jonkinlaista piiloaggressiota tuo minusta on, ja olisin ehkä itse sanonutkin siitä jotain, jos se olisi toistunut. Se verran on pinna ehkä lyhentynyt.

Minulle tuli tunne, että en ehkä olekaan sopiva heidän kaverikseen.
Että he eivät tiedä, mitä minun kanssani tulisi tehdä.
Jättääkö pois roikkumasta vai kutsua kenties huvin vuoksi joskus jonnekin.
Tai sitten olen liian alemuudentuntoinen.

Mutta olisi se kiva ollut jos oltaisi huomioitu jotenkin.
Kenties ehkä jopa odotin jonkinlaista toisenlaista suhtautumista
tai kenties olen itse arvioinut nyt etteivät nämä olekaan niitä
ystäviä, joiden kanssa voin olla.

että sinä et ole sopiva heidän kaverikseen. Eihän sinun käytöksessäsi ollut mitään vikaa! ja kyllä minusta voit olla heidänkin kanssaan, opettele vain pitämään paremmin puolesi.
Helpommin sanottu kuin tehty tietysti, tiedän.

Juttelepa kokeeksi näiden ystävien kanssa yksi kerrallaan, niin voivatkin suhtautua ihan toisella tavalla kuin tuossa kolmen kimpassa.

ja sen kysymyksestä: eikös se aina ole totta, mitä tuntee?
Eihän sinun tunnettasi voi kukaan mennä kiistämään, sinä tunnet niin, ja se on totta.

Niin, minä ja tämä toinen nuorempi nainen tapasimme edellisessä työpaikassa
ja siivosimme siellä yhdessä.
Minusta alkoi tuntumaan että meillä synkkaa ja puhuimme paljon.
Tämä toinen nainenkin oli siellä, mutta eri tehtävissä.
Hän on kova puhumaan.
Ei se puhuminen minua haittaa, vain se että nyt kun en enää näe heitä kuin harvemmin,
tuntuu ettei osaa sanoa mitään.

En haluaisi menettää kumminkaan heitä.
Tarvitsenhan kavereita,
mutta kun pelkään, etten ole oikeanlainen itse.

kaikille, ja varsinkin noin kivan tuntoiselle ihmiselle kuin sinä, että olet juuri oikeanlainen, eikä sinun tarvitse hävetä eikä muuttaa itseäsi, paitsi että tarvitsisit vain lisää itseluottamusta ja jonkun, psykoterapeutin, laillistetun sellaisen, tukemaan itseäsi siinä itseluottamuksen löytämisessä.

Me ihmiset ollaan erilaisia ja niin pitää ollakin, se on hyvä asia. Miksi ihmeessä sinusta tuntuu, ettet kelpaa? Olethan selvästi parempi ja hienompi ihminen kuin kaverisi!