Ei jaksaisi oikein

Toistuvat masennuksen tunteet.
Melkein jatkuvana pysyvä tyhjyyden tunne.
Tuskatilat.
Yksin en osaa olla yhtään.

Mikä mua vaivaa.

Tai psykiatri on antanut kyllä joskus kauan sitten lausunnon
että minua vaivaa masennus.
Niin vaivaa monia muitakin.
Mutta mikä se on tämä tyhjyys. Mitä se merkitsee.
Miksi se ei täyty.

Vain sillon on hyvä kun on joku ihminen lähellä. No ei aina silloinkaan.
Tuskainen olo voi olla vaikka joku olisikin siinä.

Tuskaisuutta ja tyhjyyden tunnetta olen joskus koittanut lievittää
alkoholilla tai syömällä lääkkeitä liikaa.

koskaan annettu ihan oikeaa psykoterapeutin pätevyyden saaneen terapeutin tiivistä, paljastavaa psykoterapiaa?
Minusta tuntuu, että tarvitsisit sitä ja hyötyisit siitä.

Tuo tyhjyyden tunne masentuneella voi olla vaikka "kuolleen äidin hautakammio" sisälläsi. Siis vaikkapa masentuneen äidin lapsuudessasi aiheuttama traumaattinen kokemus siitä, että et ole tärkeä, et kykene herättämään masentuneessa tai stressaantuneessa äidissäsi iloa ja ylpeyttä...

Noista jutuista luin Nuoren aikuisen psykodynaaminen psykoterapia -kirjasta. Minusta sinun kannattaisi olla vailla oikeaa psykoterapiaa ja tunteidesi käsittelyä. Tuossa kirjassa kuvattiin, kuinka hoito auttoi!

Minusta Sien on selvä, että nuo kokemukset, mitä sinulla on tässä pitkään ollut ja sitten tämä järkyttävä päätös, masentavat kovasti. Ilmankin miehesi katoamista taatusti masentaisi ja nyt sinun on vielä tehtävä lopulllinen surutyö, mikä on äärimmäisen raskasta.

Normaalistikin eron tms. vakavan menetyksen suru kestää sellaisen vähintään kaksi vuotta, jonka aikana tunteet käyvät myllerystä ja vuoristorataa.

Olet ihana ihminen, anna itsellesi aikaa, äläkä ajattele miten sinun "pitäisi" selviytyä tai pärjätä. Eivätköhän muut ihmiset ymmärrä, miten rankkaa sinulla on ollut ja on, tai toivotaan näin ja elleivät, ymmärrä sentään itse.

Oikein kovasti sinulle voimia.

Kiitos possu.
En tiedä selviänkö.
Mutta olen yrittänyt ainakin.

En kyennyt menemään muistotilaisuuteen.
En vain kykene.

Minä en sitä vain jaksa.

Menen miehen siunaustilaisuuteen.
Hän minä en kuulunut hänelle, sillä tavalla, hän
oli ennen minua perheellinen ja kaksi tyttöä.

Minä tulin vain hänen elämäänsä myöhään.

Enkä tiedä oliko se hyvä.


Ei mun elämä mitään herkkua ole, ollut ikinä.
kenenpä ois

Koeta jaksaa silti, kaikesta huolimatta.

Voi kun voisi jotenkin helpottaa toisen tuskaa ja väsymystä.

No yritetään vaan eteenpäin, mä oon kans aika poikki nyt.
Olemme arvokkaita, kauniita ihmisiä, meidän pitää jatkaa täällä!!!
Hetki kerrallaan eteenpäin, ja voimia voimia toivoa Sinulle, ihana kaunis arvokas ihminen...