Rajatila / rajatilat

Pertti Luukkonen La Syys 05, 2009 5:48 am

-
Siksi ketjun otsakirjoitus on rajatilat, että ei tarvitsisi keskittyä ainoastaan spesifiiin rajatilaan, so. rajatila-diagnoosiin.
-

Pertti Luukkonen La Syys 05, 2009 7:36 am

-
DSM:n BPD-kriteereitä oli 1980 ja 1987 vain 8 kpl. Vuonna 1994 (DSM-IV) lisättiin no 9.

minätäällä La Syys 05, 2009 5:01 pm

9. kriteeri on tärkeä sikäli, että tuntuu, etteivät psykiatrit oikein myönnä, että tuommoista ohimenevää, stressiin liittyvää paranoidista ajattelua yleensäkään olisi olemassa. Sen suuntaiset jutut ovat heti merkkejä harhaluuloisuushäiriöstä vähintään.

Kun luin Kernbergiltä rajatilatasoisten häiriöiden analyyttisesta terapiasta, niin kyllä hän jo silloin tuommoisista "mikropsykooseista" kirjoitti, miten vanha tuo kirja liekään.

Toinen kiintoisa juttu on tuo taipumus primaariprosessiajatteluun, jonka mainitsit myös yleisenä, rajatilatasoisten häiriöiden kriteerinä. Mitä se voisi olla ja miten se voisi näkyä BPD:ssä tai sen oirepiirteissä, vai näkyykö mitenkään?

Kernberg mainitsi kirjassaan myös hypokondrisen ajattelun BBD:lle ja narsistiselle persoonallisuushäiriölle ominaisena, stressiin liittyvänä seurauksena. Sitä ei noissa ICD:n ja DSM:n kriteereissä mainita ollenkaan. Jotenkin hän selitti sen minän taantumisena autonomisten kehonosien tasolle. Siis niinkuin vauvalla, että minä on erillisiä kehonosia ja niiden tuntemuksia, joista sitten potilas huolestuu suhteettomasti (ahdistusta sitoakseen?)

Trisse La Syys 05, 2009 6:11 pm

Luulisin että kova stressi voi saada normaalinkin (neuroottisen) ihmisen reagoimaan oudosti kun olosuhteet ovat sopivat (=sopimattomat).

Gyver La Syys 05, 2009 11:04 pm

Minätäällä, minustakin tuo kriteeri 9 on tärkeä.
Kuinkahan lyhyt ajallisesti tuollainen mikropsykoosi voi olla? Muutaman sekunnin siten, että ehtii tirvaista toista nenuun? Mielestäni voisi sanoa, että sellaisen ihmisen todellisuudentaju on heikennyt joka kuvittelee saavuttavansa jonkin järkevän tavoitteen lyömällä toista ihmistä.

Trisse kirjoitti:Mitäköhän muita "potentiaalisia itselle vahingollisia alueita" voisi olla?

Hyvä kysymys Trisse, noita on vaikka kuinka paljon, kyseessä lienee mielihyvää tuottavista toiminnoista tai asioista. Esimerkkejä:
tuhlaaminen, seksi(=hyvin paljon muutakin kuin yhdyntä), päihteiden käyttö, holtiton ajaminen, ahmiminen, liikunta, musiikin kuuntelu, nautinnollisen työn tekeminen, kilpaileminen, väitteleminen, riitely, tappeleminen, uusiin asioihin tutustuminen (esim. nettisurffailu), kipu (fyysinen ja psyykkinen), viiltely(aiheuttaa kipua), syöminen, syömisestä pidättäytyminen, valta, valehtelu, jännitys, huomion saaminen, mielihyvän tuottaminen toiselle ihmiselle...
On tietenkin yksilöllistä, mistä itsekukin nauttii. En ole ihan varma siitä onko mielihyvä yhdistävä tekijä, tätä voisi pohtia.

(4) Vaikeutta ylläpitää toimintaa, joka ei tuota välitöntä tyydytystä. (Viestistä #23)

Kärsimättömyyttä.

SR: Minä haluan olla sivuraiteena. Miksi kukaan ei sivuraiteile minua? Crying or Very sad

(Liittyy viestiin #34)

minätäällä Su Syys 06, 2009 12:03 am

nyt toisen nenään lyömistä ole. Miten ihmeessä tuommoinen tuli mieleesi?

Lontoon yliopiston ja NHS:n nettisivuilla paranoid thoughts on hyviä esimerkkejä tavallisimmista tällaisista ajatuksista, mm. että sinua ärsytetään tahallaan, sinulle nauretaan, sinusta puhutaan selän takana jne. Useimmat ovat joskus ainakin stressaantuneena noin voineet hetkellisesti ajatellakin, ja sivuston mukaan ajatukset ovat tavallisia 20% väestöstä.

Sivustolla voi myös arvioida omaa ajatteluaan sivulla assess your own paranoia.

Mutta tämä meni jo vähän sivuun BPD:stä.

Noista itselle potentiaalisesti vahingollisia alueita, joilla rajatilainen voi olla impulsiivinen luettelit semmoisiakin, joista en ihan ole varma: itselle nautinnollinen työ, toisen miellyttäminen, valta... Miten voi noissa olla impulsiivinen itselle vahingollisella tavalla? Riippuvuuksia ne varmaan kyllä voivat olla.

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 12:12 am

minätäällä kirjoitti:nyt toisen nenään lyömistä ole. Miten ihmeessä tuommoinen tuli mieleesi?

Lontoon yliopiston ja NHS:n nettisivuilla paranoid thoughts on hyviä esimerkkejä tavallisimmista tällaisista ajatuksista, mm. että sinua ärsytetään tahallaan, sinulle nauretaan, sinusta puhutaan selän takana jne. Useimmat ovat joskus ainakin stressaantuneena noin voineet hetkellisesti ajatellakin, ja sivuston mukaan ajatukset ovat tavallisia 20% väestöstä.

Sivustolla voi myös arvioida omaa ajatteluaan sivulla assess your own paranoia.

Mutta tämä meni jo vähän sivuun BPD:stä.

Noista itselle potentiaalisesti vahingollisia alueita, joilla rajatilainen voi olla impulsiivinen luettelit semmoisiakin, joista en ihan ole varma: itselle nautinnollinen työ, toisen miellyttäminen, valta... Miten voi noissa olla impulsiivinen itselle vahingollisella tavalla? Riippuvuuksia ne varmaan kyllä voivat olla.

Olennaista "paranoidisen" ajattelun arvionnissa on, pystyykö henkilö korjaaman ajatteluaan oikeaa tietoa saatuaan.
-

minätäällä Su Syys 06, 2009 12:29 am

Tiedän jo itsekin etukäteen, että tämä nyt on taas semmoinen ajatus. Päiväkirjassa niitä sitten korjailin aikoinani yksinkin ja mietin muita selitysmalleja. Terapeutin mukaan aina ainakin keskustelussa sitten tuo "horjuvuus" korjautuu. Pöh, kunhan korostaa omaa rooliaan todellisuudentajuni pönkittäjänä, mutta uskokoon niin sitten, jos se tekee hänet onnellisemmaksi.

Mirri Su Syys 06, 2009 12:30 am

Minusta yhdeksännen kohdan lisääminen on ollut hyvä asia. Luulisin sen helpottavan niitä rajatilaisia läheisineen, jotka huomaavat paranoidista ajattelua ja jopa psykootisuudelta vaikuttavaa käyttäytymistä aina välillä. Ehkä helpottaa ainakin sikäli, että tietävät mistä moinen johtuu... Voi tuntua aika kummalliselta, kun selvästi havaitsee sellaista ilmenevän, ja diagnoosin mukaan sitä ei pitäisikään olla. Silloin herää väkisinkin kysymys, että mistä ihmeestä tässä on kysymys. Sellainen epätietoisuus on aika pelottavaa vaikeiden psyykkisten oireiden edessä.

'Ennen vanhaan' oli aika hämmentävää, kun puhuttiin vain esim. 'luonnehäiriöisyydestä', muttei ollenkaan kerrottu sen voivan oireilla niin vakavasti, että ihminen on oikeasti sairas ollessaan huonossa kunnossa. Puhumattakaan, että olisi tiedetty mitään paranoidisesta ajattelusta tai dissosiaatio-oireista... 'Luonnehäiriöisyyttä' oli vaikea maallikon ymmärtää, mutta mahtoivatko sitä ymmärtää ammattilaisetkaan, jos tuo kohta yhdeksänkin on lisätty niinkin myöhään kuin vuonna -94. Tosin ei ennen puhuttu oireista muutenkaan, ei kai edes uskottu niiden olevan oikeasti oireita. Onneksi nykyisin puhutaan. Luulen senkin helpottavan niin potilaita kuin läheisiä.

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 12:55 am

-
Vuosina 1980 - 1994 vaadittiin 5/8 ja vuodesta 1994 eteen päin 5/9.

Siis enemmän rajatiloja tulee, mutta tuleeko enemmän myös vääriä positiivisia. Onko diskriminointi nyt tarkempaa kuitenkaan?
-

Mirri Su Syys 06, 2009 1:22 am

Onhan asia kyllä noinkin... Ei sekään tietysti ole hyvä, jos nykyisin diagnosoidaan klusteri B:n persoonallisuushäiriöihin sellaistakin mikä ei kuuluisi siihen. Tuskin sellaisesta on mitään hyötyä; ja vielä vähemmän on hyötyä, jos samalla ajatellaan B:n diagnoosien olevan niin vaikeita, ettei niitä pystytä hoitamaan tehokkaasti. Silloin on tosi surkeaa, jos kuitenkin siihen ryhmään diagnosoidaan entistä enemmän ihmisiä.

Mitä mieltä olet siitä yhdeksiköstä, onko se epävakaaseen tai rajatilaisuuteen kuuluvaa?

Murena Su Syys 06, 2009 1:28 am

minulla on rajatilatapauksena kokemusta mikropsykooseista Sad

Gyver Su Syys 06, 2009 1:34 am

minätäällä kirjoitti:Gyver, eihän "paranoidinen" ajattelu nyt toisen nenään lyömistä ole. Miten ihmeessä tuommoinen tuli mieleesi?

Ei olekaan. Tuli mieleeni sen takia, että sekoilen täällä. Very Happy

minätäällä kirjoitti:Lontoon yliopiston ja NHS:n nettisivuilla paranoid thoughts on hyviä esimerkkejä tavallisimmista tällaisista ajatuksista, mm. että sinua ärsytetään tahallaan, sinulle nauretaan, sinusta puhutaan selän takana jne. Useimmat ovat joskus ainakin stressaantuneena noin voineet hetkellisesti ajatellakin, ja sivuston mukaan ajatukset ovat tavallisia 20% väestöstä.

Kiitos tästä, "ärsytetään tahallaan" on paranoidista ajattelua.

Uusi esimerkki(yritys): Jos ihminen kokee, että häntä ärsytetään tahallaan, hän voi lyödä ärsyttäjää. Sinä aikana, kun ihminen kokee tahallista ärsyttämistä, hänen todellisuudentajunsa on lyhyen aikaa heikentynyt (mikropsykoosi).
Jälkeenpäin lyöjä ei tiedä mikä häneen meni (dissosiatiivinen oire).

minätäällä kirjoitti:Noista itselle potentiaalisesti vahingollisia alueita, joilla rajatilainen voi olla impulsiivinen luettelit semmoisiakin, joista en ihan ole varma: itselle nautinnollinen työ, toisen miellyttäminen, valta... Miten voi noissa olla impulsiivinen itselle vahingollisella tavalla? Riippuvuuksia ne varmaan kyllä voivat olla.

Vahingollisia ne ovat, jos niitä tekee liikaa.

(4) Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, päihteiden käyttö, holtiton ajaminen, ahmiminen)

Tässä kriteerissä on virhe. Sana 'Impulsiivisuus' pitää muuttaa toiseksi.

Impulsiivisuudesta: Impulsiivisuudella tarkoitetaan esimerkiksi seuraavia asioita: Vastaa kysymykseen ennakkoon, ei jaksa odottaa vuoroaan, keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien).
(Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6 (ADHD) )

Noissa seksissä, ahmimisessa, työssä jne. kysymys on ymmärtääkseni pikemminkin siitä, että ihmisellä on vaikeuksia lopettaa aloittamansa toiminta. Riippuvuus voisi olla osuva sana, en ole varma tästä asiasta.

Gyver Su Syys 06, 2009 1:43 am

Pertti Luukkonen kirjoitti:

Olennaista "paranoidisen" ajattelun arvionnissa on, pystyykö henkilö korjaaman ajatteluaan oikeaa tietoa saatuaan.
-

Kysymys: Kuinka kauan henkilöllä on aikaa korjata virheellistä ajatteluansa ettei se olisi "paranoidista"? Tähän kysymykseen ei tarvitse vastata. Kysymyksen asiaa kannattaa kuitenkin pohtia.

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 1:43 am

Mirri kirjoitti:Onhan asia kyllä noinkin... Ei sekään tietysti ole hyvä, jos nykyisin diagnosoidaan klusteri B:n persoonallisuushäiriöihin sellaistakin mikä ei kuuluisi siihen. Tuskin sellaisesta on mitään hyötyä; ja vielä vähemmän on hyötyä, jos samalla ajatellaan B:n diagnoosien olevan niin vaikeita, ettei niitä pystytä hoitamaan tehokkaasti. Silloin on tosi surkeaa, jos kuitenkin siihen ryhmään diagnosoidaan entistä enemmän ihmisiä.

Mitä mieltä olet siitä yhdeksiköstä, onko se epävakaaseen tai rajatilaisuuteen kuuluvaa?

Kyllä kai. Mutta tulisko jotain ottaa pois, esimerkiksi 1?
-

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 2:09 am

-
Persoonallisuushäiriöiden historiaa

Poikkeavan persoonan tai persoonallisuushäiriön nimike on muodossa tai toisessa yhtä vanha kuin tieteellisen psykiatrian historia. Jo siitä lähtien kun viralliseen tautiluokitukseen otettiin psyykkiset häiriöt (ICD-6, 1948), on patologinen persoonallisuus ollut mukana. Pysyvimmin - alusta asti - mukana ovat olleet skitsoidi, paranoidinen ja antisosiaalinen persoonallisuus. Jotkut, kuten syklisyys, ovat esiintyneet hieman eri nimikkeillä. Joissain sekä nimike että sisältö ovat muuttuneet: Esimerkiksi. hysteerisestä on tullut huomionhakuinen (histrioninen). Joitain nimekkeitä ei enää käytetä ollenkaan (esim. epäadekvaatti persoonallisuus). Toiset taas ovat olleet tutkimus- tai koe-diagnooseina (esim. sadistinen persoonallisuus; DSM-III-R). Uusimpia tulokkaita on mm. skitsotyyppinen persoonallisuus (DSM-III 1980). (ICD-6 1948 - ICD-10 1992; DSM-I 1952 - DSM-IV-TR 2000).

Persoonallisuushäiriön käsite sai uutta puhtia, kun DSM-III:ssa (1980) - jossa deskriptiivista diagnostiikkaa sovellettin ensi kertaa - persoonallisuus-häiriöt laitettiin omalle akselilleen, Axis II: Personality Disorders, Specific Developmental Disorders). DSM-III-R:ssä (1987) Axis II edelleen laajeni: Developmental Disorders and Personality Disorders. DSM-IV:ssä (1994) kakkos-akseli supistui: Personality Disorders Mental Retardation. Täten vuonna 1987 kaikki kehityksen häiriöt koodattiin akselille II; nykyään (1994, 2000) persoonallisuushäiriöiden lisäksi vain älyllinen kehitysvammaisuus (vajaamielisyys). Perusteluja muutoksille ei esitetä.

Axis I:n nimi DSM-III:ssa (1980) ja DSM-III-R:ssä (1987) oli Clinical Syndromes (ym.), mutta DSM-IV:ä (1994) Clinical Disorders (ym.). Perusteluja muuutokselle ei esitetä. ”Kliinisen oireyhtymän” tai ”kliinisen häiriön” suhde persoonallisuushäiriöihin jää epäselväksi. - Itse olen tottunut ajattelemaan akseli I:n häiriöitä ”oire”-häiriöinä ainakin neuroosien osalta.

Persoonallisuushäiriöiden lähtökohtana on siis ollut varsinkin (1) suhteellisen laaja-alainen kehityshäiriö ja luultavasti osin myös (2) psykoanalyyttinen luonneneuroosin käsite.

(1) Kehityshäiriö-ajattelun pohjalta ajatellaan, että tavalliset neuroosit eivät kuuluisi persoonallisuushäiriöiden piiriin. Neurooseissa persoonallisuus on tavallisesti suhteellisen kypsä (organisaatiot ovat kehittyneet), ja neuroosi tai neuroottiset oireet ovat ikään kuin suhteellisen terveen persoonallisuuden kylkiäisenä.

(2) Luonneneuroosissa ikään kuin koko persoonallisuus on laaja-alaisena oireena, usein (Reich:) "luonteen panssarilevynä", jolloin erillisiä neuroottisia symptomeita ei hevin synny. Usein kuvaan liittyy minä-syntonisuus, so. painottuneet persoonallisuuden piirteet eivät häiritse itseä, mutta ne voivat häiritä muita. (Psykiatrisessa persoonallisuushäiriön käsitteessä ei edellytetä ego-syntonisuutta: Hyväksytään myös minä-vieras [ego-alien] subjektiivinen kärsimys, kuten esim. estyneessä persoonallisuudessa.)
-

Sien.. Su Syys 06, 2009 2:16 am

"... Hyväksytään myös minä-vieras [ego-alien] subjektiivinen kärsimys, kuten esim. estyneessä persoonallisuudessa.) "

Mitä tuo meinaa?
Kiinnostaa kun itsellä on piirteitä ns. estyneestä persoonallisuushäiriöstä.
Ja todella subjektiivista on kärsimys, elämä on yhtä helvettiä.

Gyver Su Syys 06, 2009 2:17 am

Murena kirjoitti:minulla on rajatilatapauksena kokemusta mikropsykooseista

Minullakin on kokemusta mikropsykooseista. (Jos nyt ymmärrän mikropsykoosin käsitteen oikein.)
Diagnoosini voi lukea tuolta: http://tukari2.forumotion.com/yleinen-keskustelu-f1/diagnoosisi-t191.htm (viesti #5).

minätäällä Su Syys 06, 2009 2:30 am

tarkoittaa sitä, ettei persoonallisuushäiriöinen pidä sitä poikkeavaa luonteenpiirrettään hyvänä asiana, ei ole siitä ylpeä, vaan kärsii siitä.

Egosyntoninen luonteenpiirre voisi olla esim. pakkoneuroottisen/vaativan persoonallisuuden säntillisyys ja pikkutarkkuus, pilkunnussiminen, josta kaikki ympärillä olevat kärsivät, mutta persoonallisuushäiriöinen itse on ylpeä: hän on omasta mielestään tarkempi ja täsmällisempi ja sen takia parempi kuin kukaan muu. Muut ovat huolimattomia, suttuisia hutiluksia hänen mielestään.

ippu Su Syys 06, 2009 2:37 am

missä vaiheessa lapsuutta rajatilapersoonallisuus syntyy vai onko se jo syntyessä ?

minätäällä Su Syys 06, 2009 2:39 am

Minulla on semmoinen tieteellisesti perustelematon käsitys, että ne aikaansaavat yhä vakavampia psyykkisiä ongelmia ja diagnooseja.

Ensin olet masentunut ja syöt masennuslääkkeitä, kunnes ne aiheuttavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön manian ja sitten syötkin jo lopulta neurolepteja psykoosiin. Lääkkeiden jäljiltä aivosi ovat kuin reikäinen juusto.

Juu, tämmöisiäkin tietoja netissä liikkuu, mutta kukapa niitä todeksi todistaisi.

minätäällä Su Syys 06, 2009 2:47 am

separaatio-individuaatio eli eriytymis-yksilöitymisvaiheessa, oliko se nyt 1-3 vuotiaana, siitä rajatilaketjusta sen voi tarkistaa. Tuossa vaiheessa mielikuvat itsestä ja tärkeimmästä toisesta, hoitajasta eli äidistä yleensä, alkavat eriytyä. Jos eriytyminen häiriintyy, jää raja itsen ja tärkeän toisen ihmisen välillä epämääräiseksi ja häilyväksi.

Tuo raja itsen ja tärkeän toisen ihmisen välillä on mahdollista saada aikaan oikeassa psykoterapiassa psykoterapeuttiin tapahtuvien samastumisten avulla. Häiriintynyt ja keskeytynyt kehitys voidaan oikeassa asiantuntevassa terapiassa käynnistää uudelleen. Vaatikaa terapiaa!

Gyver Su Syys 06, 2009 4:36 am

Trisse kirjoitti:Luulisin että kova stressi voi saada normaalinkin (neuroottisen) ihmisen reagoimaan oudosti kun olosuhteet ovat sopivat (=sopimattomat).

Pitää paikkansa. Lisäksi neuroottinen ihminen stressaantuu(ylikuormittuu) neuroottisuutensa takia normaalia(ei-neuroottista) ihmistä enemmän.

Lääkityksestäni Minätäällälle: En syö. Olen koko elämäni aikana syönyt tasan 2 viikkoa psykoosilääkettä (Zyprexa). Omia kokemuksia lääkityksen vaikutuksista minulla ei siis juuri ole.

minätäällä kirjoitti:Minulla on semmoinen tieteellisesti perustelematon käsitys, että ne aikaansaavat yhä vakavampia psyykkisiä ongelmia ja diagnooseja.

En usko että aikaansaavat, minunkin diagnoosini ovat vakavoituneet vuosien varrella vaikka en ole syönyt lääkkeitä.

minätäällä kirjoitti:Ensin olet masentunut ja syöt masennuslääkkeitä, kunnes ne aiheuttavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön manian ja sitten syötkin jo lopulta neurolepteja psykoosiin. Lääkkeiden jäljiltä aivosi ovat kuin reikäinen juusto.

On mahdollista, että (jotkin) masennuslääkkeet pahentavat olemassaolevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisia oireita, mutta en usko, että masennuslääkket aiheuttavat itse maniasairautta.

Aivojen voinnista en osaa sanoa mitään, sinne on vaikea kurkistaa. Sen tiedän, että aivojen toimintahäiriö on se mikä aiheuttaa mielen pirstaloitumista.

Rajatilasta: Rajatilan 'raja' tarkoittaa rajaa psykoosin ja neuroosin välillä (diagnostisessa mielessä). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on molempia, sekä ajoittaista neuroottisuutta että ajoittaista psykoottisuutta(lievää). Mitään muuta rajaa rajatilan raja ei tarkoita. Se joka muuta väittää, puhuu pötyä.
"Adolf Stern wrote the first significant psychoanalytic work to use the term "borderline" in 1938, referring to a group of patients with what was thought to be a mild form of schizophrenia, on the borderline between neurosis and psychosis."
(Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Borderline_personality_disorder History-osiossa)

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 4:41 am

-
Persoonallisuushäiriö-käsitteen kritiikkiä

Persoonallisuushäiriön käsite on monessa mielessä hankala ja osin myös epälooginen:

1) Persoonallisuushäiriöiden määrittelyssä ei useinkaan ole kyse puhtaasti persoonallisuuden piirteiden kuvauksesta vaan erilaisten oireiden ja käyttäytymisen kuvauksista aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi neurooseja ja muita häiriöitä kuvataan.

2) Käsite sisältää laaja-alaisia neuroottisia formaatioita - esimerkiksi anankastinen ("vaativa") persoonallisuus ja riippuvainen persoonallisuus, joissa häiriö on neuroottista tyyppiä - kuin myös minävieraita ja enemmän käyttäytymisen tasolla ilmeneviä häiriöitä (esimerkiksi antisosiaalinen persoonallisuus). Antisosiaalisella ja vaativalla ei ole juuri mitään yhteistä.

3) Jos kriteerinä on häiriön laaja-alaisuus, tulisi esimerkiksi skitsofrenia ottaa mukaan. Vastaväite voisi olla, että persoonallisuushäiriöihin ei lueta psykooseja.

4) Jos kriteerinä on kehityksen takertuma, myös monet akseli I:n häiriöt kuuluisivat persoonallisuushäiriöihin.

5) Kun oheissairastavuus (ko-morbiditeetti) on miltei ”sääntö” akseli I:een kuuluvien häiriöiden kanssa, voi olla keinotekoista laittaa ihmiselle ”samasta” mielenhäiriöstä kaksi erillistä diagnoosia usein hieman keinotekoisten kriteerien pohjalta. Joillain on diagnoosina sekä pakkoneuroosi että vaativa persoonallisuus!

6) Kun oheissairastavuus on miltei ”sääntö” muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa (monta persoonallisuushäiriö-diagnoosia samalla ihmisellä), ei tällaisessa dikotomisessa (kategorisessa) joko - tai -asetelmassa aina ole mieltä. - (Onkin esitetty mm. dimensionaalista mallia.)

7) Persoonallisuushäiriöiden määritys pohjaa paljolti kulturelliseen keskimääräisyyteen. On epäilyttävää soveltaa statistista mallia psykopatologiaan varsinkin silloin, kun ote on deskriptiivinen ja täten epäteoreettinen.

Eri persoonallisuushäiriöitä ei voi pitää somaattisten sairauksien lailla erillisinä, suhteellisen itsenäisinä "sairauksina". Persoonallisuushäiriö on vain enemmän tai vähemmän keinotekoinen cut off -kohta tietylle dimensiolle ja usein saman entiteetin eri puolten kuvaus.
-

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 4:42 am

-
Persoonallisuushäiriö-käsitteen kritiikkiä

Persoonallisuushäiriön käsite on monessa mielessä hankala ja osin myös epälooginen:

1) Persoonallisuushäiriöiden määrittelyssä ei useinkaan ole kyse puhtaasti persoonallisuuden piirteiden kuvauksesta vaan erilaisten oireiden ja käyttäytymisen kuvauksista aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi neurooseja ja muita häiriöitä kuvataan.

2) Käsite sisältää laaja-alaisia neuroottisia formaatioita - esimerkiksi anankastinen ("vaativa") persoonallisuus ja riippuvainen persoonallisuus, joissa häiriö on neuroottista tyyppiä - kuin myös minävieraita ja enemmän käyttäytymisen tasolla ilmeneviä häiriöitä (esimerkiksi antisosiaalinen persoonallisuus). Antisosiaalisella ja vaativalla ei ole juuri mitään yhteistä.

3) Jos kriteerinä on häiriön laaja-alaisuus, tulisi esimerkiksi skitsofrenia ottaa mukaan. Vastaväite voisi olla, että persoonallisuushäiriöihin ei lueta psykooseja.

4) Jos kriteerinä on kehityksen takertuma, myös monet akseli I:n häiriöt kuuluisivat persoonallisuushäiriöihin.

5) Kun oheissairastavuus (ko-morbiditeetti) on miltei ”sääntö” akseli I:een kuuluvien häiriöiden kanssa, voi olla keinotekoista laittaa ihmiselle ”samasta” mielenhäiriöstä kaksi erillistä diagnoosia usein hieman keinotekoisten kriteerien pohjalta. Joillain on diagnoosina sekä pakkoneuroosi että vaativa persoonallisuus!

6) Kun oheissairastavuus on miltei ”sääntö” muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa (monta persoonallisuushäiriö-diagnoosia samalla ihmisellä), ei tällaisessa dikotomisessa (kategorisessa) joko - tai -asetelmassa aina ole mieltä. - (Onkin esitetty mm. dimensionaalista mallia.)

7) Persoonallisuushäiriöiden määritys pohjaa paljolti kulturelliseen keskimääräisyyteen. On epäilyttävää soveltaa statistista mallia psykopatologiaan varsinkin silloin, kun ote on deskriptiivinen ja täten epäteoreettinen.

Eri persoonallisuushäiriöitä ei voi pitää somaattisten sairauksien lailla erillisinä, suhteellisen itsenäisinä "sairauksina". Persoonallisuushäiriö on vain enemmän tai vähemmän keinotekoinen cut off -kohta tietylle dimensiolle ja usein saman entiteetin eri puolten kuvaus.
-

Sponsored content

R a j a t i l a t

Rajatila / rajatilat

(9) lisätty vuonna 1994

Minusta tuo lisätty...

Vs: R a j a t i l a t

Kriteereistä 9 ja 4

Gyver, eihän "paranoidinen" ajattelu ...

Pseudo-paranoidista?

Helpotuksen huokaus!

Vs: R a j a t i l a t

5/8 vs. 5/9

Vs: R a j a t i l a t

hmmmm

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

9 hyvä

Persoonallisuushäiriöiden historiaa

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Tuo minävieras kärsimys...

Vs: R a j a t i l a t

Gyver, syötkö psyykenlääkkeitä?

Rajatila syntyy...

Vs: R a j a t i l a t

Persoonallisuushäiriö-käsitteen kritiikkiä

Persoonallisuushäiriö-käsitteen kritiikkiä

Vs: R a j a t i l a t