Vs: R a j a t i l a t

Mintska Su Syys 06, 2009 5:41 pm

Minulla on siis diagnosoitu tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö. Aloin tässä pohtia, että mitä noista piirteistä tunnistan itsessäni.

(2) Epävakaiden ja intensiivisten ihmissuhteiden malli (pattern), jolle on tyypillistä vaihtelut ihannoinnin ja vähättelyn ääripäiden välillä.
Ehkä totta, mutta nykyään, kun olen vakaammassa parisuhteessa, niin tuo on lievittynyt paljon ja yleensä olen vain tyytyväinen suhteeseen, enkä vähättele toista.

(3) Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä.
Tämän tunnistan kyllä jatkuvaksi tunteeksi itselläni omasta minuudestani.

(6) Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esim. intensiivinen jaksoittainen epämieluisuuden tunne, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin).
Mielialat vaihtelevat kyllä usein ja paljon. Saatan samaan aikaan olla ensin raivon partaalla ja sitten taas lempeä ja anteeksiantanut.

(7) Krooniset tyhjyyden tunnot.
Juu tuota tyhjyydentunnetta en kyllä ymmärrä, että mistä se tulee, mutta olen yrittänyt sitä aikoinani ”täyttää” uskonnolla, toisaalta parisuhteilla ja seksisuhteilla ennen nykyistä vakaampaa parisuhdettani.

( Cool

Asiaankuulumatonta voimakasta suuttumusta tai vaikeutta kontrolloida suuttumista (esimerkiksi toistuvaa äkkipikaisuutta, jatkuvaa vihaisuutta, toistuvia tappeluita).
Juu, vihaa syntyy helposti, mutta en näytä vihaa tai suuttuneisuutta missään muussa tilanteessa kuin parisuhteessani. Niin ja ehkä joskus täällä nettikeskusteluissa. Ei suuttumukseni tai viha johda minkäänlaiseen toimintaan, parisuhteessa ehkä sanalliseen toimintaan, mutta muuten olen varsin rauhallinen. Muuten osaan varsin hyvin kontrolloida impulssiivisuuttani. Muulla tavalla en ole itsetuhoinen, muuten kun että tunnen myös itseäni kohtaan voimakasta vihaa.

(9) Ohimenevää stressiin liittyvää paranoidista ajattelua tai vakavaa dissosiatiivista oireilua.
Tuota dissosiaatiota minulla on joskus, kun en halua kokea joitakin tunteita, esimerkiksi terapian aikana. Eli siis alkaa tuntua, etten ole oikeasti tässä vaan unessa. Sillä tavalla en koe paranoidista ajattelua, että erotan aina todellisuuden kuitenkin ajatusteni takaakin.

**Admin** Su Syys 06, 2009 5:52 pm

Ja lisäksi pitää todeta että persoonallisuushäiriöt ovat myös aika pitkälle kulttuurisidonnaisia Rolling Eyes

Mintska Su Syys 06, 2009 5:56 pm

Mielestäni persoonallisuushäiriö-diagnoosissa hyvä puoli on siinä, että sitä kautta pystyy ymmärtämään omaa toimintaansa. Niin ja tietää, että sille voi tehdä jotain psykoterapian ja lääkityksen kautta. Eikä sillä diagnoosilla olisi muuten mitään merkitystä, mutta kun tällainen "häiriö" aiheuttaa niin paljon psyykkistä pahoinvointia.

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 7:43 pm

-
Persoonallisuus dimensioina

Dikotomisen tai kategorisen diagnostisen mallin sijaan persoonallisuuteen ja persoonallisuushäiriöihin voidaan soveltaa dimensionaalista mallia (vrt. DSM-IV-TR 2000: 689 - 690; DSM-IV-TR "Plus" 2004: 1232 - 1233). Paljon on ollut esillä faktorianalyysillä saatu viiden faktorin malli, Five Factor Model (FFM) eli Big Five (Model) (BFM), "Iso Vitonen", johon liittyy myös NEO-personaallisuus-inventaari. Big 5:ssä persoonallisuuden kaksi napaiset piirrefaktorit ovat seuraavat:

1) NEUROOTTISUUS (t. negatiivinen affektiivisuus) vs. EMOTIONAALINEN STABIILIUS.

2) EKSTRAVERSIO tai positiivinen affektiivisuus (vs. introversio).

3) AVOIMUUS kokemuksille tai epäkonventionaalisuus (vs. sulkeutuneisuus).

4) MYÖTÄMIELISYYS vs. VASTAMIELISYYS (antagonistisuus).

5) TUNNONTARKKUUS (tai pakottavuus).

(Käypä hoito -suosituksissa ko. faktoreita luullaan temperamenteiksi!)

Tällöin faktoreiden ääripäät saattaisivat kuvata persoonallisuushäiriöitä, joissa liki kaikissa (1) neuroottisuus (yleisesti) olisi suhteellisen painottunut (paitsi epäsosiaalisessa persoonallisuudessa). Anankastisessa olisi varsinkin (5) tunnontarkkuus voimakas, ja myös (2) introversio latautuisi selvästi. Skitsotypaalisessa ja eristäytyvässä painottuisivat voimakkaasti (2) introversio ja (3) sulkeutuneisuus. Epäsosiaalinen saisi korkeat pistemäärät (4) vastamielisyydessä ja (2) ekstraversion joissain puolissa. Ehkä selvimmin neuroottinen olisi estynyt persoonallisuus, jossa (1) neuroottisuus olisi vahva samoin kuin (3) sulkeutuneisuus. Rajatilassa (4) vastamielisyys olisi korkealla liittyneenä alhaiseen (4) tunnontarkkuuteen.

Haittapuolena edellä esitetyn kaltaisessa dimensionaalisessa otteessa on, että tällöin perinteiset psykopatologiset määritelmät menetetään. (Big 5 pohjaa normaali-psykologiaan, kuten myös "terveen ihmisen MMPI", Cattellin 15PF-inventaari, jolla ei ole suurta käyttöä kliinisessä psykologiassa. Sen sijaan MMPI:llä, joka on suunniteltu psykopatologiaa varten, on käyttöä.)

Toinen mahdollisuus olisi pitäytyä vanhoissa nimikkeissä ja ottaa niissä dimensionaalisuus käyttöön. Kuvaus olisi tällöin esimerkiksi seuraavanlainen: epäsosiaalinen 50 %, narsistinen 30 %, rajatila 20 %. Tai: anankastinen 60 %, estynyt 20 %. (Tällainen arviointi vaatii tietysti rautaista ammattitaitoa.)

Tämänkaltainen "optio" on itse asiassa ollut DSM:ssä jo vuodesta 1987 (DSM-III-R, p. 3, 23 - 24): kaikki häiriöt on voitu luokitella mild, moderate tai severe (ym.). Tätä ei kuitenkaan ole käytetty.
-

Gyver Su Syys 06, 2009 7:54 pm

Pertti Luukkonen kirjoitti:-
Persoonallisuushäiriö-käsitteen kritiikkiä

Persoonallisuushäiriön käsite on monessa mielessä hankala ja osin myös epälooginen:

Olen samaa mieltä.

Pertti Luukkonen kirjoitti:1) Persoonallisuushäiriöiden määrittelyssä ei useinkaan ole kyse puhtaasti persoonallisuuden piirteiden kuvauksesta vaan erilaisten oireiden ja käyttäytymisen kuvauksista aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi neurooseja ja muita häiriöitä kuvataan.

Kyllä, jos määrittelystä 'otetaan pois' ne osat, jotka kuvaavat neurooseja ja muita häiriötä, varsinaisia persoonallisuuden piirteitä jää varsin vähän jäljelle.

Pertti Luukkonen kirjoitti:2) Käsite sisältää laaja-alaisia neuroottisia formaatioita - esimerkiksi anankastinen ("vaativa") persoonallisuus ja riippuvainen persoonallisuus, joissa häiriö on neuroottista tyyppiä - kuin myös minävieraita ja enemmän käyttäytymisen tasolla ilmeneviä häiriöitä (esimerkiksi antisosiaalinen persoonallisuus). Antisosiaalisella ja vaativalla ei ole juuri mitään yhteistä.

Antisosiaalisella ja vaativalla on se yhteistä että: Molemmat 'oppivat' piirteensä kasvuympäristössään: vaativa vaativilta(neuroottisilta) vanhemmilta, antisosiaalinen hyökkääviltä(???) vanhemmilta. Persoonallisuushäiriön tyyppi 'määräytyy' kasvuympäristön mukaan.

Pertti Luukkonen kirjoitti:3) Jos kriteerinä on häiriön laaja-alaisuus, tulisi esimerkiksi skitsofrenia ottaa mukaan. Vastaväite voisi olla, että persoonallisuushäiriöihin ei lueta psykooseja.

Ajatus joka tuli mieleen: Skitsofreeniikko on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi hänellä on muita tekijöitä, jotka tekevät sairaudesta vakavamman. Eli toisin ilmaisten: Skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä.

Pertti Luukkonen kirjoitti:4) Jos kriteerinä on kehityksen takertuma, myös monet akseli I:n häiriöt kuuluisivat persoonallisuushäiriöihin.

En ihan täysin hahmota kokonaisuutta eri häiriöden suhteen, joten en lähde kommentoimaan tuota. Rohkenisi olla jopa sitä mieltä, että koko luokitusjärjestelmä pitäisi miettiä kokonaisuudessaan uudelleen alusta lähtien.

Pertti Luukkonen kirjoitti:5) Kun oheissairastavuus (ko-morbiditeetti) on miltei ”sääntö” akseli I:een kuuluvien häiriöiden kanssa, voi olla keinotekoista laittaa ihmiselle ”samasta” mielenhäiriöstä kaksi erillistä diagnoosia usein hieman keinotekoisten kriteerien pohjalta. Joillain on diagnoosina sekä pakkoneuroosi että vaativa persoonallisuus!

Samasta mielenhäiriöstä -kohta vaikuttaa järkevältä.

Pertti Luukkonen kirjoitti:6) Kun oheissairastavuus on miltei ”sääntö” muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa (monta persoonallisuushäiriö-diagnoosia samalla ihmisellä), ei tällaisessa dikotomisessa (kategorisessa) joko - tai -asetelmassa aina ole mieltä. - (Onkin esitetty mm. dimensionaalista mallia.)

Minun mielestäni Joko - tai-asetelman sijasta pitäisi käyttää ja-asetelmaa. Esimerkki: Sama ihminen voi olla tilanteesta (kanssahenkilöistä) riippuen passiivinen tai agressiivinen, eivät ole toisiaan poissulkevia. Jos ymmärrän sen mitä tarkoitat dimensionaalisella mallilla oikein, niin se olisi aivan katastrofaalisen harhaanjohtava malli persoonallisuushäiriöiden mallintamisessa.

Pertti Luukkonen kirjoitti:7) Persoonallisuushäiriöiden määritys pohjaa paljolti kulturelliseen keskimääräisyyteen. On epäilyttävää soveltaa statistista mallia psykopatologiaan varsinkin silloin, kun ote on deskriptiivinen ja täten epäteoreettinen.

Häiriöitä mietittäessä kulttuuri kannattaa unohtaa. Pitää keskittyä tarkastelemaan ihmisen toimintakykyä erilaisten toimintojen suhteen.

Pertti Luukkonen kirjoitti:Eri persoonallisuushäiriöitä ei voi pitää somaattisten sairauksien lailla erillisinä, suhteellisen itsenäisinä "sairauksina". Persoonallisuushäiriö on vain enemmän tai vähemmän keinotekoinen cut off -kohta tietylle dimensiolle ja usein saman entiteetin eri puolten kuvaus.
-

Tästä en edes yritä ymmärtää, mitä tarkoitat, palautteen antamisesta puhumattakaan.

Gyver Su Syys 06, 2009 8:04 pm

Mirri kirjoitti:
Diagnoosit kai riippuvat siitä miten paljon minkäkin persoonallisuushäiriön piirteitä milloinkin on psykiatrin näkyvillä ja havaittavissa. Käytäntö on toinen: elävässä elämässä samasta ihmisestä suorastaan säännönmukaisesti löytyy vaihtelevaisesti useampaa persoonallisuushäiriötä.

Tämä Mirrin kommentti on niin hyvä, että nostan sen tähän.

Mirri Su Syys 06, 2009 8:09 pm

"Ajatus joka tuli mieleen: Skitsofreeniikko on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi hänellä on muita tekijöitä, jotka tekevät sairaudesta vakavamman. Eli toisin ilmaisten: Skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä."

Gyver, mitä persoonallisuushäiriötä ehdottaisit, jos asia ajateltaisiin, kuten sanoit: skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä.

Kysyn, koska tietääkseni ihmisellä voi olla sekä skitsofrenia että esim. tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Noin olen joskus joltakin potilaalta kuullut... Joten esittämässäsi yhtälössä pitäisi olla jokin muu persoonallisuushäiriö. Mitä ehdottaisit, tai mitä klusteria? Vai ajatteletko jotakin muunlaista persoonallisuuden häiriöisyyttä kuin nuo tautiluokituksissa olevat?

Kyselen siksikin, kun olen usein miettinyt ihan samaa.

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 8:23 pm

Mirri kirjoitti:"Ajatus joka tuli mieleen: Skitsofreeniikko on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi hänellä on muita tekijöitä, jotka tekevät sairaudesta vakavamman. Eli toisin ilmaisten: Skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä."

Gyver, mitä persoonallisuushäiriötä ehdottaisit, jos asia ajateltaisiin, kuten sanoit: skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä.

Lähimpänä olisi tietysti sktsotyyppinen eli psykoosipiirteinen, mutta tämä on tautologiaa.
-

Kysyn, koska tietääkseni ihmisellä voi olla sekä skitsofrenia että esim. tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Noin olen joskus joltakin potilaalta kuullut... Joten esittämässäsi yhtälössä pitäisi olla jokin muu persoonallisuushäiriö. Mitä ehdottaisit, tai mitä klusteria? Vai ajatteletko jotakin muunlaista persoonallisuuden häiriöisyyttä kuin nuo tautiluokituksissa olevat?

Kyselen siksikin, kun olen usein miettinyt ihan samaa.

minätäällä Su Syys 06, 2009 8:47 pm

että estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö olisivatkin oikeastaan laaja-alaisia neurooseja, eivätkä ollenkaan rajatilatasoisia häiriöitä? Noiden kriteerit täyttyivät omasta mielestäni, mutta psykiatri ei suostu diagnoosia tekemään, kun sanoo, ettei sitä voi tehdä silloin, kun joku muu mt-ongelma on ajankohtainen. No, mitäpä noilla enemmillä diagnooseilla oikeastaan tekisikään.

Toinen juttu, reaktionmuodostus defenssinä, tuli mieleen persoonallisuushäiriöiden yhteydessä. Voisiko joku vaativa persoonallisuus olla siis luonteeseen laaja-alaisena luutunutta reaktionmuodostuksen käyttämistä (sottaisuutta vastaan)? Tai estynyt persoonallisuus jotain laaja-alaista toiminnan tason defenssin, vetäytymisen, käyttöä? Mitähän riippuvainen sitten käyttäisi laaja-alaisesti? Toisiin liittymisen defenssiä?

Jotenkin minä en vaan nää niin hirveän isoa eroa neuroottisen, rajatilaisen tai edes psykoottisen häiriötason välillä. Persoonallisuushäiriöt pohjautuvat kehityksen häiriöön 1-3 -vuotiaina samoin kuin masennus, pakkoneuroosi 2-4-vuotiaana. Miten iso persoonallisuuden kehityksen ero noilla muka on? Ja kaikissa häiriöissä näkyy vietti-impulssi ja sitä vastaan käytetty defenssi, alkeellisempi tai kehittyneempi.

minätäällä Su Syys 06, 2009 8:54 pm

että skitsofreniaa sairastavalle diagnosoitaisiin epävakaa parsoonallisuuskin. Eiköhän se ole niin, että vakavampi diagnoosi pudottaa sen lievemmän pois? Mirrin tieto jostain pojasta joka oli noin väittänyt ei ihan vakuuttanut.

Mintska Su Syys 06, 2009 8:59 pm

Onko skitsofrenia vakavampi kuin tunne-elämän epävakaa persoonallisuus? Missä on taulukko, jossa kerrotaan, et mikä sairaus/häiriö on mitäkin vakavampi? Kiinnostaa vaan tietää.

Gyver Su Syys 06, 2009 9:03 pm

Mirri kirjoitti:"Ajatus joka tuli mieleen: Skitsofreeniikko on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi hänellä on muita tekijöitä, jotka tekevät sairaudesta vakavamman. Eli toisin ilmaisten: Skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä."

Gyver, mitä persoonallisuushäiriötä ehdottaisit, jos asia ajateltaisiin, kuten sanoit: skitsofrenia = persoonallisuushäiriö+muita häiriöitä.

Kysyn, koska tietääkseni ihmisellä voi olla sekä skitsofrenia että esim. tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö. Noin olen joskus joltakin potilaalta kuullut... Joten esittämässäsi yhtälössä pitäisi olla jokin muu persoonallisuushäiriö. Mitä ehdottaisit, tai mitä klusteria? Vai ajatteletko jotakin muunlaista persoonallisuuden häiriöisyyttä kuin nuo tautiluokituksissa olevat?

Kyselen siksikin, kun olen usein miettinyt ihan samaa.

Potilaat voivat puhua ihan mitä vaan ja lääkärit voivat diagnosoida ihan mitä vaan, oman ymmärryksensä mukaan.

En osaa vastata esittämiisi kysymyksiin, mutta yritän selventää tuota ajatustani.
Ajattelin jotain sellaista, että skitsofrenia on niin vakava sairaus, että ihminen ei voi sairastua siihen ilman, että hänellä olisi pohjalla persoonallisuushäiriö.

minätäällä Su Syys 06, 2009 9:03 pm

että joudutaan vetämään keinotekoinen raja tietyn persoonallisuudenpiirteen suhteen ja ottamaan keskimääräisyys normiksi.
Ja tosiaan, normaali ja keskimääräinen vaihtelevat aika paljon eri kulttuureissa.

Minusta voisi ihan hyvin olla niin hienosti asiat, että olisi vain ne persoonallisuuden piirteet, big five vaikka, jatkumona ääripäästä toiseen, ja sillä hyvä. Miksi patologisoida ääripäitä? Ihmiset vaan nyt on erilaisia muidenkin ominaisuuksien, vaikkapa fyysistenkin, suhteen.

minätäällä Su Syys 06, 2009 9:18 pm

ole persoonallisuushäiriö plus jotain muuta häikkää päälle. Ei minusta tuommoista kannata ruveta mietiskelemään, siis että mikäköhän persoonallisuushäiriö olisi skitsofrenian pohjana. Jos nyt käsitin asian oikein.

Tämä keskustelu on kyllä nyt jo NIIN teoreettista ja psykiatrien heiniä,
että ei siihen oikein voi muut kuin Luukkonen kliinisen psykologian koulutuksellaan osallistua. Syntyy ihan ihmeellisiä tulkintoja, kuten tuo yllä esitetty. Toivotonta varmaan Luukkosenkin alkaa korjailla ja oikoa.

Mintska Su Syys 06, 2009 9:25 pm

niin vaikka en käsitä asioita niin teoreettisesti kun täällä, niin olisi ihan kiva jos kysymyksiin vastattaisiin. Siis, että mistä tietää, mikä sairaus on mitäkin vakavampi? Missä se määritelmä siis on?

Niin ja edelleen mielestäni epävakaa persoonallisuushäiriö diagnoosia tarvitaan ihan näin ymmärryksen lisäämiseen ja siihen, että se tuottaa niin voimakasta psyykkistä pahoinvointia. Tästä syystä on hyvä, että diagnoosi on olemassa. Ainakin sillä on merkitystä minulle potilaana.

Gyver Su Syys 06, 2009 9:38 pm

Mintska kirjoitti:Onko skitsofrenia vakavampi kuin tunne-elämän epävakaa persoonallisuus? Missä on taulukko, jossa kerrotaan, et mikä sairaus/häiriö on mitäkin vakavampi? Kiinnostaa vaan tietää.

Minun ymmärrykseni mukaan skitsofrenia (tai siis skitsofreniatyyppiset sairaudet, niitäkin on erilaisia) on tietyssä mielessä vakavin. Ihmisessä (aivoissa ja mielessä) joka sairastaa skitsofreniaa on lukumäärällisesti enemmän häiriöitä(vikoja) kuin muita sairauksia sairastavilla.

Minkä suhteista vakavuustaulukkoa ajattelit? (hoidon, parantumisen,elämänlaadun,jne.) No, jokatapauksessa taulukkoja ei ole eikä niitä kannata tehdä, koska se on aina yksilökohtaista, että miten vakava hänen (mielen)terveydellinen tilansa on ja miten se kehittyy.

Mirri Su Syys 06, 2009 9:45 pm

Minätäällä, en puhunut pojasta, vaan potilaasta. Siis potilaasta, jolla oman kertomansa mukaan oli diagnosoituna myös (lievä) tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö.

Mintska, olen samaa mieltä siitä, että on hyötyä siitä, että nykyisin on esim. diagnoosi nimeltään epävakaa persoonallisuushäiriö, ja tiedetään mistä on kysymys. Kummalliset asiat saavat nimen, niistä voidaan puhua, ja jopa hoitaa. Kyllä se helpottaa - luulen, että myös läheisiä.

minätäällä Su Syys 06, 2009 9:51 pm

ovat vakavimpia mielenterveyden häiriöitä. Skitsofrenia on vakavin psykooseista. Sen ennuste on huonompi kuin muiden psykoosien ja se heikentää ihmisen toimintakykyä laaja-alaisimmin. Psykoosit ovat vakavia sen takia, että psykooseissa realiteetin testaus eli todellisuudentaju häiriintyy. Psykooseja on myös muita kuin skitsofrenia, äkillisiä, ohimeneviä, reaktiivisia, lyhytkestoisiakin. Myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, se tyyppi jossa esiintyy maniaa, ja masennuksen vakavin muoto ovat psykoottisia.

Rajatilatasoiset häiriöt ovat sitten psykoottisia lievempiä. Näitä ovat vaikkapa masennus ja persoonallisuushäiriöt. Neuroottiset häiriöt ovat lievimpiä häiriöitä, vaikkapa nyt paniikkihäiriö tai pakkoneuroosi.

Psykiatrian kirjasta nuo ainakin löytyvät.

Mirri Su Syys 06, 2009 10:17 pm

Tässä on yksi esimerkki, josta voidaan arvailla (siis vain arvailla) potilaalla olevan skitsofrenian lisäksi vähintäänkin piirteitä jostakin persoonallisuushäiriöisyydestä:

http://www.poliklinikka.fi/?page=2792845&qid=0250107

Minä en ainakaan usko kaikkien tuossa kuvattujen oireiden selittyvän skitsofrenialla, vaan siinä kerrotaan lisäksi oireista/käyttäytymisestä, joka ei ole skitsofrenialle tyypillistä.
Uskon myös potilasta, joka kertoi omaavansa mielisairausdaignoosin lisäksi persoonallisuushäiriödiagnoosin.

Päinvastoin on huono asia, jos esim. skitsofreniadiagnoosi 'pudottaisi pois' persoonallisuushäiriödiagnoosin. Siitä seuraisi se, että skitsofrenian 'piikkiin' laitettaisiin paljon sellaista käyttäytymistä, joka ei ole selitettävissä skitsofrenialla, vaan samassa ihmisessä olevalla persoonallisuushäiriöisyydellä - joka taas voi olla ties miten vaikea. Olisi oikeastaan kaikkien edun mukaista, jos mielisairausdiagnoosin asettamisen jälkeenkin nähtäisiin se, että ihmisessä voi olla ties miten vaikeaa 'luonnehäiriöisyyttä' mielisairauden lisäksi.

Tuo ajatus syntyy esim. siitä, että ovatko mielisairaat vaarallisia. Eivät ole, koska mielisairaus ei tee ihmisestä vaarallista. Asia on aivan eri, jos on 'samassa paketissa' niin mielisairaus kuin vaikea 'luonnehäiriöisyys'. Silloin voi olla ainakin vähän arvaamatonta...

Olisi kiva tietää ovatko psykiatrit sitä mieltä, ettei skitsofreniapotilaalla voi olla persoonallisuushäiriöisyyttä. Bipoilla ainakin (oman kertomansa mukaan) voi olla, joten heihin pätee se, ettei (läheskään?) kaikki hankala käyttäytyminen ole heidän mielisairautensa oireilua, vaan on selitettävissä persoonallisuushäiriöllä.

Mirri Su Syys 06, 2009 10:19 pm

Vielä tuosta linkistä, jonka laitoin... Se johtaa kysymykseen ja vastaukseen suoraan, joten siitä ei selviä aihealueen olevan persoonallisuushäiriöt - ei mielisairaudet tai skitsofrenia.

Trisse Su Syys 06, 2009 10:30 pm

Gyver kirjoitti:a on niin vakava sairaus, että ihminen ei voi sairastua siihen ilman, että hänellä olisi pohjalla persoonallisuushäiriö.

Skitsofrenialla on biologinen pohja kun taas persoonallisuushäiriö on pitkälti kasvatuksen aiheuttama ja kokemuspohjainen,

Pertti Luukkonen Su Syys 06, 2009 10:42 pm

-
Defenssien varhaisuus ja häiriöt,

luokittelu sen mukaan, milloin defenssit tulevat ihmisen elämään. Varhaisuus korreloi osin defenssien primitiivisyyteen ja psyykkisen häiriön vaikeuteen (paitsi apu-defenssien osalta; niitä kaikkia tässä ei pyritäkään sijoittamaan).
__________________________________________________________

V A R H A I S I M M A T (oraalinen vaihe, 1.+ ikävuosi):

D e f e n s s i t: regressio, kieltäminen, introjektio. projektio. split, acting out (impulsiivisessa mielessä), siirtymä.

H ä i r i ö t: skitsofreeniset psykoosit, skitsofreniformiset psykoosit, skitso-affektiiviset psykoosit, maanisdepressiiviset psykoosit, vaikeammat paranoiat, vaikea päihteiden käyttö, vaikeammat rajatilat.
__________________________________________________________

V A R H A I S E T (anaalinen vaihe, n. 2.- 4.+ ikävuosi):

D e f e n s s i t: tyhjäksitekeminen, eristäminen, reaktionmuodostus, identifikaatio, identifikaatio aggressoriin, projektiivinen identifikaatio (keiniläisillä).

H ä i r i ö t: melankolia, lievemmät paranoiat, lievempi päihteiden käyttö, lievemmät rajatilat, pakkoneuroosit, vaikeammat fobiat, vaikeammat psykosomaattiset häiriöt, prefalliset konversioneuroosit, vaikeammat karaktäärihäiriöt.
__________________________________________________________

M Y Ö H Ä I S E M M Ä T (fallinen vaihe, n. 5.- 6.+ ikävuosi):

D e f e n s s i t: torjunta.

H ä i r i ö t: lievemmät fobiat, (konversio-)hysteriat, lievemmät karaktäärihäiriöt.
__________________________________________________________

M Y Ö H Ä I S I M M Ä T (latenssista puberteetin ja adolesenssin kautta genitaalisuuteen):

D e f e n s s i t:
”Onnistuneet”: sublimaatio, kompensaatio, huumori, regressio egon palveluksessa.
”Epäonnistuneet”: päihteiden käyttö, minän rajoitus, askeettisuus, rationalisaatio, älyllistäminen ym.
-

Gyver Ma Syys 07, 2009 1:23 am

Trisse kirjoitti:

Skitsofrenialla on biologinen pohja kun taas persoonallisuushäiriö on pitkälti kasvatuksen aiheuttama ja kokemuspohjainen,

Skitsofrenian periytyvyyttä ei ole pitävästi todistettu.

"Kasvatus on käsite, joka viittaa tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on muuttaa yksilön ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti. Laajan näkemyksen mukaan kasvatus kattaa kaikki kasvattajan tahalliset ja tahattomat toiminnot, jotka vaikuttavat halutusti yksilön kehittymiseen. Suppeampi näkemys rajaa kasvatuksen tietoiseen vähintään kahden ihmisen vuorovaikutukseen."
(Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvatus )
Tarkoitatko laajan vai suppean näkemyksen mukaista kasvatusta?
(Okei, tyhmä kysymys, tietenkin laajaa.)

Mirri Ma Syys 07, 2009 1:35 am

"Skitsofrenian periytyvyyttä ei ole pitävästi todistettu."

Gyver, miten se olisi sinun mielestäsi 'pitävästi' todistettu? Valtaosa psykiatreista taitaa nykyisin jo olla sitä mieltä, että skitsofrenia on vahvasti periytyvää sorttia. Sen verran pitävää näyttöä geeniperimästä jo on saatu. Tärkeä asia, koska käytännössä se tarkoittaa sitä, että on olemassa riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden sairastumisriski on syytä ottaa vakavasti. Voitaisiin jopa miettiä olisiko riskiryhmään kuuluvien kohdalla tehtävissä jotakin ennaltaehkäisevästi silloin, kun jo etukäteen tiedetään alttius siinä tapauksessa, että lähiomaisissa (tai lähisuvussa) esiintyy sairautta/taipumusta siihen.

Onko tuo PL:n esittämä psykoanalyyttinen teoria skitsofrenian synnystä mielestäsi 'pitävästi todistettu'?

minätäällä Ma Syys 07, 2009 2:20 am

skitsofrenian synnystä (PL:n esittämä)?

Luepa mitä psykiatrian opusta tahansa, niin siellä sanotaan, että tausta on MONITEKIJÄINEN, JA VIELÄ PUUTTEELLISESTI TUNNETTU. Tarkka etiologia on edelleen AVOIN KYSYMYS. Sairautta pidetään suurena mysteerinä ja nykytieteen haasteena.

1. Sairaus on etiologialtaan monitekijäinen. Monet syytekijät voivat olla vaikuttamassa samanaikaisesti. Perussyityä voivat olla lukuisat erilaiset geneettiset DNA-muutokset, jotka aktivoituvat ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Näitä voivat olla esim. virukset, toksiinit, ravintotekijät, raskauteen ja syntymään liittyvät vauriot ja kehitykseen liittyvät PSYKOLOGISET JA SOSIAALISET TEKIJÄT. Useimmat geneettiset tekijät lienevät luonteeltaan ALTISTAVIA, JA TARVITSEVAT ILMENTYÄKSEEN EM. YMPÄRISTÖTEKIJÖITÄ. Joidenkin mielestä ympäristötekijät ja kehitystekijät sinänsä voivat synnyttää taudinkuvan ILMAN GENEETTISTÄ ALTISTUSTA. Puhkeaminen edellyttää kuitenkin aivojen kehityksen poikkeavuutta lapsuuden ja nuoruuden aikana.
2. Skitsofreniaa pidetään aivojen muotoutumnisen ja kypsymiskehityksen häiriönä. Skitsofreniassa ei ole selkeitä rappeutumiseen liittyviä keskushermostomuutoksia.
3. Pohjimmiltaan sen on oletettu olevan neuronaalisten yhteyksien sairaus. Oireiden taustalla oletetaan olevan aivojen tiedonkäsittelyn säätelyhäiriö.

Taustalla on suuri joukko altistavia geenejä, jotka johtavat yhteistyössä ympäristön vaikutuksen kanssa vähitellen kasaantuviin vaikeuksiin keskushermoston toiminnassa.

Etiologiasta, perinnöliisyydestä, raskaus- ja synnytyskomplikaatioista, varhaiskehityksestä, rakennemuutoksista ja toimintahäiriöistä, neuropsykologiasta ja -patologiasta, muista biologisista löydöksistä ja psykososiaalisista tekijöistä on yli 10 sivua tekstiä uusimmassa Duodecimin Psykiatrian kirjassa.

Integratiivisen näkemyksen mukaan kasvuympäristö vaikuttaa suuresti, sairastuuko altis yksilö. Laajalti on hyväksytty alttiusstressiteoria tai haavoittuvuusteoria, jonka mukaan potilaat ovat ehkä rakenteellisista syistä muita alttiimpia ja haavoittuvampia sairastumaan stressi- ja kriisitilanteissa. Vaikeat elämänkriisit, ihmissuhdepettymykset, jännittynyt perheympäristö tai hoitosuhteen epäonnistuminen voivat liittyä sairauden puhkeamiseen ja uusiutumiseen ja sairaalahoidon tarpeeseen.

Sponsored content

R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Persoonallisuus dimensioina

Pohdintaa kritiikistä

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Skitsotyyppinen

Voisiko siis olla niin...

En kyllä ihan usko...

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Minusta juuri tärkeä kritiikin aihe on tuo...

Ja skitsofrenia nyt ei...

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Psykoosit...

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Defenssien varhaisuus ja häiriöt

Vs: R a j a t i l a t

Vs: R a j a t i l a t

Mirri, mikä psykoanalyyttinen teoria...

Vs: R a j a t i l a t