R a j a t i l a t

-
K o l m e. r a j a t i l a a

Itse asiassa on (ollut) kolme rajatilaa (alla); nykyisin on kaksi erilaisine variaatioineen, (2) psykodynaaminen ja (3) deskriptiivinen.

(1) Saksalais-yhdysvaltalainen (1920-) lääkäri ja psykoanalyytikko (vastatransferenssi-termin vuonna 1924 esittänyt) Adolph Stern (1879 - 1958) esitti rajatilan käsitteen vuonna 1938 kirjoituksessaan Psychoanalytic Investigation of and Therapy in the Borderline Group of Neurosis. Tällä hän kuvasi persoonallisuuden organisaatiota, joka vaihteli neuroosin ja psykoosin välillä. Tällöin organisaation ”hyvyyden” järjestys on (psykodynaaminen ote): normaali, neuroottinen, rajatila, psykoottinen.
Tämän jälkeen rajatilaa on kuvattu monin termein: borderline-persoonallisuus, esiskitsofreeninen persoonallisuuden rakenne, psykoottinen karaktääri, ambulatorinen skitsofrenia, pseudoneuroottinen skitsofrenia ym. Psykoanalyyttiset tutkimukset neurooseja vaikeammasta mutta ei avoimen psykoottisesta häiriintyneisyydestä ovat käsitelleet juuri rajatilaa. (Kernberg 1975: 3.) – Painotus rajatilassa oli skitsoidiin tai skitsofreeniseen suuntaan (vrt. 3; alla)

(2) Otto Kernbergin (1966) täsmennys edelliseen (psykodynaaminen ote): rajatila neuroosin ja psykoosin välillä olevana suhteellisen stabiilina organisaationa.

(3) Tautiluokitukset 1980- (deskriptiivinen ja epäteoreettinen ote): rajatila persoonallisuushäiriönä. Painotus on affektiivisten häiriöiden suuntaan (vrt. 1; yllä).

Huom! Aiemmassa tektissäni on virhe: Stern esitti rajatilan 1938, ei 1924.
-

nuo Sternin 20-luvulla tai vähän sen jälkeen esittämät skitsofreniasanan sisältävät nimitykset. Eivätpä ollenkaan leimaavia. Minä melkein kyllä hautaisin moiset.

Trisselle edellinen juttu skitsofrenian etiologiasta plus se, että kyllä samoissa suvuissa esiintyy myös esim. pakkoneurooseja ja vaativaa persoonallisuutta. Tai masennusta, kaksisuuntaisesta puhumattakaan. On vaativalla persoonallisuudellakin siis silläkin perinnöllistä pohjaa siinä mielessä. Niinkuin kai aika monilla fyysisilläkin sairauksilla. Ja joka tapauksessa perinnöllisyys on monesti kai vain alttiutta.

Ei siis voida sanoa yksioikoisesti, että persoonallisuushäiriöt syntyvät kasvatuksesta ja skitsofrenia on perinnöllistä.

rajatiloihin ja karaktäärihäiriöihin (molemmista siis on olemassa vaikeita ja lieviä muotoja).

Jos karaktäärihäiriö = luonnehäiriö = persoonallisuushäiriö, niin eivätkö rajatilat ole persoonallisuushäiriöitä?

Mirri kirjoitti:"Skitsofrenian periytyvyyttä ei ole pitävästi todistettu."

Gyver, miten se olisi sinun mielestäsi 'pitävästi' todistettu? Valtaosa psykiatreista taitaa nykyisin jo olla sitä mieltä, että skitsofrenia on vahvasti periytyvää sorttia. Sen verran pitävää näyttöä geeniperimästä jo on saatu. Tärkeä asia, koska käytännössä se tarkoittaa sitä, että on olemassa riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, joiden sairastumisriski on syytä ottaa vakavasti. Voitaisiin jopa miettiä olisiko riskiryhmään kuuluvien kohdalla tehtävissä jotakin ennaltaehkäisevästi silloin, kun jo etukäteen tiedetään alttius siinä tapauksessa, että lähiomaisissa (tai lähisuvussa) esiintyy sairautta/taipumusta siihen.

Onko tuo PL:n esittämä psykoanalyyttinen teoria skitsofrenian synnystä mielestäsi 'pitävästi todistettu'?

Jos löydetään yksikin ihminen, joka on parantunut elämänsä aikana skitsofreniasta, se todistaa, että skitsofrenia ei ole geneettisesti periytyvä sairaus. Geneettisesti periytyvät sairaudet eivät voi parantua, koska geenit eivät muutu ihmisen eliniän aikana. Tällaisia parantuneita ihmisiä lienee olemassa. (Onkohan tämä pitävä perustelu, kerrotte sen varmaan minulle kohta.)
Vaikka tuo ei pitävä olisikaan, niin ympäristön ja ihmisen elämäntapahtumien vaikutus on niin merkittävä sairastumisen kannalta, että jo pelkästään sen perusteella voisi vahvasti kyseenalaistaa geneettisen periytyvyyden.

On olemassa myöskin "ravitsemuksellinen periytyvyys": jos äiti raskauden aikana kärsii ravintoainepuutoksista, lapsella on ravitsemuksellinen riski myös. (Mitäs tästä sanotte?) Onkohan tätä mahdollisuutta edes tutkittu?

Psykoanalyyttisestä teoriasta olen sitä mieltä, että se on suurelta osin silkkaa ******. Teoria muistuttaa lähinnä psykoottisen ihmisen mielikuvituksellista harhamaailmaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Teorian osoittaminen vääräksi on yhtä helppoa kuin saada psykoottinen ihminen luopumaan harhoistaan perustelemalla. Ei kannata yrittää.

Psykoanalyyttisestä teoriasta vielä:
Tarkoitan siis että ne tulkinnat oireista ovat vääriä, oireet tietenkin ovat todellisia.

-
E p i|g e n e e t t i n e n. p e r i y t y m i n e n,

(kr. epi- päällä, genesis synty), periytyminen, jossa perinnöllisen tieto siirtyy solun tai eliön jälkeläiselle ilman että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA- tai RNA-sekvenssiin. Epigeneettiset tekijät ovat geenien toimintaan vaikuttavia solusukupolvesta toiseen periytyviä säätelytekijöitä, jotka ohjaavat geenejä "leimaantumaan", so. käynnistymään ja sammumaan (engl. imprinting). Tyypillinen epigeneettinen vaikutus on geenien DNA:n metyloituminen (geeni sammuksissa) tai metylaation purkautuminen (geeni käynnistyy).

Epigeneettinen "ohjeisto" ei todennäköisesti täysin tyhjene siittiöiden ja munasolujen muodostuessa. Hedelmöityneessä munasolussa ja vielä varhaisalkion soluissa kaikki geenit eivät ole tasa-arvoisesti käytettävissä. – Epigeneettinen periytyminen on herättänyt eloon lamarckilaisen käsityksen siinä muodossa, että ympäristötekijät voivat muuttaa – ei geenien emäsjärjestystä, per se (paitsi mutaatioissa) – vaan geenien manifestaatiota. Täten vanhempien ja esivanhempien oloilla (ravitsemus, elintavat, raskauden aika ym.) voi olla vaikutusta periytymisessä. Esim. Ruotsin Överkalixissa nälän vaikutus terveyteen (alttius diabetekseen) näytti ilmenevän vielä sata vuotta myöhemmin.
-

Tässä jotakin tietoa skitsofrenian periytyvyydestä:

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article124980.ece

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/arajarvi/tiiviste.html

Googlaamalla löytyy lisää.

Tässä vielä nykytietämyksen mukaan vahvimmin geneettinen skitsofrenian muoto:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hebefreeninen_skitsofrenia

Molekyyligeneettinen tutkimus vahvistaa osaltaan käsitystä, jonka mukaan skitsofrenian taustalla on suuri joukko ALTISTAVIA geenejä, jotka vaikuttavat interaktiivisesti jo yksittäisen ihmisen kohdalla. Mikään ei ainakaan toistaiseksi viittaa vain yhden tai muutaman merkittävän geenin olemassaoloon skitsofrenian taustalla. Uutena kiinnostuksen kohteena ovat nk. epigeneettiset mekanismit, geneettisesti kontrolloidut mutta potentiaalisesti palautuvat muutokset DNA:ssa ja myös solun toiminnassa. Tämän teorian mukaan skitsofrenia olisi lopputulos kehitykselle, jossa lähtökohtana olisivat haitalliset epigeneettiset muutokset, jotka johtavat GEENIEN JA YMPÄRISTÖN YHTEISVAIKUTUKSESTA vähitellen kasaantuviin vaikeuksiin keskushermoston toiminnassa.

Kirjassa on dopamiini- ja serotoniiniHYPOTEESISTA, glutaminergisestä ja adrenergisestä järjestelmästä sekä gamma-aminovoihaposta ja hypoteeseja tukevista seikoista... mutta ovat edelleen HYPOTEESEJA.

Tiedot ovat vuodelta 2007. Erilaisia, eri alojen tutkijoitten hypoteeseja ja tutkimuksia siis löytyy netistä. Uskon kuitenkin, että uusin ja vahvistettu tieto on uusimmassa psykiatrian kirjassa, psykiatreille tarkoitetussa, ei esim. lääketehtaiden materiaaliin pitkälti perustuvissa potilaiden ja omaisten oppaissa tai hoitajan sen pohjalta antamassa psykoedukaatiossa.

kun otsikko on yhtä ja kirjoitetaan ihan muuta. Yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä. PL -parka yksin taitaa kirjoittaa enää rajatiloista, otsikon mukaisesti.

Pitäisikö palata tuon skitsofrenian suhteen ruotuun, ja lopettaa tämän tärkeän ja kiinnostavan aiheen käsittely tässä ketjussa kumminkin? En varmaan saa Mirrin päätä käännettyä, vaikka kirjoittelisin koko skitsofrenia-kappaleen tuosta uusimmasta psykiatrian kirjasta hänelle.

Yksi lisäys vielä: Varmasti lääketehtailla ja lääkäreillä on hyvin perustellut syynsä yksinkertaistaa nykyistä tutkimusta ja tietämystä siihen suuntaan, että skitsofrenia on PERINNÖLLINEN sairaus. Ensiksikin se LIEVITTÄÄ OMAISTEN SYYLLISYYDENTUNTEITA ja edistää POTILAIDEN (ja omaisten) LÄÄKEMYÖNTEISYYTTÄ. Mikä puolestaan helpottaa lääkäreiden ja hoitajien työtä osastoilla ja avohoidossa.

Minätäällä, miksi haluat kääntää päätäni mieleiseesi suuntaan?

Sitä paitsi minulla on kirja, johon viittaat. Ja ymmärrän oikein hyvin, ettei kukaan synny skitsofreniapotilaana - ei vaikka koko suku olisi skitsofreenikkoja.

psykiatrian tohtori-terapeuttiini, ja siihen ruotsalaiseen psykiatriin, Cullbergiin ja heidän integratiiviseen näkemykseensä. Jossa siis lopullista sanaa ei ole sanottu ja yhtä vahvistettua syytä ei ole löydetty. Ei siis vielä tiedetä.

En kyllä tosiaan tiedä, miksi yleensäkään kirjoitan skitsofreniasta, kun minulla ei ole minkään valtakunnan syytä. Se yksi (reaktiivinen, äkillinen, lyhytkestoinen) psykoottiseksi tulkittu jakso vain kymmenen vuoden takaa. Ei siis koskaan mitään skitsofreniaoireita.Sen psykiatrian tohtorini mukaan, joka minut on nuo 10 vuotta tuntenut.

Tuntuu pahalta vain psykooseihin yleensä liittyvät väärät käsitykset, pelot ja ennakkoluulot. Ei taida kyllä kannattaa niiden oikojaksi tässä maailmassa ryhtyä. Tulee uupumus aika äkkiä.

Minulla tuskin on skitsofreniaan tai muihin psykooseihin liittyviä vääriä käsityksiä, pelkoja ja ennakkoluuloja niin paljon, että kannattaisi yrittää kääntää päätäni mihinkään suuntaan.

Ja kuten sanoit: skitsofreniaan ei ole löydetty yhtä syytä ja selitystä. Mutta viimeaikaiset tutkimustulokset ovat vuosi vuodelta vahvistaneet käsitystä, että (etenkin tietyn tyyppinen) skitsofrenia on vahvasti perinnöllistä. Niin vahvasti, että esim. sisarukset kuuluvat selkeästi riskiryhmään. Vakava juttu, koska tiedetään sekin, että vaikeinta skitsofreniatyyppiä pystyttäisiin ehkäisemään ennalta, jos sen hitaasti ja huomaamattomasti alkavat ennakko-oireet tunnistettaisiin ajoissa. Ei ole mitään järkevää syytä vähätellä perimän merkitystä kohtalokkaassa sairaudessa, kun alkaa olla jo näyttöä siitä, että jotkut kuuluvat ihan oikeasti riskiryhmään. Heidän sairastumisensa kenties pystyttäisiin ehkäisemään, jos reagoitaisiin ajoissa varoitusmerkkeihin.

-
Kaksi perustetta persoonallisuushäiriöille

(1) "Onnellinen kulkuri" -rationaali. Ajatellaan kahta tapausta. Toinen on suhteellisen onnellisena elävä, mutta hyvin eksentrinen kulkuri, joka ei kuitenkaan häiritse ketään. Toinen on vauras ja perheellinen yhteiskunnan tukipilari, joka kuitenkin kärsii neuroottisista oireista ja on täten dg-"kelpoinen", toisin kuin kulkuri, joka on kuitenkin yhteiskunnan kannalta "huonompi" ihminen. "Reiluuden vuoksi" voisi olla perusteita varustaa omituinen kulkurikin diagnoosilla (esimerkiksi epäadekvaatti persoonallisuus).

(2) Acting out -rationaali. Esimerkiksi sosiaalisesti menestyvä psykopaattinen henkilö ei välttämättä kärsi itse, mutta muut voivat kärsiä hänen alloplastisesta adaptaatiostaan. Tällöin "reiluuden vuoksi" voi olla perusteita varustaa hänet persoonallisuushäiriö-diagnoosilla. Acting out -rationaali koskee kuitenkin vain lähinnä osaa klusteri B:n diagnooseja.

Voi olla perusteita pitää persoonallisuushäiriöinä vain niitä, joihin liittyy merkittävää acting outia, kuten klusteri B:ssä. Klusteri A muodostuu oire-häiriöistä kuten mikä tahansa psykoosi tai neuroosi, ja klusteri C:n tapaukset ovat "vain" vaikeita tai laaja-alaisia neurooseja.
-

Tarkoittaako tuo yllämainittu munkkilatina sitä,
että mitä enemmän puhut paskaa, sitä uskottavampi olet.


Tällä en tarkoita Perttiä, mutta noi defenssiivit olivat aika uskomattomia.

Minäkin osaan huutaa lopuksi

-
Lääkäri tuumailee: "Mikähän on rajatilasaalis tänään?" - Ja ensimmäisen potilaan jälkeen:

"Hmm. Rajatilahan on sama kuin epävakaa, katsotaan! Täyttää impulsiivisen kriteereistä neljä, kun vaaditaan kolme, näemmä numerot yksi, kolme, neljä ja viisi.. Ja rajatilatyypin kriteeristä nuo tyhjyyden tunnot, vitonen. Viisi kymmenestä vaaditaan, selvä pyy! Nyt on plakkarissa jo yksi."
-

miksi tuo onnellinen, eksentrinen kulkuri, joka ei käyttäytymisellään häiritse ketään ja joka ei siis itsekään kärsi eksentrisyydestään, pitäisi diagnosoida. Siksi, ettei hän arvosta samoja asioita kuin muut eikä elä samoja sääntöjä noudattaen? Jotenkin tuntuu, että joskus ennen maaseudulla tuommoisia omanlaatuisia ihmisiä ja kylähullujakin suvaittiin. Nyt lehdissä lietsotaan hysteriaa ja ennakkoluuloja.

Klusterin A eksentrisiä tyyppejä kai harvemmin saadaan hoitoon, koska eivät itse kärsi, eivätkä nää omaa olemistaan ongelmana. Mutta samoin kai on laita jonkun narsistinkin kanssa. Harvemmin semmoinen psykiatrin vastaanotolle tulee ja myöntää, että itsessä on jotain vikaa, vaikka läheiset voisivat hänen käyttäytymisensä vuoksi kuinka huonosti. Tätä kai tapahtuu vain silloin, kun ikääntymisen, kasvojen menetyksen tai jonkun muun romahduksen takia narsisti masentuu ja saa niitä mikropsykooseja ja hypokondrisia oireita. Silloinkin kai terapia useimmiten loppuu lyhyeen ja muodostuu narsistin itsetuntoa pönkittäväksi peilaukseksi ja terapeutin mitätöimiseksi, Kernbergin mukaan muistaakseni.

kommentoida tuosta sinun lääkeuskovaisuudestasi:

Suurin osa pitkäaikaisesti antipsykootteja syöneiden potilaiden näkyvistä
oireista, mm. tardiivi dyskinesia ja akatisia, on neuroleptien aiheuttamien neurologisten vaurioiden seurausta. Samoin voi olla aivoissa havaittu aivoaineksen kato, lääkkeitä syömättömien skitsofreniapotilaiden aivoja kun ei ole kuvattu. Terveillä ja mm. masentuneillakin potilailla samanlaista aivoaineksen katoa on tosin löydetty.

Oma psykiatrini puoltaa mahdollisimman pieniannoksista ja lyhytaikaista neuroleptien käyttöä vain tarvittaessa. Asiasta on keskusteltu monelta kannalta moneen kertaan. Väitti viimeksi, ettei noin pienellä annoksella intermittoiden käytetty neurolepti vaurioita aivoja, mutta totesi kumminkin sitten, että kukapa sitä tosin tietää, mitä 50 vuoden päästä todetaan. Siis, mitä lääkkeiden haittavaikutuksista sitten on tieteellisesti todistettu, jos sellaista tutkimusta nyt ylipäätään on kenenkään intresseissä tehdä ja rahoittaa vastoin lääketehtaiden ja hoitohenkilöstön työn helppouden etua. Tai, saattoihan hän tarkoittaa myös sitä, että kukapa tietää, miltä aivoni näyttäisivät 50 vuoden lääkkeiden syönnin seurauksena.

Syöttäisitkö sinä, Mirri, ennaltaehkäisevästi verenpainelääkkeitä riskisuvun terveille lapsille, poistattaisit rinnat ennaltaehkäisevästi kaikilta niiltä tytöiltä, joiden suvussa on esiintynyt rintasyöpää, antaisit sädehoitoa varmuuden vuoksi riskiryhmiin kuuluville ja näiden jälkeläisille? Skitsofrenian ja muidenkin"perinnöllisten" mt-ongelmien perinnöllisyys on vain ALTTIUTTA, joka vaatii ympäristön vaikutuksen, jotta seurauksena olisi sairastuminen.

Kai olet myös lukenut itsensä toteuttavista ennusteista?
Onko oikein leimata terveitä lapsia niinkin stigmatisoivalla leimalla kuin skitsofrenia? Minusta se on julmuutta, väkivaltaa.

LISÄYS: "Riskiperheiden" lasten hyväksi olisi minusta todellakin tehtävissä paljon oikeita asioita, jotka eivät STIGMATISOI ja leimaa lasta ja koko perhettä. MITEN OLISI mielenterveyspalveluiden kuntoon saattaminen, niin että masentunut tai muulla tavoin psyykkisistä ongelmista tai elämänkriiseistä kärsivä vanhempi saisi ajoissa tarvitsemaansa ASIANTUNTEVAA apua? Miten olisi pienemmät koululuokat ja tarvittaessa erityisopetusta sitä tarvitseville lapsille?Entä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon saattaminen sille tasolle, kuin edes laki edellyttää, niin että nuoruusikäinen saa tuossa muutoinkin hankalassa iässä tarvitsemaansa tukea? Mutta ei, ollaan valmiita vain alkamaan neuroleptien syöttäminen ennaltaehkäisevästi jo terveille lapsille. Pöyristyttävää!

vain se, että miksi käyttäytyminen diagnosoitaisiin sairaudeksi tai mt-häiriöksi tai oireyhtymäksi?

Eivätkös poliisi ja lait ja tuomioistuin puutu käyttäytymisen häiriöihin?
Mitä tekemistä lääketieteellä oikeastaan on käyttäytymisen kontrolloinnissa?

Luukkonen - kerro mitä tuo ensimmäiseksi valitsemani punainen tarkoittaa Lüscherissä!

"Oma psykiatrini puoltaa mahdollisimman pieniannoksista ja lyhytaikaista neuroleptien käyttöä vain tarvittaessa."

Minätäällä, noin kai psykiatrit yleensä suosittelevat: lääkkeiden käyttöä vain tarvittaessa, ei huvin vuoksi tai muuten vain. Mistähän 'mirrin lääkeuskovaisuudesta' sinä puhut?

Ei varmaan kannata enää uudelleen täällä toistaa samaa, siis sitä ennaltaehkäisevää lääkkeiden syöttämistä jopa mt-ongelmaisten riskilapsille...

Minulla on kyllä toisenlainen kokemus lääkäreiden suhtautumisesta lääkkeisiin, varsinkin neurolepteihin mutta myös masennuslääkkeisiin. Eikös DD valittanut aikoinaan tukarilla, että sai tapella siitä, että ei käyttänyt masennuslääkkeitä kuntoutustuella tai sairaslomalla? Yleensä niitä kai joutuu sivuvaikutuksista ja tehottomuudesta huolimatta syömään vaikka kuinka monenlaisia peräjälkeen, eikä sittenkään tahdota uskoa, etteivät auta tai että aiheuttavat liian hankalia sivuvaikutuksia.

Neuroleptien syönti taas on oma lukunsa. Terapeuttini kanssa samoilla linjoilla olevat ovat osastonlääkärinkin mukaan jääneet vähemmistöksi psykiatrien keskuudessa ja samaa sanoi terapeuttikin. Lääketehtaat eivät tuommoista näkemystä puolla tietenkään, vaan ennaltaehkäisevää ja elinikäistä lääkitystä, ja antipsykoottien käytön laajentamista ei-psykoottisiinkin mt-ongelmiin.

"Ei varmaan kannata enää uudelleen täällä toistaa samaa, siis sitä ennaltaehkäisevää lääkkeiden syöttämistä jopa mt-ongelmaisten riskilapsille..."

Minätäällä, olet käsittänyt jotakin väärin, jos ajattelet minun olevan sitä mieltä, että noin pitäisi tehdä.

Olen iloinen, jos et ajattele noin. Amerikan Psykiatrinen Yhdistys valitettavasti ajattelee, uutta versiota diagnostisesta käsikirjastaan laatiessaan. Samoin kuin esimerkiksi bipon luokittelemisesta vastaisuudessa skitsofrenisiin sairauksiin. Varmaan lääkityssuosituksetkin sitten muuttuvat skitsofrenian kanssa samansuuntaiseksi. Eli puolletaan jatkuvaa ja ennaltaehkäisevää antipsykoottien syöntiä.

Trisse kirjoitti:Luukkonen - kerro mitä tuo ensimmäiseksi valitsemani punainen tarkoittaa Lüscherissä!

---

nicht sprechen