Psykiatrian potilas voi 'kadota'

helu kirjoitti:... Sä puhut ideaalista, kun sanot et kaikki psyykkeen sairaudet on hoidolla saatavissa siihen kuntoon et potilas palaa työelämään. Ne kaikki ei yksinkertaisesti ole sellasia, aivan kuin somaattisella puolella...

En ole väittänyt, että kaikki psyykkiset sairaudet olisivat "hoidolla saatavissa siihen kuntoon, että potilas palaa työelämään".
Olen sanonut, että hoitoa jonka tuloksena potilas päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi pitää hyvänä ja onnistuneena hoitona.

Kyllästynyt, olet sanonut myös näin: "En väitä, että aina onnistuttaisiin niin, että ihmisen työkyky palautuu, mutta hoitotulosta jossa ihminen päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi pitää hyvänä."

Mitä tuo sitten tarkoittaneekin.

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, olet sanonut myös näin: "En väitä, että aina onnistuttaisiin niin, että ihmisen työkyky palautuu, mutta hoitotulosta jossa ihminen päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi pitää hyvänä."

Mitä tuo sitten tarkoittaneekin.

Se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan; hoito ei aina onnistu niin, että tulosta voisi pitää hyvänä.

Siitä miksi hoito niin usein epäonnistuu/onnistuu huonosti voisi keskustella vaikka kuinka pitkään.

Joo, tuossa olen kyllä samaa mieltä. Ehkä pitäisikin kysyä onko vika/syy hoidossa, jos sairaus ei lievenekään niin, että ihmisestä tulisi työkykyinen. Voihan hoito epäonnistua (työkyvyn suhteen) ilman, että se olisi huonoa/virheellistä  tai syyllinen epäonnistumiseen. En ymmärrä ajatusta, että psykiatriassa hoito olisi aina ollut huonoa silloin, kun sairaus ei hellitäkään otettaan niin, että työkyky palautuisi.

[quote="Mirri"... En ymmärrä ajatusta, että psykiatriassa hoito olisi aina ollut huonoa silloin, kun sairaus ei hellitäkään otettaan niin, että työkyky palautuisi.[/quote]

Hoito voi epäonnistua monesta syystä, mutta mielestäni ylivoimaisesti tavallisin syy huonoon hoitotulokseen on se, ettei määrältään riittävää ja laadultaan hyvää hoitoa ole edes tarjottu.

Ei siis niin, että hoito olisi aina huonoa jos potilas ei parane (työkykyiseksi), vaan että on hoito on tuloksiltaan on huonoa jos potilas ei parane (työkykyiseksi).

En katso, että hoitoni olisi epäonnistunut, vaikka en olekaan työkykyinen.

Elämänlaatuni on parantunut näin eläkkeellä ollessa, ilmeisesti olen sitten työtä vieroksuva jne...

Mutta mielestäni onnistumista on tapahtunut, mm. nukkuminen on suhteellisen normaalia nyt, uskallan mennä kauppaan jne. enkä saa paniikkikohtauksia kuin harvoin. Ahdistuskin on helpottunut.

Enemmän haittaa nyt jalkavamman epäonnistunut hoito...tulen ontumaan jne. loppuikäni.

eBeta kirjoitti:En katso, että hoitoni olisi epäonnistunut, vaikka en olekaan työkykyinen...

Entä onko hoitosi mielestäsi onnistunutta juuri sen takia, ettet ole työssä?

"Ei siis niin, että hoito olisi aina huonoa jos potilas ei parane (työkykyiseksi), vaan että on hoito on tuloksiltaan on huonoa jos potilas ei parane (työkykyiseksi)." (80)

Joo... Eli siis Urponkin hoito on voinut olla ihan hyvää vaikka hän ei olekaan toipunut työkykyiseksi. Olen ihan samaa mieltä: hoito voi olla hyvää, vaikkei potilasta saadakaan paranemaan työkuntoon.

Juuri näin! Työ ei ole kaikille se tärkein juttu; lisäksi jos tosiaan voi työssä pahoin, on syytä katsoa sekä peiliin että ympäristöön. Huono työilmapiiri ja huonot työolosuhteet voivat todellakin sairastuttaa ihmisen, joka ehkä on jo ennestään herkkä tai helposti ahdistuva.

Minä tosin jo nuorena sanoin silloiselle poikaystävälleni, että minä jään sitten kotiäidiksi. (Hänelle olisi kyllä sopinut...)

Olen kieltämättä laiska ja mukavuudenhaluinen. Jep.

EBeta, ei laiska jää kotiäidiksi, ellei ole sitten lastenhoitajaa käytössä. Kyllä yleinen totuus on, että lastenhoidosta mennään siis töihin lepäämään. (Paitsi ei hoitoalalle ehkä.) :-D

Mirri kirjoitti:Joo... Eli siis Urponkin hoito on voinut olla ihan hyvää vaikka hän ei olekaan toipunut työkykyiseksi. Olen ihan samaa mieltä: hoito voi olla hyvää, vaikkei potilasta saadakaan paranemaan työkuntoon.

Päätellen siitä mitä Urpo itse hoidostaan kertoi sekä siitä että Urpo on työkyvyttömyyseläkkkeellä, on mielestäni erittäin perusteltua epäillä, ettei Urpon hoito ole olut "ihan hyvää".

eBeta kirjoitti:Juuri näin! Työ ei ole kaikille se tärkein juttu...

Ei ainakaan niin kauan kuin muut sinut elättävät.

Sen jälkeen (kun rahahanat sulkeutuvat) se alkaakin olla paljon tärkeämpi juttu kuin "herkkyys".

(86)
Kyllästynyt, eihän me täällä edes tiedetä mikä potilasta vaivaa, joten ollaan aika huonoja arvioimaan hänen hoitonsa tasoa - puhumattakaan, että voitaisiin 'perustellusti' epäillä hoitoa huonoksi. Epäillä tietysti voi mitä tahansa, mutta perustelut puuttuvat, kun ei ole tietoa.

Jk. Parempi on antaa kyseisen ihmisen olla vain.

Kuinka huonosti hän voi, se näkyy kilometrien päähän...

Ei hänellä ole mitään tarjottavaa; hän haluaa vain repiä uhrinsa nopeasti ja täsmällisesti osoittaakseen, kuinka "hyvä" hän itse on.

Mirri kirjoitti:(86)
Kyllästynyt, eihän me täällä edes tiedetä mikä potilasta vaivaa, joten ollaan aika huonoja arvioimaan hänen hoitonsa tasoa - puhumattakaan, että voitaisiin 'perustellusti' epäillä hoitoa huonoksi. Epäillä tietysti voi mitä tahansa, mutta perustelut puuttuvat, kun ei ole tietoa.

Kuka tahansa voi perustellusti epäillä hoitoa huonoksi jos ko. hoito on ollut sellaista kuin Urpo itse kertoi.
Lisäperusteita epäilylle hoidon huonosta laadusta (sekä riittämättömästä määrästä) antaa se, että Urpo on (näin olen ymmärtänyt) työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mercy kirjoitti:Jk. Parempi on antaa kyseisen ihmisen olla vain...

Mikset itse noudata omaa neuvoasi?

Kyllästynyt kirjoitti:

eBeta kirjoitti:Juuri näin! Työ ei ole kaikille se tärkein juttu...

Ei ainakaan niin kauan kuin muut sinut elättävät.

Sen jälkeen (kun rahahanat sulkeutuvat) se alkaakin olla paljon tärkeämpi juttu kuin "herkkyys".

Olen maksanut lähes 20 v. TEL-maksuja, 8 v. MYEL-maksuja, joten olen nähdäkseni oman eläkkeeni tienannut. En ole mikään 18-v. kansallispukuun pukeutunut nuori eläkeläinen. (En ole rasisti)

Mitkä rahahanat sulkeutuvat? Tiettävästi minulla on pysyvä eläke Eläke-Fennialla. En ole käynyt soskussa, EU-paketin hain tuossa muutama vuosi sitten.

Luuletko tosiaan, että eläkeläiset juoksevat sankoin joukoin sossussa? Vai mitä "rahahanoja" tarkoitit? Kuule, ei niitä rahoja niin vain jaella. Ainakin täällä länsi-Suomessa on tosi tarkkaa, kuulin tuttavalta...

"Kuka tahansa voi perustellusti epäillä hoitoa huonoksi jos ko. hoito on ollut sellaista kuin Urpo itse kertoi." (92)

Vaikkei edes tiedä mitä hoidetaan? Minusta tuo on kummallinen ajatus.

Mirri kirjoitti:"Kuka tahansa voi perustellusti epäillä hoitoa huonoksi jos ko. hoito on ollut sellaista kuin Urpo itse kertoi." (92)

Vaikkei edes tiedä mitä hoidetaan? Minusta tuo on kummallinen ajatus.

Mitään, ei niin yhtään mitään, voida hoitaa tehokkaasti tapaamalla lääkäriä 1-2 kertaa vuodessa.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mercy kirjoitti:Voimia Urpo...

Älä välitä toivottomasta tapauksesta, kaikkien keskustelupalstojen maanvaivasta...

http://psykologia.forumandco.com/yleista-keskustelua-f2/mika-on-suhteesi-uskontoon-t240.htm#3645

Mitähän ylläpito on mieltä tuollaisesta...

Mä en tiedä... Mut yksi niitä kohtia jolloin ne ylläpitäjän oikeudet tässä osoitteessa ois hyvät

Kyllästynyt kirjoitti:

Mercy kirjoitti:Jk. Parempi on antaa kyseisen ihmisen olla vain...

Mikset itse noudata omaa neuvoasi?

Häh? Eikö "lädy" [leidi] nää, että hän voisi itsekin jättää omat uhrinsa rauhaan, kuten esimerkiksi tämän Urpon?

*
Minä olen kait hävinnyt tehokkaasti psyk.polin kirjoista. Lääkäri kirjoitti tietokantaan, jota tk-lääkäritkin voivat lukea, mitä lääkkeitä on määrätty jne. Ei ole ollut ongelmia uusimisessa tms.

Vien reseptit siihen "postilaatikkoon". Hyvin on toiminut.

"Mitään, ei niin yhtään mitään, voida hoitaa tehokkaasti tapaamalla lääkäriä 1-2 kertaa vuodessa." (96)

On aika paljonkin psykiatrisia sairauksia, joiden hoito ei tehostu psykiatritapaamisten lisäämisellä. Eivät lääkärit (psykiatritkaan) sentään niin kaikkivoipaisia ole, että heidän tapaamisensa tehostaisi toipumista, jos sairauden nujertamiseksi ei ole tehtävissä oikein mitään. On ihan turha kuvitella, että tiiviit psykiatritapaamiset olisivat jokin kuntoutumisen edellytys. Sen sijaan tarvittaisiin kyllä säännöllinen kontakti johonkin pätevään (ja mieluiten psykiatrian) ammattilaiseen, jonka luona käydään säännöllisesti, ja joka tarvittaessa konsultoi psykiatria. Toisaalta esim. monen pitkäaikaisen depression hoidossa työnsä osaava psykoterapeutti on paljon tärkeämpi kuin lääkäri - ilman lääkäriä pärjätään pitkälle, mutta kuntoutumista ei tapahtuisi ilman psykoterapeuttia. Sama juttu neurooseissa, persoonallisuushäiriöissä, ja mielisairauksissa: erilaisten akuuttivaiheiden jälkeen ne eivät ole yhtään tehokkaammassa hoidossa, tavattiin psykiatria kerran tai muutaman kerran vuodessa, koska psykiatreillakaan ei ole ihmeitä tekeviä parannuskeinoja. Pitkäaikaisissa psykiatrisissa sairauksissa pärjätään jopa niin, että psykiatria tavataan vain tarvittaessa, eli voinnin mennessä huonompaan, tai jonkin akuutin kriisin kohdatessa. Eikä psykiatrin tapaaminen tee hoidosta yhtään parantavampaa, kun ei tehokkaimmallakaan psykatrin tarjoamalla hoidolla läheskään aina ole sairauden kannalta merkitystä.

Niinpä ei ole niin kauheaa se, että psykiatrinen pitkäaikaispotilas tapaa lääkäriä vain harvakseltaan, esim. kerran vuodessa. Mutta se on kauheaa, että reseptitkin alkavat uusiutua vuodesta toiseen niin, ettei yksikään ammattilainen ole tavannut potilasta enää kuukausiin - tai peräti vuosiin. Jonkun (mieluiten psykiatrian) ammattilaisen on tiedettävä potilaan tila.

Ainakin minä olin hoidon alusta asti sairauden akuutissa vaiheessa "hoidossa" sosiaalityöntekijällä joka vuosia esti pääsyni lääkärille (psykiatreja ei siis ollut, lääkäreitä vaan,) koska en ollut hänestä parantunut riittävästi.

Olisin kuulemma päässyt lääkärille, kun vaan olisin parantunut ensin "riittävästi", jotain vauhtia mitä papereissa luki jossain. Ihmettelin, miten voi parantua, kun ei ole mitään hoitoa saanut.

Samalla nykyään psyk polilla sama linja jatkuu edelleen, onneksi muutin pois, toiselle alueelle.

Vähän hämmentävää, miten keskustelu on pyörinyt minun henkilöni ympärillä. Oma syyni, mitäs kirjoitan itsestäni, hoitokokemuksistani. Parempi nokkia muita vaan. Se hyvä puoli tässä on, että harvempi sanoo, etten asiasta mitään tiedä.

Sitä mietin, kuka on oikea henkilö asettamaan minun hoitoni päämäärät. Minusta potilaan itsemääräämisoikeus sisältää tähänkin liittyvää sananvaltaa. Ainakin ohi nimimerkin taakse kätkeytyvien nettikirjoittajien.

Tämä kiertynee pakkohoitokysymyksiin. Saako minua hoitaa sellaisin tavoittein, jotka poikkeavat omistani? Minusta ei saa. Tai siis saa vain erikseen säädetyissä tapauksissa.

Psykiatrinen potilas on erityisasemassa. Potilaan tahto, joka poikkeaa hoitavien tahdosta, voidaan käsitellä sairauden oireena. Olen sairas, jos en halua sitä, mitä minun pitää haluta. Toisinajattelijoita tarkastellaan psykiatrisina tapauksina.

Urpo